Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Hel­sin­ki

Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tys päät­ti 12. maa­lis­kuu­ta pe­ruut­taa tois­tai­sek­si kai­ken toi­min­tan­sa ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­an vuok­si. Seu­rat jär­jes­te­tään tänä ai­ka­na vain net­ti- ja pu­he­lin­seu­roi­na.

Yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Hin­tik­ka ker­too pää­tök­ses­tä:

– Suo­men hal­li­tus oh­jeis­ti tuol­loin vält­tä­mään yli 500 hen­gen ti­lai­suuk­sien jär­jes­tä­mis­tä. Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sun­nun­tai­seu­rois­sa saat­taa ol­la lä­hes kol­min­ker­tai­nen mää­rä vä­keä. Li­säk­si meil­lä oli tu­los­sa pa­rin päi­vän pääs­tä isot myy­jäi­set, joi­den pe­ru­mi­ses­ta piti päät­tää no­pe­as­ti. To­te­sim­me joh­to­kun­nan säh­kö­pos­ti­ko­kouk­ses­sa, et­tä sel­kein­tä on päät­tää kai­ken toi­min­nan pe­ruut­ta­mi­ses­ta tois­tai­sek­si. Myö­hem­min myös vi­ra­no­mais­ten rat­kai­sut osoit­ti­vat, et­tä näin kan­nat­ti toi­mia.

Net­ti­seu­ro­jen ai­ka

Seu­rat pää­tet­tiin jär­jes­tää net­ti- ja pu­he­lin­seu­roi­na toi­mi­ta­lol­ta va­kiin­tu­neen seu­ra­oh­jel­man mu­kai­ses­ti. Kos­ka kaik­ki seu­rat Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä on jo pit­kään lä­he­tet­ty ne­tis­sä, tek­niik­ka oli val­mii­na.

– Lä­he­tyk­siä var­ten tar­vi­taan vain ää­ni­tark­kai­li­ja, seu­rai­sän­tä – ja tie­tys­ti pu­hu­ja, jon­ka pal­ve­lu­paik­ka on nyt ai­na­kin jon­kin ai­kaa pu­hu­ja­ko­rok­keen si­jas­ta sa­kas­tis­sa, Hin­tik­ka ker­too.

Seu­ra­tun­nel­maa lä­he­tyk­siin tuo­vat ai­em­min seu­rois­sa ää­ni­te­tyt lau­lut ja vir­ret.

Hin­tik­ka on tyy­ty­väi­nen, et­tä evan­ke­liu­mi kuu­luu edel­leen.

– Omal­la ta­val­laan seu­ro­jen pe­ru­mi­nen on myös ta­sa­puo­li­suut­ta li­sää­vä asia: ta­val­li­ses­ti vain jot­kut mat­ka­ys­tä­vät ei­vät eri syis­tä pää­se seu­roi­hin, vaik­ka ha­lu­ai­si­vat. Nyt olem­me kaik­ki sa­mal­la verk­ko­kuu­li­jan pai­kal­la.

Kuu­li­joi­ta pal­jon

Jo en­sim­mäi­sis­sä sun­nun­tai­seu­rois­sa 15. maa­lis­kuu­ta kuu­li­joi­ta oli pal­jon, eh­kä hie­man enem­män kuin yleen­sä on yh­teen­sä seu­ra­pen­kis­sä ja ver­kos­sa. Pu­hu­ji­na oli­vat Mar­kus Kop­pe­roi­nen ja Val­de Pa­lo­la.

Pa­lo­la pu­hui 2. Ku­nin­kai­den kir­jan teks­tin poh­jal­ta (2 Kun. 20:1–11). Sii­nä ker­ro­taan ku­nin­gas His­ki­as­ta. Teks­ti sopi Pa­lo­lan mie­les­tä myös vii­kon kan­sal­li­seen tee­maan, vie­tet­tiin­hän tuol­loin tal­vi­so­dan päät­ty­mi­sen muis­to­juh­laa.

– Eri­tyi­ses­ti toi­von, et­tä kuu­li­joil­le jäi mie­leen se, kuin­ka Ju­ma­la joh­dat­taa jo­kai­sen, niin yk­si­lön kuin koko kan­sa­kun­nan­kin elä­mää. Saam­me kai­kes­sa tur­vau­tua hä­nen apuun­sa ja muis­taa, kuin­ka edel­leen­kin on tot­ta se, et­tä "van­hurs­kaus ko­rot­taa kan­san, mut­ta syn­ti on kan­sa­kun­nan hä­peä". Ja en­nen kaik­kea, et­tä me it­ses­säm­me an­si­ot­to­mi­na ja syn­ti­si­nä ih­mi­si­nä saam­me Ju­ma­lan ar­mos­ta us­koa syn­tim­me an­teek­si ja va­el­taa Hä­nen val­ta­kun­tan­sa osal­li­suu­des­sa, Pa­lo­la sa­noi.

Ju­ma­la kut­suu

Mar­kus Kop­pe­roi­nen piti pu­heen päi­vän evan­ke­liu­min (Joh. 12:37–43) poh­jal­ta.

– It­sel­le evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä kes­kei­se­nä asi­a­na on Ju­ma­lan kut­su. Ju­ma­la kut­sui Jee­suk­sen kaut­ta juu­ta­lai­sia joh­to­mie­hiä, mut­ta ih­mis­ten kun­nia es­ti hei­tä ot­ta­mas­ta Jee­suk­sen kut­sua vas­taa, hän ker­toi saar­nan jäl­keen.

