Ola­vi Heik­ka­la

Mik­ke­li

Pap­pi koh­taa työs­sään ih­mi­siä ja ot­taa osaa sekä hei­dän ilon et­tä su­run het­kiin­sä.

Re­for­maa­ti­o­sun­nun­tai­na 29. lo­ka­kuu­ta Mik­ke­lin tuo­mi­o­kir­kos­sa oli kol­men te­o­lo­gi­an mais­te­rin pap­pis­vih­ki­mys. Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Mari Park­ki­sen joh­dol­la suo­ri­tet­tu vih­ki­mys­ti­lai­suus vi­hit­tä­vil­le osoi­tet­tui­ne ky­sy­myk­si­neen on osal­taan oh­jaa­mas­sa toi­min­taa pa­pin teh­tä­väs­sä.

Esi­merk­ki kan­nus­ti

Pap­pis­vih­ki­myk­sen jäl­keen Mar­ko Luok­ka­la aloit­taa seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na sa­mas­sa Lap­peen­ran­nan Sam­mon­lah­den seu­ra­kun­nas­sa, jos­sa hän on aloit­ta­nut te­o­lo­gi­na lo­ka­kuun alus­sa.

Luok­ka­la ker­toi vih­ki­mis­päi­vän täyt­ty­myk­sen koit­ta­neen vii­si vuot­ta kes­tä­neen opis­ke­lun ja te­o­lo­gi­na työs­ken­te­lyn jäl­keen.

– Olin nuo­re­na sitä miel­tä, et­tä en ai­na­kaan pa­pin työ­hön ha­lua, mut­ta seu­ra­tes­sa­ni isän ja iso­vel­jen toi­min­taa pap­pi­na tämä kä­si­tys muut­tui.

Niin­pä Luok­ka­la haki opis­ke­le­maan te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan, mut­ta ei saa­nut opis­ke­lu­paik­kaa. Täl­löin suun­nak­si tuli met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­ri­o­pis­ke­lut Jo­en­suus­sa.

Vuo­den met­sä­ta­lout­ta opis­kel­tu­aan Luok­ka­la al­koi uu­del­leen poh­tia te­o­lo­gi­an opin­to­ja.

– Lä­heis­ten roh­kai­se­ma­na al­koi pää­sy­ko­kei­siin lu­ke­mi­nen uu­del­leen, ja lo­pul­ta opis­ke­lu­paik­ka tuli.

Muut­tu­mat­to­man sa­nan ju­lis­ta­ja

Luok­ka­la ker­too ko­ke­muk­sen­sa opis­ke­lu­a­jal­ta:

– Kirk­kom­me jou­tui mo­nen­lai­sen kes­kus­te­lun koh­teek­si, ja saat­toi tul­la mie­leen, et­tä me­nee­kö us­ko­vai­sen pa­pin toi­mi­mi­nen ny­ky­vir­taus­ten se­as­sa lii­an vai­ke­ak­si.

Tuo­re pap­pi on kui­ten­kin aja­tel­lut kai­kil­la ai­ka­kau­sil­la ole­van omat haas­teen­sa, ja ny­ky­a­jan suu­ret haas­teet liit­ty­vän voi­mak­kaa­seen maal­lis­tu­mi­seen ja po­la­ri­saa­ti­oon.

-– Us­ko­vai­sel­ta vaa­di­taan roh­keut­ta tuo­da kirk­kaas­ti esil­le muut­tu­ma­ton­ta Ju­ma­lan sa­naa, mut­ta kui­ten­kin ra­ken­ta­vas­sa hen­ges­sä. Ru­kous tai­vaal­li­sen Isän puo­leen an­taa ai­na li­sää voi­mia toi­mia niin seu­ra­kun­nan kuin oman it­sen­sä­kin kan­nal­ta par­hain päin, Luok­ka­la ko­kee.

Pa­pin työ on erit­täin mo­ni­puo­lis­ta haas­ta­vim­pien teh­tä­vien ol­les­sa ih­mis­ten koh­taa­mi­ses­sa.

– Odo­tan sitä, et­tä saan ol­la ja­ka­mas­sa ih­mis­ten ilon het­kiä ja tuo­mas­sa toi­voa ja loh­du­tus­ta su­run kes­kel­le.