Ni­va­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vuo­si­ko­kous teki pää­tök­sen uu­sien ur­ku­jen hank­ki­mi­ses­ta.

Hel­mi­kuun lo­pus­sa pi­de­tys­sä vuo­si­ko­kouk­ses­sa Ni­va­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen jä­se­net an­toi­vat joh­to­kun­nal­le val­tuu­det ot­taa pank­ki­lai­naa uu­sien vir­tu­aa­li­tek­niik­kaa hyö­dyn­tä­vien ur­ku­jen ja uu­den pi­a­non han­kin­taan.

Asi­aa on val­mis­tel­tu joh­to­kun­nan li­säk­si ur­ku­jen han­kin­ta­työ­ryh­mäs­sä, joka on pe­reh­ty­nyt ur­ku­a­si­oi­hin Jäm­sän opis­ton ur­ku­kurs­sil­la ja ko­e­kuun­te­le­mal­la eri­lai­sia ur­ku­ja muu­ta­mis­sa tu­tus­tu­mis­koh­teis­sa.

– Joh­to­kun­ta lin­ja­si hank­keen kus­tan­nus­ta­son ja ni­me­si ur­ku­jen han­kin­ta­työ­ryh­män, ker­too työ­ryh­män tek­ni­se­nä asi­an­tun­ti­ja­na toi­mi­va Pasi Es­ko­la.

Asi­as­ta on ol­lut pu­het­ta vuo­sien ajan. Pa­lau­tet­ta on tul­lut sii­tä, et­tä uruis­sa on sä­es­tä­jien kan­nal­ta ikä­viä häi­ri­öi­tä ja kai­ut­ti­met soi­vat ur­ku­jen lä­hel­lä häi­rit­se­vän ko­vaa.

– Ni­va­lan van­hal­la toi­mi­ta­lol­la pär­jät­tiin vuo­sia har­mo­nil­la. Ai­ka on muut­tu­nut. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten seu­ra­sa­lis­sa to­teu­tet­tiin mit­ta­va akus­tiik­ka­re­mont­ti ja uu­sit­tiin ää­nen­tois­to, jo­ten nyt pää­tet­tiin saat­taa urut ja pi­a­no ai­kaan­sa vas­taa­vik­si, pe­rus­te­lee Es­ko­la.

ää­ni Rans­kas­ta

Työ­ryh­mä esit­ti joh­to­kun­nal­le, et­tä Ni­va­laan han­kit­tai­siin di­gi­taa­li­set urut, jot­ka hyö­dyn­tä­vät niin sa­not­tua vir­tu­aa­li­tek­niik­kaa.

– Ur­ku­jen sy­dän on ur­kuoh­jel­mis­to, joka soit­taa ää­net kos­ket­ti­mien pai­na­mis­jär­jes­tyk­ses­sä. Täl­lä tek­nii­kal­la saa­daan erit­täin hyvä soit­to­ää­ni. Uu­det, hol­lan­ti­lai­sen Mix­tuu­rin val­mis­ta­mat urut hyö­dyn­tä­vät am­mat­ti­käyt­töön so­pi­vaa Haupt­werk-vir­tu­aa­liur­ku­tek­niik­kaa. Vir­tu­aa­liu­ruis­sa soi­vat pil­liu­ruis­ta tal­len­ne­tut ää­net, ja soin­ti on si­ten hy­vin lä­hel­lä ai­to­jen pil­liur­ku­jen ään­tä.

Ni­va­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tu­le­vis­sa uruis­sa soi­vat rans­ka­lai­sen Ca­e­nin ka­ted­raa­lin Ca­vail­le Coll-ur­ku­jen ää­net vuo­del­ta 1885. Haupt­werk-ur­kui­hin so­pi­via ää­ni­tie­dos­to­ja on tal­len­net­tu eu­roop­pa­lai­sis­ta, eri tyy­li­suun­tien ja ai­ka­kau­sien his­to­ri­al­li­sis­ta uruis­ta yli 100 kap­pa­let­ta.