Ih­mis­ten kun­ni­an halu voi ol­la es­te evan­ke­liu­mis­ta ker­to­mi­sel­le ja us­ko­mi­sel­le myös tänä päi­vä­nä.

– Jo­han­nes kui­ten­kin ker­toi, et­tä juu­ta­lais­ten jou­kos­sa oli mie­hiä, ku­ten Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­nen ja Ni­ko­dee­mus, jot­ka tu­li­vat Jee­suk­sen luok­se. Ju­ma­la te­kee työ­tään mo­nen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä, Kop­pe­roi­nen poh­ti.

Hän to­te­si, et­tä on suu­ri ih­me, et­tä eri elä­män­ti­lan­teis­sa eri ikäi­si­nä tu­lem­me ra­vi­tuik­si sa­mas­ta sa­nas­ta.

– It­sel­le se ker­too sii­tä, et­tä Ju­ma­la avaa pu­het­ta jo­kai­sel­le kuu­li­jal­le.

Puhe kuin ru­kous­het­ki

Poh­dim­me myös sitä, mil­lais­ta oli pi­tää pu­het­ta tyh­jäs­sä sa­kas­tis­sa.

– Al­kuun tun­tui vä­hän ou­dol­ta, kun ei näh­nyt kuu­li­joi­ta ei­kä voi­nut tie­tää, mi­ten hän koki pu­heen. Koin­kin sen sik­si enem­män oma­na ru­kous­het­ke­nä Raa­ma­tun sa­nan kans­sa. Si­nän­sä mu­ka­val­ta tun­tui, et­tei tar­vin­nut kii­ve­tä tois­ten ylä­puo­lel­le, vaan sai ren­nois­sa vaat­teis­sa is­tua ju­tus­te­le­maan.

Kop­pe­roi­sen mie­leen tuli aja­tus, et­tä on­han etä­seu­ro­ja pi­det­ty Raa­ma­tun­kin ai­koi­hin.

– Paa­va­li sa­ne­li kir­jei­tään seu­ra­kun­nil­le. Ai­ka ja muo­dot vaih­te­le­vat, mut­ta Ju­ma­lan sa­naa ju­lis­te­taan, hän to­te­si.

Päi­vä­mie­hen lu­ki­joil­le Kop­pe­roi­nen lä­het­ti ter­vei­siä:

– Em­me tie­dä, mi­ten tau­ti maa­il­mal­la ete­nee, sik­si pan­de­mia huo­let­taa mei­tä. Se ai­heut­taa sekä ta­lou­del­li­sia et­tä ter­vey­del­li­siä huo­lia. Sik­si tämä ti­lan­ne vaa­tii meil­tä ky­kyä yh­teis­työ­hön ja kuor­mien kan­ta­mi­seen. On Ju­ma­lan lah­jaa, et­tä sai­rai­ta voi­daan mo­nel­la ta­val­la aut­taa. Jo­kai­sel­le lu­ki­jal­le toi­von luot­ta­mus­ta, et­tä koko elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­sis­sä.

Tulk­kaus kel­la­ris­ta

Hans Pe­täis­tö tulk­ka­si pu­heet eng­lan­nik­si toi­mi­ta­lon kel­la­ri­ti­las­ta.

Pe­täis­tö oli pu­he­li­mel­laan tal­len­ta­nut tulk­kauk­sen­sa Pa­lo­lan pu­hees­ta. Ju­na­mat­kal­la ko­tiin Pe­täis­tö ta­pa­si ul­ko­maa­lai­sen, joka ky­syi, mi­hin tämä oli me­nos­sa ja mis­tä tu­los­sa.

– Ker­roin seu­rois­ta ja mil­lai­set eri­koi­set seu­rat pi­dim­me. Hän­tä kiin­nos­ti, hän ha­lu­si kuul­la ja ja­oin ää­nit­teen hä­nel­le­kin luot­ta­en, et­tä Ju­ma­lal­la oli joku tar­koi­tus täl­le­kin, Pe­täis­tö ker­toi.

Eh­kä tuo­ta tar­koi­tus­ta voi näh­dä vies­tis­sä, jon­ka Pe­täis­tö sai myö­hem­min tuol­ta koh­taa­mal­taan ih­mi­sel­tä: "Thank You for the file with ser­mon. --- I think it’s what we are all nee­ded at this crazy time."

Muis­te­taan toi­si­am­me

Mat­ti Hin­tik­ka roh­kai­see pi­tä­mään yh­teyt­tä lä­him­mäi­siin pu­he­li­mel­la tai verk­ko­so­vel­lus­ten kaut­ta.

– Tai­vaan Isä ei jätä mei­tä yk­sin ja epä­toi­voon. Muis­te­taan ru­kouk­sin kaik­kia lä­him­mäi­si­äm­me, ter­vei­tä ja sai­rai­ta. Seu­ro­jen pe­ru­mi­ses­ta ker­to­vas­sa tie­dot­tees­sa lai­na­sim­me Paa­va­lin sa­no­ja ko­rint­to­lai­sil­le: "Run­saan loh­du­tuk­sen Ju­ma­la roh­kai­see mei­tä kai­kis­sa ah­din­gois­sam­me, niin et­tä me hä­nel­tä saa­mam­me loh­du­tuk­sen voi­mal­la jak­sam­me loh­dut­taa mui­ta ah­din­gos­sa ole­via" (2. Kor. 1:3–4).