Me­ren­kur­kun kau­niit mut­ta ka­run ki­vik­koi­set ran­nat oli­vat uu­den­lai­sia mai­se­mia Ou­ti Ul­jaal­le, joka oli viet­tä­nyt lap­suu­den ke­sän­sä veh­maan Kal­la­ve­den ran­nal­la Kuo­pi­os­sa.

Muu­tet­tu­aan Vaa­saan nuo­ri avi­o­vai­mo vie­hät­tyi me­ren ava­ruu­teen ja ran­to­jen ka­ruu­teen. Kun per­he kas­voi, al­koi­vat Ou­ti Ul­jas ja mie­hen­sä Mik­ko Ul­jas poh­tia, mi­ten sai­si­vat jär­jes­tet­tyä lap­sil­le mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä.

Mo­lem­mat oli­vat saa­neet elää lap­suu­des­saan oi­ke­aa luo­mu­e­lä­mää vaa­ti­mat­to­mil­la ke­sä­mö­keil­lä ja mök­keil­les­sään oli­vat op­pi­neet mo­nia käy­tän­nön tai­to­ja. Van­hem­pi­na heil­le oli tär­ke­ää opet­taa lap­sia kun­ni­oit­ta­maan ja ra­kas­ta­maan luon­toa.

– Nuo­re­na per­hee­nä ret­kei­lim­me usein Raip­pa­luo­dos­sa ja juu­ri niis­sä Kök­lo­tin mai­se­mis­sa, mis­sä mei­dän mök­kim­me ny­ky­ään on, muis­te­lee Ou­ti Ul­jas.

Pari vuot­ta he et­si­vät so­pi­vaa mök­ki­tont­tia.

– Tär­kein­tä oli, et­tä mök­ki oli­si niin lä­hel­lä, et­tä sin­ne saat­toi pyö­räil­lä ko­toa ja siel­lä voi­si kä­väis­tä il­lal­la sau­no­mas­sa. Li­säk­si vaa­ti­muk­se­na oli hyvä ran­ta ja mie­hel­le met­sää, Ul­jas ker­too.

Kök­lo­tin tont­ti löy­tyi Raip­pa­luo­don vas­ta­ran­nal­ta, man­te­reen puo­lel­ta. Ran­nal­ta avau­tuu noin vii­si ki­lo­met­riä le­veä Raip­pa­luo­don sel­kä ja oi­ke­al­la siin­tää ran­na­ton ulap­pa. Ja ki­viä, ki­viä jo­ka­puo­lel­la.

Koko per­he oli in­nol­la mu­ka­na ra­ken­nusp­ro­jek­tis­sa. Ou­ti Ul­jas muis­te­lee las­ten vit­sail­leen, et­tä toi­sil­la on hu­vi­la mut­ta meil­lä on työ­lä.

– Lap­sil­la oli mök­ki­ton­til­la oi­kei­den töi­den li­säk­si mo­nen­lais­ta puu­haa. He ra­ken­si­vat hie­no­ja ma­jo­ja pui­hin ja isoil­le ki­vil­le sekä laut­to­ja, joil­la sei­lat­tiin me­rel­lä. Ran­nan tu­han­sil­la ki­vil­lä hyp­pe­ly sekä tie­tys­ti ui­mi­nen ja su­kel­te­lu oli­vat mie­luis­ta.

Tal­vel­la on lei­kit­ty jääl­lä, teh­ty luis­tin­ra­taa ja la­tu­ja sekä kii­peil­ty niil­le me­rel­tä nou­se­vil­le jär­kä­leil­le, joil­le ei ke­säl­lä pää­se. Lä­hel­lä si­jait­se­vat mar­ja­maat ovat en­si­si­jai­ses­ti per­hee­näi­din ilo­na.

– Nyt mök­kie­lä­mää on elet­ty pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Mö­kis­tä on ol­lut sem­mois­ta­kin iloa ja hyö­tyä, et­tä lap­set ovat ka­ve­rei­neen saa­neet viet­tää siel­lä lu­ke­mat­to­mia mie­leen­pai­nu­via ta­pah­tu­mia ja het­kiä. Ta­val­lis­ten ky­läi­ly­jen li­säk­si siel­lä on pi­det­ty niin omien las­ten kuin ka­ve­rei­den­kin polt­ta­rei­ta sekä kih­la­jai­sia, ris­ti­äi­siä, rip­pi­juh­lia ja syn­ty­mä­päi­viä, Ul­jas ker­too.

Mö­kis­tä on ol­lut pal­jon iloa muil­le­kin vaa­sa­lai­sil­le – siel­lä on ko­koon­nut­tu mies­ten- ja nais­te­nil­toi­hin, avi­o­puo­li­so­ret­kil­le ja raa­mat­tu­luok­kiin. Mö­kin rau­has­sa luon­non kes­kel­lä on ol­lut hyvä hil­jen­tyä kuun­te­le­maan ja kes­kus­te­le­maan.

Teks­ti: Pirk­ko Hur­tig

Ku­vat haas­ta­tel­ta­val­ta

Lue koko jut­tu 5.6.2019 il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.