Kai­u­tin­jär­jes­tel­mä pal­ve­lee soit­ta­jaa ja kuu­li­jaa

Kai­u­tin­jär­jes­tel­mä on tär­keä osa ur­ku­jen soin­tia. Ni­va­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ur­kui­hin tu­lee ko­ti­mai­nen ak­tii­vi­kai­u­tin­jär­jes­tel­mä, jo­hon kuu­luu 16 eri­lais­ta kai­u­tin­ta. Jo­kai­nen niis­tä voi­daan sää­tää di­gi­taa­li­ses­ti mit­ta­mik­ro­fo­nin avul­la soi­maan ha­lu­tul­la ta­val­la.

Pro­jek­ti vaa­tii va­ro­jen ke­rää­mi­sen li­säk­si tal­koo­työ­tä ra­ken­ta­mis­vai­hees­sa, vaik­ka myy­jä te­kee­kin var­si­nai­sen asen­nus- ja sää­tö­työn. En­ti­set urut ja kai­u­tin­tor­nit pu­re­taan ja ur­ku­sy­ven­nyk­sen ylä­o­saan ra­ken­ne­taan “ur­ku­par­vi”, jo­hon si­joi­te­taan kym­me­nen eri­ko­kois­ta kai­u­tin­ta. Es­ko­la ker­too, et­tä kai­u­tin­jär­jes­tel­mä on kal­lein osa vir­tu­aa­liu­ruis­sa, sil­lä ää­net sää­de­tään ti­lan akus­tii­kan mu­kaan tar­kas­ti ää­ni ker­ral­laan.

– Ur­ku­jen vie­reen alas tu­lee kak­si isom­paa sub­woo­fer-kai­u­tin­ta, jot­ka tois­ta­vat kaik­kein ma­ta­lim­mat ää­net. Li­säk­si sa­lin ta­ka­o­saan tu­lee pie­nem­mät kai­ut­ti­met ja soit­ta­jan lä­hel­le yh­det, jol­loin soit­ta­ja kuu­lee ur­ku­jen soin­nin sa­mal­la ta­val­la kuin muu­al­la­kin sa­lis­sa, Pasi Es­ko­la ker­too.

ää­nen­tois­to mat­kii yl­hääl­tä ur­ku­par­vel­ta tu­le­vaa ään­tä, jos­sa ää­nien läh­teet ur­ku­pil­lien ta­voin ovat eri koh­dis­sa.

– ää­net se­koit­tu­vat il­mas­sa ja kai­ut­ti­met sää­de­tään mit­ta­mik­ro­fo­nil­la yk­si ker­ral­laan, sel­vit­tää Es­ko­la.

Olen­nai­nen osa on­nis­tu­nut­ta asen­nus­työ­tä on ää­ni­ker­to­jen, ää­nen­voi­mak­kuuk­sien ja kai­un so­vit­ta­mi­nen ti­laan so­pi­vak­si. Tätä työ­tä voi­daan ver­ra­ta pil­liu­ruil­le­kin teh­tä­vään ää­ni­tys­työ­hön.

Ta­val­li­nen soit­to­tai­to riit­tää

– Sä­es­tä­jän teh­tä­vä on vaa­ti­va ja sitä ar­vos­tan suu­res­ti. On ai­van eri asia soit­taa ko­to­na kuin sa­to­jen ih­mis­ten edes­sä seu­rois­sa, Pasi Es­ko­la sa­noo.

Hän roh­kai­see kui­ten­kin tuo­maan sä­es­tys­tai­dot yh­tei­seen käyt­töön:

– Toki kaik­kia vir­siä ja lau­lu­ja ei tar­vit­se osa­ta soit­taa. Ai­na voi va­paas­ti sa­noa seu­rai­sän­näl­le, mikä vir­si tai Sii­o­nin lau­lu käy. Ni­va­lan toi­mi­ta­lon ur­kui­hin tu­lee tal­len­ne­tut esi­va­lin­nat ja käyn­nis­tys yh­des­tä na­pis­ta, jo­ten soit­ta­jan ei tar­vit­se ol­la tie­to­tek­nii­kan osaa­ja tai val­mis kant­to­ri.

Teks­ti ja kuva: Jar­mo Rau­das­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.3.2019