Reis­jär­ven kris­til­li­sel­lä opis­tol­la pi­det­tiin per­he- ja di­a­ko­ni­a­työn kurs­si 8.–10. huh­ti­kuu­ta. Kurs­sil­la roh­kais­tiin us­ko­maan ja luot­ta­maan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. SRK:n uu­den alu­e­mal­lin mu­kaan Suo­mi on ja­et­tu kol­meen osaan. Täl­le kurs­sil­le osal­lis­tui pää­a­si­as­sa kes­ki­sen alu­een rau­ha­nyh­dis­tys­ten per­he- ja di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­tien jä­se­niä.

Kurs­si to­teu­tet­tiin per­he- ja di­a­ko­ni­a­työn alu­e­tii­min jä­sen­ten yh­teis­työ­nä. Kes­ki­sel­lä alu­eel­la tii­miin kuu­lu­vat Ai­no Kan­ni­ai­nen (pj), Lep­pä­vir­ta/Var­kaus; Har­ri Kor­te­nie­mi, Kuo­pio; Päi­vi Jo­ki­ta­lo, Sie­vi; Timo Poik­ki­mä­ki, Ni­va­la ja Kat­ri Ren­to­la, Ala­jär­vi.

Suu­rin niis­tä on rak­kaus

Kurs­sil­la ker­rot­tiin SRK:n uu­des­ta per­he- ja di­a­ko­ni­a­työn toi­min­ta­suun­ni­tel­mas­ta vuo­sik­si 2016–2018 sekä per­he- ja di­a­ko­ni­a­työn alu­e­tii­mien roo­lis­ta rau­ha­nyh­dis­tys­ten työn tu­ke­na. Eri yh­dis­tyk­sis­tä tu­le­vat toi­mi­jat ja­koi­vat käy­tän­nön vink­ke­jä hy­väk­si ha­vai­tuis­ta toi­min­ta­muo­dois­ta muun mu­as­sa per­hei­den ja eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­vien lä­him­mäis­ten tu­ke­mi­sek­si.

Alus­tuk­set kä­sit­te­li­vät Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen nä­ky­mis­tä Raa­ma­tun ih­mis­ten elä­mäs­sä, avi­o­puo­li­soi­den vä­li­sen suh­teen vaa­li­mis­ta sekä ”Suu­rin niis­tä on rak­kaus” -raa­ma­tun­koh­dan sa­no­maa.

Per­he- ja di­a­ko­ni­a­työs­sä koh­da­taan myös eri­tyis­ti­lan­tei­ta, jois­sa aut­ta­mi­seen ja rin­nal­la kul­ke­mi­seen saa­tiin roh­kai­sua ja tu­kea. Ol­lak­seen lä­him­mäi­nen ei tar­vit­se ol­la am­mat­ti­lai­nen. Am­mat­ti­a­puun oh­jaa­mi­sen ja ha­keu­tu­mi­sen jäl­keen­kin tar­vi­taan tois­ten us­ko­vais­ten rin­nal­la kul­ke­mis­ta ja us­ko­maan roh­kai­se­mis­ta.

Koh­taa­mi­sen tär­keys

Kaik­ki tar­vit­se­vat saat­to­mie­hiä. "Minä an­nan si­nul­le näis­tä muu­ta­mia, jot­ka täs­sä sei­so­vat, saat­ta­maan si­nua" (Sak. 3:7). ”Iloit­kaa iloit­se­vien kans­sa, it­ke­kää it­ke­vien kans­sa” (Room. 12:15).

Ai­na ei tar­vi­ta pal­joa ai­kaa ja pit­kiä pu­hei­ta. Koh­taa­mi­sen, loh­du­tuk­sen ja roh­kai­sun het­ki voi ol­la ohi­kii­tä­vä. ”Olen muis­ta­nut si­nua. Mi­ten voin aut­taa? Sel­vi­ät­kö?” Sinä ja minä voim­me ol­la vies­tin­vie­jiä: ”Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut.” Tätä sa­maa vies­tiä jo­kai­nen tar­vit­see vuo­rol­laan.

Per­he- ja di­a­ko­ni­a­työ­tä­kin saa­daan teh­dä Ju­ma­lan an­ta­min voi­min, ja luo­da us­koa ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan.

Teks­ti: Ai­no Kan­ni­ai­nen ja Kat­ri Ren­to­la

Kuva: Han­nu In­ke­roi­nen

Lue kurs­si­lai­sen kir­joit­ta­ma runo sekä kurs­si­lais­ten kom­ment­te­ja tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä!