Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rois­sa nä­kee joka syk­sy pal­jon uu­sia kas­vo­ja; ih­mi­siä, jot­ka ovat opis­ke­lun, työn tai eri­lais­ten per­he­syi­den vuok­si muut­ta­neet yh­dis­tyk­sen toi­min­ta-alu­eel­le. Sun­nun­tai­na 3. syys­kuu­ta toi­vo­tet­tiin uu­det hel­sin­ki­läi­set seu­ro­jen jäl­keen ter­ve­tul­leik­si.

Ti­lai­suu­des­sa muu­ta­ma yh­dis­tyk­sen kuo­ro­lai­nen lau­loi en­sin lau­lun Me kas­vo­ja kat­som­me isän­maan. Sen jäl­keen haas­ta­tel­tiin osal­lis­tu­jia sii­tä, mil­lais­ta on ol­la hel­sin­ki­läi­nen.

Uu­si tyy­ty­väi­nen hel­sin­ki­läi­nen

21-vuo­ti­as El­li-Noo­ra Kar­hu­maa Ka­jaa­nis­ta on muut­ta­nut Hel­sin­kiin vuo­si sit­ten. Hän opis­ke­lee ko­kik­si Hel­sin­gin Per­ho Lii­ke­ta­lou­so­pis­tos­sa. Hel­sin­ki tun­tui oi­ke­al­ta ja mie­len­kiin­toi­sel­ta pai­kal­ta tu­le­vak­si ko­ti­kau­pun­gik­si.

– Mi­nul­la oli eri­lai­set en­nak­ko­a­ja­tuk­set kuin mitä iha­na to­tuus on. Pel­kä­sin, et­tä siel­lä ei oli­si niin läm­min ja ko­toi­sa tun­nel­ma. Toi­sin kävi. Hel­sin­gin sii­o­ni on mi­nul­le nyt to­del­la ra­kas, ih­mi­set tär­kei­tä ja pal­jon eri-ikäi­siä tut­tu­ja, El­li-Noo­ra ker­too iloi­se­na.

Kun El­li-Noo­ra muut­ti Hel­sin­kiin, en­nes­tään tut­tu­ja oli ai­ka vä­hän, lä­hin­nä su­ku­lai­sia. Hän ker­too saa­neen­sa myös uu­sia iha­nia sy­dä­nys­tä­viä, saat­to­mie­hiä. Hä­nel­le on Hel­sin­gis­sä muo­dos­tu­nut ys­tä­vä­po­ruk­ka lä­him­mis­tä ih­mi­sis­tä, mut­ta hän ko­kee ole­van­sa ter­ve­tul­lut mui­hin­kin ka­ve­ri­po­ru­koi­hin.

Työ­vuo­rois­sa tu­tus­tuu

El­li-Noo­ra on läh­te­nyt heti mu­kaan keit­ti­ö­vuo­roi­hin. Nyt hän­tä on pyy­det­ty keit­ti­ö­ryh­män­sä ve­tä­jäk­si.

– Tai­vaan Isään luot­ta­en otin teh­tä­vän mie­lel­lä­ni vas­taan, hän ker­too.

Uu­det hel­sin­ki­läi­set hän toi­vot­taa ter­ve­tul­leik­si:

– Ter­ve­tu­loa. Tämä on kau­nis kau­pun­ki. Luon­to on lä­hel­lä, jos et­te poh­joi­ses­sa tien­neet, El­li-Noo­ra vink­kaa leik­ki­säs­ti ja jat­kaa:

– Ih­mi­set on tääl­lä jo­ten­kin ava­ra­kat­sei­sia ja su­vait­se­vai­sia. Olen saa­nut ol­la juu­ri oma it­se­ni ja ko­kea olo­ni mu­ka­vak­si. Tääl­lä Hel­sin­gin sii­o­nis­sa­kin kuu­luu sama Hy­vän Pai­me­nen ää­ni.

Teks­ti: Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Ku­vat: Pau­la Nie­me­lä

Jut­tu jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan Päi­vä­mie­hes­sä 13.9.2017.