Marita Kantola, Asta Jaakkola
Kuusamo
Kesäseuravieraat kuulivat uskon rohkaisua. Evankeliumin voima antaa tunnolle rauhan.
– Ilmainen ei tahdo kelvata, lausui Torsti Vuorma Kuusamon kesäseuroissa lauantaina 21. elokuuta. Hän luki Jesajan kirjasta: ”Kaikki janoovaiset tulkaa vetten tykö, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa. Kuulkaat, niin teidän sielunne saa elää.” (Jes. 55: 1–11).
Vuorma kertoi, kuinka armoevankeliumi on tarjolla ilmaiseksi.
– Tämän ajan ihmiset ei osaa arvostaa ilmasta evästä. Uskomisen edellytys ei ole pyhien kirjoitusten tunteminen. Raamatuntuntemus ei ole meille lippu taivaaseen.
Puhuja kertoi esimerkin Muhoksen Suviseuroista, joissa poliisit olivat ihmetelleet, ettei 70 000 ihmisen kokoontuessa heille ole tullut yhtään tehtävää.
– Kun on rauha sielussa, ei tarvitse riehua, Vuorma sanoi.
Hän sanoi, että usko on henkilökohtainen, kun saa omakohtaisesti uskoa ja on rauha tunnolla. Tuon armon omistaja saa saarnata toisillekin syntien anteeksiantamusta.
Kastetta juurille
Lauantai-iltana seuroissa palveli Seppo Leppänen. Hän luki psalmia 1, joka alkaa: ”Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa.”
– Psalmi jakaa ihmiset kahteen joukkoon. Nykyaikana ei ole muodikasta, että on vuohia ja lampaita. On joko Jumalan lapsi tai ulkopuolella, Leppänen puhui.
Puhuja muisteli kesän kuumia hellekelejä, jolloin kasvit tarvitsivat kastelua.
– Puu kuolee, jos juuret eivät ulotu kosteaan maahan. Evankeliumin virrasta saa voimaa taisteluun.
Leppänen mainitsi puheessaan Hengen hedelmät, jotka eivät ole ihmisten ansiota vaan uskonvanhurskautta. Siitä seuraa elämänvanhurskaus. Hän sanoi, että koettelemuksista huolimatta uskovaisena elämä on parempaa kuin epäuskoisena, sillä synnit ovat anteeksi.
– Epäuskoinen on kuin akana, viljan kevyt kuori, jota kaikenlaisen opetuksen tuulet heiluttelevat. Jobin kirjassa kerrotaan: Turha on jumalattomien toivo, ei se kestä, kun hän siihen nojaa, ei ole kalliota, Kristuskalliota, johon nojata. Ei se kestä tuomiota.
Saulus sai hyvän osan
Sunnuntai-iltapäivänä kesäseuroissa Pekka Kantolan puheen johdantona oli Sauluksen kääntyminen (Ap.t. 9: 8–19). Tekstissä näkevä tulee sokeaksi ja sokea saa näkönsä.
Kantola luki, kuinka Saulus uhkasi mennä ottamaan opetuslapsia kiinni ja oli kiivas Jeesuksen seuraajien vainoaja. Saulus oli sokea, joka itse luuli näkevänsä. Hän luuli olevansa oikeassa ja tulevansa autuaaksi vainoamalla Jeesuksen opetuslapsia.
Jeesuksen kirkkaus valaisi Sauluksen niin, että hän ei voinut enää luottaa omiin tekoihinsa. Niinpä Jeesus lähetti Ananiaksen hänen luokseen. Saulus ensin uskoi ja sitten hänet kastettiin. Elämän suurin tapahtuma on se, kun saa uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi, kuten Saulus.
Jumala johtaa matkalla
– On tärkeä kuulla ja pysähtyä silloin, kun Jumala puhuttelee, Pekka Kantola sanoi seuravieraille.
Jumala puhuttelee ihmistä monin tavoin. Kantola puhui siitä, kuinka ihminen miettii, mikä hänen osansa on elämän päättyessä.
– Saamme luottaa, että Taivaan Isä johtaa matkaamme. Hän tuntee tarpeemme ja omistaan huolen pitää. Päivän lapsina saamme turvata Jumalan armoon, kunnes pääsemme taivaan iloon, Pekka Kantola sanoi.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys