Rovaniemen Rauhanyhdistyksen seurakuntapäivän keskusteluissa 10. syyskuuta nousi esiin uskomisen asioista puhumisen tärkeys.
Samuli Saraste
Rovaniemen Rauhanyhdistyksen seurakuntapäivän keskusteluissa 10. syyskuuta nousi esiin uskomisen asioista puhumisen tärkeys.
Samuli Saraste
Marjaana Saapunki
Rovaniemi
Jumalan seurakunnan neuvoja kannattaa kuunnella, vaikka se ei olisi muodikastakaan, todettiin seurakuntapäivässä.
Rovaniemen alueen seurakuntapäivä alkoi 10. syyskuuta rauhanyhdistyksellä Tero Saapungin pitämällä alkuhartaudella. Hän luki Raamatusta Paavalin käytännön ohjeita siitä, miten säilytään uskomassa ja yhteisessä rakkaudessa (2. Kor. 9:6–15).
– Samanlaisia tuntemuksia meillä on varmaan kaikilla, että omat lahjat ovat niin vähäpätöisiä, ettei niistä ole Jumalan valtakunnan työhön, Saapunki totesi.
– Lahjat riittävät, ja ennen kaikkea on tärkeää, että säilymme uskomassa, hän jatkoi.
Usko ainoastaan
Alajärveläinen Jarmo Ojajärvi piti alustuksen aiheesta Säilytä usko ja hyvä omatunto. Ojajärvi kuvaili uskon olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan syntien anteeksi uskomista. Hän muisteli vuosien takaa hetkeä, jolloin istui ajallisten huolien keskellä olohuoneessa, ja oma pikkutyttö leikki ja lauleskeli lattialla. Alustaja muisteli tytön toistelleen ”Kaikki on täytetty”. Pieni lapsi opetti, ettei tarvitse epäillä, vaan ainoastaan uskoa.
Usko näkyy ihmisen teoissa.
– Usko sai Nooan rakentamaan arkin kuivalle maalle ja Abrahamin lähtemään muukalaisena luvattuun maahan. Nooan ja Aabrahamin teot eivät lähteneet heidän omasta järjestään, vaan uskosta.
Puhdas omatunto on uskon säilymisen kannalta elintärkeä asia.
– Omatunto on aivan kuin kompassi, jonka avulla voimme tarkistaa, olemmeko oikealla tiellä, Ojajärvi vertasi.
Pyhä Henki opastaa
Keskusteluissa nousi esiin Jumalan seurakunnan neuvojen ajankohtaisuus. Uskovaisenkin mielessä saattaa käväistä ajatus, että seurakunnan neuvojen kuunteleminen ei välttämättä ole muodikasta. Siitä huolimatta kannattaa olla tottelevainen:
– Eihän se Pyhän Hengen opastus oikeastaan voi olla kahdella ihmisellä erilainen.
Tuli esiin, että Pyhä Henki ei kauaa viihdy likaisessa omassatunnossa, joten asioita kannattaa pyytää anteeksi, jos omatunto niistä muistuttaa.
– Ei se omatunto ole semmoinen, että sitä tarvis kaivella, että mitä sieltä löytyy, vaan me saadaan levätä siinä Jumalan armossa.
Keskusteluissa palattiin vielä kompassi-vertaukseen:
– Luonnossa voi olla sellaisia paikkoja, joissa kompassi häiriintyy. Jos huomaamme tilanteita, joissa omatuntomme alkaa olla rauhaton, eikä oikein tiedä suuntaa, on parempi välttää sellaisia tilanteita ja siirtyä sinne, missä suunta säilyy selvänä.
Ensimmäinen ja viimeinen
Loppuyhteenvedossaan Ojajärvi vertasi uskovaisen elämää armeijan etenemiseen maastossa.
– Armeijassa pidetään aina mielessä kuviteltu vihollinen: taistelevan joukon edellä kulkee turvallisen reitin varmistavia tiedustelijoita, jokaisella taistelijalla on oma määrätty tehtävänsä ja jälkipään valvoja huolehtii, ettei kukaan jää joukon matkasta. Uskovaisena eläminen on vielä turvallisempaa, sillä Jeesus on jo valmistanut tien taivaaseen. Jumalan sana rohkaisee, ja Jeesus kulkee jäljessä ja valvoo, ettei kukaan eksy.
Iltapalan jälkeen Ville Airas muistutti iltahartaudessa, että Jeesus on tie, totuus ja elämä.
– Jeesus suurimpana esirukoilijana tietää, mitä sinun sydämesi tarvitsee. Hän tuntee meidät paremmin kuin me itsekään, Airas muistutti.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.