On tärkeää, että sananpalvelija saarnaa niin kuin uskoo. Tämä nousi esiin puhujienkokouksessa Oulun rauhanyhdistyksellä 29. joulukuuta.
Puhujat keskustelivat kokouksessa Olavi Voittosen pitämän alustuksen Laki ja evankeliumi pohjalta. He pitivät aihetta monipuolisena ja juuri tähän aikaan ajankohtaisena.
– Puhuja oppii tuntemaan Raamatun lukemalla, uudelleen ja uudelleen. Selitetään Raamattua Raamatulla, Jukka Kolmonen nosti puheenvuorossaan esiin yhden uskonpuhdistuksen periaatteista.
– Evankeliumin työmiehinä saattaa sydämessä tuntua, että tällä puheella ei ole mitään merkitystä, Matti Lääkkö puhui.
– Työ on kuitenkin yksin Jumalan työ. Jumala avaa sydämen uskon.
Jumalan sanaa sen omalla painolla
Markku Seppänen näki ristiriidan uskonpuhdistuksen periaatteiden ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella esiintyvän opetuksen välillä.
– Syntielämää pidetään luonnollisena asiana. Jumalan sanaa halutaan selittää ihmismielelle suotuisaksi.
Hän koki huolenaiheena, että uskovaisten saarnat eivät ottaisi mallia ympäriltä:
– Saarnataan Jumalan sanaa sen omalla painolla: ei keventäen, mutta ei koventaenkaan.
Matti Heikkinen toivoi, että saarnoissa puhuttaisiin vaikeistakin asioista avoimesti, mutta Jumalta taitoa ja ymmärrystä pyytäen, kristillisyyden rakennukseksi.
Matti Kinnunen kertoi havainneensa kirkossa, että pappien saarnoissa kuulee harvoin sanan parannus, ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella puhutaan harvoin kymmenen käskyn laista ja sen asettamista ehdoista Jumalan edessä.
– Papin ja sananpalvelijan tulisi saarnata lakia ja evankeliumia.
Lue puhujienkokouksen alustus ja lisää kokousterveisiä 4. tammikuuta ilmestyvästä Päivämiehestä. Voit antaa jutusta palautetta osoitteeseen pm.toimitus@srk.fi.
Kuva: Hannu Kangas
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys