Huomenna vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää, jolloin muistetaan uskonpuhdistuksen alkua, erityisesti sitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen 31.10.1517. Teeseissään Luther vaati kirkon uudistumista.
Huomisen kirkolliset tekstit liittyvät uskonpuhdistuksen keskeisiin teemoihin: maallinen ja hengellinen valta, Jeesuksen sovitustyö ja usko.
Luterilaisuus syntyi keskiajalla protestiliikkeenä
Luterilaisuus syntyi keskiajan lopulla 1500-luvulla katolisen kirkon käytäntöjä kohtaan heränneen kritiikin myötä. Kirkkokunnan muotoutumiseen ja nimeämiseen vaikutti erityisesti saksalaisen teologi Martti (Martin) Lutherin (1483–1546) toiminta.
Luther oli katolinen munkki, jonka erikoisalaa oli raamatuntutkimus. Raamatun tekstien tutkimuksensa edetessä Luther alkoi yhä radikaalimmin arvostella kirkkoa, johon hän itse kuului. Hänen käänteentekevä oivalluksensa oli se, että ihmisen pelastuminen tapahtuu yksin Jumalan armosta, ei tekojen kautta.
Luther halusi uudistaa kirkkoa ja aloitti vuonna 1517 toimintansa naulaamalla Wittenbergin linnankirkon oveen kuuluisat 95 teesiään. Teeseissä hän ilmaisi omat mielipiteensä siitä, millainen kirkon tulisi olla.
Lutherin teeseistä tuli uskonpuhdistuksen lähtölaukaus, joka käynnisti niin sanottujen protestanttisten yhteisöjen muodostumisen ja niiden eroamisen katolisesta kirkosta. Vaikka Luther vastusti asiaa, alettiin Lutherin innoittamia seurakuntia ja kirkkoja vähitellen kutsumaan "luterilaisiksi". Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu yhtenä kirkkona luterilaisten kirkkojen perheeseen.
Usko kuuluu arkeen ja Raamattu kuuluu kaikille
Luther oli kirjailijana tuottelias. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Vähä katekismus, joka kokoaa yhteen Raamatun keskeisiä sisältöjä ja kertoo selkeästi kristinuskosta osana jokapäiväistä elämää. Katekismusta on luettu kautta vuosisatojen, ja se on osaltaan luonut Pohjoismaisen kristillisen kansankulttuurin pohjan.
Erityisen tärkeänä Luther piti sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus tutustua Raamattuun omalla kielellään. Hänen keskeisimpiä kirjallisia töitään ovatkin saksannokset Vanhasta ja Uudesta testamentista. Nämä käännökset ovat 1500-luvulta lähtien vaikuttaneet myös Raamatun pohjoismaisten käännösten kieleen.
Suomeen luterilaisuus saapui erityisesti Mikael Agricolan työn kautta. Pääosin Raamatun suomentanutta Agricolaa pidetään myös suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden "isänä".
Luterilaisuuden ydinkohdat ja tärkeimmät teokset
Luterilaisuuden ydinkohtia ovat usko, armo, Raamattu, Kristus ja "Hengen hedelmät":
- Armo: Ihminen pelastuu kokonaan Jumalan armon vuoksi, ei omien tekojensa ansiosta.
- Usko: Yksin usko riittää siihen, että ihminen kelpaa Jumalalle.
- Raamattu: Kaikki opilliset kysymykset ja linjaukset perustuvat Raamattuun.
- Kristus: Jeesus Kristus, hänen toimintansa ja opetuksensa on uskon ja pelastuksen lähtökohta.
- Hengen hedelmät: Oikeasta uskosta Jumalaan syntyvät Lutherin mukaan myös aidot hyvät teot, eli "Hengen hedelmät". Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22).
Luterilaisille Raamattu on pyhä kirja. Toisena hengellisen elämän ja kirkon opetuksen perustana toimivat evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, joiden sisältö perustuu Raamattuun.
Myös monilla tunnustuskirjoihin kuulumattomilla Lutherin teoksilla on ollut ja on edelleen tärkeä asema kirkossa ja yksittäisten kristittyjen hengellisessä elämässä. Näitä ovat muun muassa teokset "Kristityn vapaudesta", "Iso katekismus", "Sidottu ratkaisuvalta" ja "Galatalaiskirjeen selitys".
Luterilaisuuteen kuuluu kaksi Jeesuksen asettamaa pyhää toimitusta eli sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Jumalan ajatellaan olevan läsnä kastevedessä sekä ehtoollisen leivässä ja viinissä.
Lähde: evl.fi
Kuva: Lucas Cranach vanhemman maalaus Martti Lutherista vuodelta 1532, teoksen valokuvannut Daderot
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys