Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Me­ri­jär­vi

Nais­ten ke­vät­lau­lu­jen il­las­sa soi­vat ke­vään, lä­hes­ty­vän ke­sän ja Ju­ma­lan kan­san koti-ikä­vän sä­ve­let.

– Lau­la­mi­nen on par­haim­mil­laan te­ra­peut­tis­ta ja voi­maan­nut­ta­vaa, ja se li­sää yh­tei­söl­li­syyt­tä, Sir­pa Nie­me­lä sa­noi toi­vot­ta­es­saan sa­ta­päi­sen nais­ten jou­kon ter­ve­tul­leek­si alu­eel­li­seen nais­ten lau­luil­taan.

Me­ri­jär­ven vuon­na 1781 ra­ken­ne­tus­sa Sop­hia Mag­da­le­na -kir­kos­sa pi­de­tyn äi­tien­päi­vän aa­ton lau­lu­ti­lai­suu­den oli­vat jär­jes­tä­neet Me­ri­jär­ven kap­pe­li­seu­ra­kun­ta ja Me­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tys.

Il­lal­le oli ti­laus­ta

Sir­pa Nie­me­lä ker­toi ti­lai­suut­ta ava­tes­saan, et­tä idea lau­luil­las­ta al­koi kyp­syä, kun Päi­vä­mies-leh­des­sä ker­rot­tiin, et­tä täl­lai­nen il­ta oli jär­jes­tet­ty mie­hil­le isän­päi­vän aat­to­na.

Lau­luil­lan val­mis­te­lu­ryh­mään kuu­lui­vat Nie­me­län li­säk­si Kai­sa Sauk­ko, Tuu­lia Nie­me­lä, Ka­ro­lii­na Sauk­ko ja Mar­juk­ka Tans­ka. Työt oli ja­et­tu oh­jel­ma­ryh­män, tar­joi­lu­ryh­män ja so­mis­tus­ryh­män kes­ken. Kaik­ki toi­mi hy­vin, vaik­ka vä­keä oli pal­jon.

Vä­ki­mää­rä osoit­ti, et­tä nais­ten omal­le ke­vät­lau­lu­jen il­lal­le oli ti­laus­ta. Osal­lis­tu­jia oli laa­jal­ta alu­eel­ta. Lau­lu oli voi­mal­lis­ta.

En­tis­ten kirk­ko­her­ro­jen sa­noin

Lau­lu­jen ai­heet liit­tyi­vät ke­vää­seen ja lä­hes­ty­vään äi­tien­päi­vään. Sii­o­nin lau­luis­sa oli luon­non sa­no­maa, ke­vät­tä ja ke­sää, mut­ta myös Ju­ma­lan kan­san koti-ikä­vää, tai­vas­kai­puu­ta. Mu­ka­na oli Me­ri­jär­ven seu­ra­kun­nan en­tis­ten kirk­ko­her­ro­jen, Väi­nö Ha­vak­sen ja Pek­ka Kin­nu­sen te­ke­miä lau­lu­ja.

Ur­ku­ri­na lau­luil­las­sa toi­mi Eli­sa Kil­pi­vaa­ra, pi­a­noa soit­ti Son­ja Kar­si­kas, hui­lua ja viu­lua sis­kok­set Hen­na ja Hei­ni Suon­vie­ri. Mer­vi Ha­ka­la lau­loi yk­sin, ja myös seu­ra­kun­nan lap­si­kuo­ro esiin­tyi.

Ti­lai­suu­den päät­teek­si oh­jel­mas­sa oli il­ta­har­taus, jon­ka teks­ti­nä oli Me­ri­jär­ven kir­kon kel­los­sa ole­va jae: ”Tul­kaa, nous­kaam­me Her­ran vuo­rel­le, nous­kaam­me Jaa­ko­bin Ju­ma­lan py­häk­köön! Hän opas­taa mei­tä tiel­lään, ja me, me tah­dom­me kul­kea hä­nen pol­ku­jaan, sil­lä Sii­o­nis­ta tu­lee Her­ran sana ja Je­ru­sa­le­mis­ta kai­kuu Ju­ma­lan puhe.” (Jes. 2:3). Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja tai­vaan ko­tiin kuu­luu vie­lä tä­nä­kin ai­ka­na.

Il­lan lo­puk­si lau­let­tiin kii­tos­vir­si seis­ten.