Ulkona on kolea toukokuun sunnuntai. Astun sisään tutuista ovista, ja vastassani on iloinen puheensorina. Saan rintaani tuoreen, tuoksuvan ruusun ja kuulen iloisen tervetulotoivotuksen. Oulunsalon kirkonkylän rauhanyhdistyksellä on alkamassa äitienpäiväjuhla.
Juhla alkaa kauniilla virrellä, jossa puhutaan Jumalan huolenpidosta. Jari Kupsala puhuu juhlapuheessaan äitiyden merkityksestä sekä perheen että yhteiskunnan näkökulmasta.
Perheen sunnuntain teksti (2. Moos. 2:1–10) kertoo Mooseksen elämän alkuvaiheista. Tekstin pohjalta Kupsala pohtii ihmiselämän arvoa ja toteaa, että teksti voi tuoda lohtua myös tämän päivän äideille erilaisiin luopumisen hetkiin. Mooseksen äiti jätti poikansa Niilin virtaan ja uskoi, että Jumala hänen lastansa varjelee. Samalla lailla saamme ajatella omien lastemme kohdalla: voimme pyytää heille aina Jumalan hyvää huolenpitoa.
Juhla jatkuu Seppo Puolitaipaleen kirjoittamalla ja lukemalla herkällä runolla Im poem Mater, Runo äidille, jota säestää kantelemusiikki. Ohjelmassa on myös muun muassa lasten ja nuorten laulua Eeva-Maija Sorvarin johdolla. Kauniit, puhtaat sävelet puhuttelevat.
Haastattelen juhlan jälkeen muutamia äitejä. He kertovat kokeneensa iloa kauniista esityksistä ja mukavasta juhlahetkestä.
– äitienpäivänä voi äidillä olla se tunne, että olen ollut huono äiti. Rakastava sana siitä, että minut hyväksytään juuri tällaisena, on tuonut lohtua, eräs äiti sanoo.
äidit kertovat saavansa voimia monista asioista.
– Tärkeintä on se, kun tietää, että Jumala pitää huolta. Rukous antaa minulle voimaa, saan jättää huoleni Jumalan käsiin, toinen äiti pohtii.
Puolison tuki, lasten palaute ja varaukseton luottamus ovat keskustelijoille tärkeitä asioita. Todelliset ystävät, keskustelut, omat harrastukset ja vapaa-aika, omien lasten perheitten vierailut ja lapsenlapset tuovat iloa ja voimaa.
Kuvat: Erkki Alasaarela ja Kari Vengasaho
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys