Eliisa Säkkinen, Toholampi
Toholammin ja Lestijärven Rauhanyhdistyksen isien ja poikien retki Sievin Louejärvelle järjestettiin 23.–25. elokuuta. Retkeläiset saivat levätä ja nauttia yhdessäolosta ja siitä rakkaudesta ja hyvyydestä, mitä Jumalan lapset tahtovat toisilleen osoittaa.
– Pitempään on tuumailtu, että olisi mukava poikien kanssa lähteä johonkin retkelle. Varsinkin koronan jälkeen kyläily on jäänyt kovin vähälle, eikä yhteisiä retkiä ole tehty. Ystävät ja kaverit ovat meille vanhemmillekin tärkeitä ja kyllä ne ovat pojillekin. On tärkeää päästä toisten uskovaisten poikien kanssa olemaan yhdessä ja syvemmästi tutustumaan toisiin, toteaa Jouko Koskela.
Hyvä retkipaikka
Miesten illassa oli noussut esille Sievin seurakunnan leirikeskus Sievin ja Toholammin välissä. Paikka on lähellä, edullinen ja sisältää rantasaunan. Paikka oli varattuna perjantaista sunnuntaihin ja jokainen saattoi saapua ja lähteä itselle sopivaan aikaan. Osa väestä nukkui omissa asuntovaunuissa – ja yöt nukuttiinkin hyvin.
Retkeläiset elivät pääosin omilla eväillä, paitsi lauantaina he nauttivat yhdessä lohisoppaa. Lisäksi ELMA-kauppa tarjosi paikallisen Maitokolmion proteiinivanukkaita välipaloiksi. Poikien käsissä kerrottiinkin näkyneen enemmän vanukkaita kuin kännyköitä.
Ainoa ohjelma
Miehiä nauratti kysymys leirin ohjelmasta. Ainoa ohjelma oli lauantai-illan hartaus. Muuten retkellä asusteltiin aivan vapaamuotoisesti. Pelattiin mölkkyä tai lentopalloa ja otettiin päiväunia. Ja varsinkin kalasteltiin. Säät olivat melko lämpimät, mutta vaihtelevat. Saunomista ja uintia harrastivat isommat ja pienemmät, mutta kukaan ei tunnusta kurkun kipeytyneen veden viileydestä.
Retken parasta antia olivat miesten mukaan keskustelut ja yhdessä oleminen. Välillä oli parannettu maailmaa ja välillä puhuttu syvällisempiäkin asioita.
Puu puron partaalla
Aimo Kattilakoski luki iltahartauden aluksi Jeremian kirjasta, miten siunattu on ihminen, joka luottaa Herraan. ”Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.” (Jer. 17:8.)
Kattilakoski kertoi, kuinka kielikuvan puu tarkoittaa elävää puuta.
– Kun Jumalan lapsi on juurtunut elävään uskoon Jumalan valtakunnassa, hän uskon kautta silloin myös kantaa hedelmää. Jumalan sanasta saamme ravinnon sieluillemme.
Puhuja kuvasi, että kuivan kauden tullessa puu saa vettä juuriensa kautta, ja virkistyy kun sade tulee.
– Jumalan lapsella on sama tunto kuin istutetulla puulla. Kun Jumalan sana koskettaa meitä, me saamme silloin myös uutta elämää, virkistystä.
Toisten tukena
Kattilakoski nosti esiin, miten elämä kaikkinensa on suurta lahjaa.
– Tarvitsemme toisiamme elämän eri vaiheissa, toinen toisemme auttamista ja tukemista. Isinä me mietimme, miten voin auttaa omaa lastani ja nuortani. Tällaiset leirit tukevat yhteistä auttamista, elämänpolun raivaamista, hän puhui.
– Kun te pojat saatte täällä yhdessä isien kanssa olla ja touhuta, kyllä se yhdistää eri sukupolvia ja tukee hyvinvointia.
Puhuja totesi, että uskosta vuotava rakkaus kantaa arjessa.
– Saamme olla Jumalan yhteydessä jo täällä ajassa. Jumalan rakkaus ilmenee myös näissä yhteisissä kokoontumisissa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys