He­le­na So­ran­ta

Haa­pa­ve­si

Uu­si kota ke­rä­si tu­van täy­teen ute­li­as­ta ja kii­tol­lis­ta vä­keä tun­nel­moi­maan al­ku­syk­syi­ses­tä il­las­ta ja hil­jen­ty­mään Ju­ma­lan sa­nan ää­reen.

Haa­pa­ve­den Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lon vie­reen juu­ri val­mis­tu­nees­sa ko­das­sa jär­jes­tet­tiin seu­rat elo­kuun vii­mei­sen päi­vän il­ta­na. Ko­tail­ta ke­rä­si sa­ta­kun­ta hen­keä naut­ti­maan Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­ta, nuo­ti­on rä­ti­näs­tä, mak­ka­ras­ta ja kah­vis­ta. Ko­dan sei­nus­to­ja kier­tä­vil­lä reu­na­pen­keil­lä on is­tu­ma­pai­kat mel­kein 50:lle, ja ko­taan kan­net­tiin li­sää tuo­le­ja, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni mah­tui si­säl­le is­tu­maan.

Tai­vaan Isä an­taa saat­to­mie­hiä

Seu­ra­pu­heen piti Ar­to Kar­si­kas Psal­min 65 poh­jal­ta: ”Sinä pi­dät huol­ta maas­ta ja an­nat sil­le sa­det­ta, sinä teet sen he­del­mäl­li­sek­si. Sinä kas­te­let vaot, ta­soi­tat kyn­ne­tyn pel­lon, peh­mi­tät sen sa­teil­la ja siu­naat maan kas­vun.”

Kar­si­kas pu­hui, kuin­ka vai­kei­den ai­ko­jen ja ah­dis­tuk­sen­kin kes­kel­lä saam­me en­ke­lei­tä, saat­to­mie­hiä, vie­rel­lem­me ja­ka­maan huo­lia kans­sam­me. Hän muis­tut­ti myös, kuin­ka kii­tos Tai­vaan Isän puo­leen saat­taa unoh­tua, jos pa­ra­nem­me sai­rau­des­tam­me, saam­me työ­pai­kan tai mitä vain hy­vää ta­pah­tuu elä­mäs­säm­me.

Pu­heen­sa lo­puk­si Kar­si­kas kiit­ti kaik­kia tal­koo­lai­sia, jot­ka mah­dol­lis­ti­vat ko­dan ra­ken­ta­mi­sen.

Mo­ni­käyt­töi­nen kota

Eve, Tar­mo ja Eed­la Yli­kos­ki tu­li­vat hie­man myö­häs­sä il­taan ja löy­si­vät ul­koa is­tu­ma­pai­kan.

– Var­maan nuo­ril­le – ja mik­sei van­huk­sil­le­kin – voi­si jär­jes­tää toi­min­taa tuol­la, pyö­rä­tuo­lil­la­kin pää­see, kun sii­nä on ramp­pi, Tar­mo Yli­kos­ki to­te­si.

Mil­la ja Joo­na Aho tu­li­vat ko­ta­seu­roi­hin puo­len vuo­den ikäi­sen Ing­rid-tyt­tön­sä kans­sa. Pa­ris­kun­ta oli va­rau­tu­nut sa­tei­seen sää­hän, mut­ta sa­det­ta ei lii­em­min tul­lut­kaan. Aho­jen mie­les­tä on mah­ta­vaa, et­tä kota on ra­ken­net­tu.

– Pu­hees­sa­kin tuli esil­le kii­tol­li­suus ja siu­naus täs­tä, et­tä täm­möi­nen kota on saa­tu ra­ken­net­tu, Mil­la Aho to­te­si.

Joo­na Ahon mie­les­tä ko­ta­seu­rat voi­si ot­taa pe­rin­teek­si. Ahot pi­tä­vät ko­dan ra­ken­ta­mis­ta upe­a­na voi­man­pon­nis­tuk­se­na ja ovat kii­tol­li­sia Tai­vaan Isäl­le sii­tä, mi­ten mo­nia tai­to­ja ko­ti­sii­o­nis­ta löy­tyy, kun se on saa­tu tal­koo­voi­min teh­tyä.

– Kii­tos kai­kil­le, jot­ka ovat ol­leet ko­taa te­ke­mäs­sä tai ol­lut tal­koo­muo­ni­tuk­ses­sa, Mil­la Aho kiit­te­li.

Aho­jen mie­les­tä ko­das­sa voi­si pi­tää py­hä­kou­lu­ja ja raa­mat­tu­luok­kia tai mitä vaan, myös yk­si­tyis­ti­lai­suuk­sia. Mil­la Aho toi­voo, et­tä kota py­syi­si pit­kään siis­ti­nä ja työ­tä ar­vos­tet­tai­siin.

Iso osa tal­koo­työ­nä

Haa­pa­ve­den Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­nan jä­sen Ant­ti Lai­ti­la ker­too, et­tä jo aluk­si ko­tap­ro­jek­ti vai­kut­ti sen ver­ran isol­ta, et­tä sitä var­ten pää­tet­tiin pe­rus­taa työ­ryh­mä. Var­si­nai­se­na mes­ta­ri­na pro­jek­tis­sa toi­mi Juha Aho.

Iso osa ko­das­ta on ra­ken­net­tu tal­koil­la, mut­ta kat­to-osuus on os­tet­tu pal­ve­lu­työ­nä.

– Kun va­ro­ja oli ole­mas­sa, niin ha­lut­tiin käyt­tää se täm­möi­seen. Läh­tö­koh­tai­ses­ti tämä on teh­ty nuor­ten toi­min­taan, Lai­ti­la to­te­aa.

Aa­ron Hak­so oli pro­jek­tis­sa mu­ka­na ke­rää­mäs­sä tal­koo­lai­sia ja jär­jes­tä­mäs­sä käy­tän­nön asi­oi­ta.

– Nuo­ri­so­työ­tä var­ten tämä on teh­ty, et­tä nuo­ril­la oli­si täm­möi­nen hie­no paik­ka. Tääl­lä on pe­li­kent­tää, ja tääl­lä on hyvä ko­koon­tua, et­tei tar­vi ko­koon­tua ABC-huol­to­a­se­man park­ki­pai­kal­la, Hak­so vink­kaa.

Ar­to Kar­si­kas ker­too, et­tä aja­tus ja toi­ve ko­das­ta on läh­te­nyt jo vuo­sia sit­ten joh­to­kun­nan ko­kouk­ses­sa liik­keel­le. Kota on käy­tet­tä­vis­sä nuor­ten li­säk­si esi­mer­kik­si si­sa­ril­lois­sa tai mies­ten il­lois­sa.

– Toi­von mu­kaan tämä on pal­jon käy­tös­sä, hän tuu­maa.