Lapsena Reisjärven opistossa asunut Maija Hintikka kertoo opiston olleen turvallinen kasvuympäristö. Kuvassa Hintikka on Orpolassa, lapsuudenkodin olohuoneessa.
Opistoseurojen kuvapalvelu
Lapsena Reisjärven opistossa asunut Maija Hintikka kertoo opiston olleen turvallinen kasvuympäristö. Kuvassa Hintikka on Orpolassa, lapsuudenkodin olohuoneessa.
Opistoseurojen kuvapalvelu
Pirkko Hurtig
Maija Hintikka kertoo lähtevänsä Reisjärven opistoseuroihin kuin lähtisi kotiin. Opiston päärakennuksessa oli 60- ja 70-luvuilla silloisen Maija Tervon koti. Maija Hintikan isä, Jukka Tervo työskenteli Reisjärven opiston vararehtorina ja äiti Marita hoiti kirjastoa. Henkilökunta asui tuohon aikaan opiston tiloissa.
Hintikka arvelee, että henkilökunnan lapsia oli parhaimmillaan noin kolmisenkymmentä. Hintikka kutsuu heitä opiston lapsiksi.
– Meillä oli mahtavia leikkejä opiston ympäristössä. Uskon puhuvani heidän kaikkien suulla. Leikimme kouluikäisinä muun muassa nurkkajussia ja luutamummoa. Opiston lapset vanhempineen olivat kuin laajennettu lapsuuden perhe. Lapsilla oli valtavasti vapautta ja laajat reviirit tehdä ja toimia ja mikä tärkeää, ympärillä oli huolehtivia aikuisia. Opisto oli turvallinen kasvuympäristö ja aivan oma erityinen maailmansa.
Lapsille opiston juhlat olivat valtaisia tapahtumia. Kevätjuhlat olivat eron hetkiä henkilökunnalle. Hintikka ihmetteli aikanaan, miksi isä oli hyvästeltyään lähtenyt usein nopeasti juhlasta. Myöhemmin hän vasta tajusi, että isälle oli vaikeaa erota oppilaistaan.
Opistolaisilla saattoi olla ikävä kotia ja omia sisaruksia ja siksi heistä oli mukavaa touhuta lasten kanssa. Opiston pojat opettivat luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa viereisellä järvellä. Opistolaiset pitivät myös pyhäkoulua. Hän kokee ajan opiston lapsena olleen suurenmoista oppia koko elämää varten.
– Kun nuoret lähtivät joka toinen viikonloppu kotilomalle, valtasimme me opiston lapset tilat. Soitimme urkuja ja lauloimme, pelasimme sählyä ja pingistä. Pääsimme osallistumaan erilaisiin opiston tapahtumiin jo tosi varhain, muun muassa opistoseurojen järjestelyihin. Jo ennen rippikouluikää kudoimme ystäväni kanssa poppanoita opiston pitkiin pöytiin. Jonain toisena kesänä ompelin esiliinoja opistoseuroja varten.
Eräs varhainen muisto liittyy Elsa-tätiin, Elsa Räisälään, joka puolisonsa Antin kanssa lahjoitti tilan opistolle.
– Pääsin äidin kanssa käymään Elsa-tädin luona Tätilässä joitain kertoja. Muistan vieläkin, miten ihanalta siellä tuoksui. Tätilässä asui kolme tätiä: Elsa-täti, Alli-leipuri ja Raili-pääemäntä. Nuo tädit olivat opiston henkilökuntaa. Tätilän vieressä oli Tipula, entinen orpokoti sekä navettarakennus, jossa oli mahtavia leikkipaikkoja.
Maija Hintikka muutti opistolta lukioikäisenä arkiviikoiksi Haapajärvelle lukioon, ja vanhemmat rakensivat myöhemmin oman talon Reisjärven kirkolle. Hän kertoo haikeana siitä taitekohdasta, kun häntä ei enää tunnistettu opistolla. Ovella järjestyksenvalvoja kyseli opistoseuroissa, mitä asiaa hänellä oli päärakennukseen. ”Tämähän on minun kotini!” hän kertoo huudahtaneensa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?