JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Yksi ei ohittanut lapsia

Päivämies
Uutiset
5.10.2018 6.43

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282420181005064300

Syk­syn en­sim­mäi­nen, lap­sil­le ja ai­kui­sil­le yh­tei­nen py­hä­kou­lu Po­rin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ha­vain­nol­lis­ti lap­sen ase­maa näy­tel­män avul­la.

– Tun­tuu­ko teis­tä lap­set jos­kus sil­tä, et­tä tei­dät ohi­te­taan?

– En tar­koi­ta sitä, et­tä joku kä­ve­li­si tai ajai­si pyö­räl­lä no­pe­am­min kuin te, vaan sitä, et­tä tei­tä ei huo­ma­ta tai kuun­nel­la, vaik­ka teil­lä oli­si tär­ke­ää asi­aa.

Näin aloit­ti opet­ta­ja­na ol­lut Eli­na Pel­to­maa py­hä­kou­lun. Pel­to­maa oli pyy­tä­nyt avuk­seen lap­sia ja muu­ta­mia ai­kui­sia ha­vain­nol­lis­ta­maan sitä, mil­lais­ta lap­sen elä­mä vä­lis­tä on ja mil­lai­sek­si Jee­sus lap­sen ase­man tar­koit­ti.

Tär­keä asia pu­he­li­mes­sa

Pel­to­maa oli laa­ti­nut näy­tel­män, jon­ka en­sim­mäi­ses­sä koh­tauk­ses­sa äi­ti on läh­te­nyt ulos las­ten­sa kans­sa.

Lap­set esit­tä­vät roo­le­ja, mut­ta ei­vät puhu mi­tään. Pel­to­maa se­los­taa ta­pah­tu­mien kul­kua.

Pie­nin lap­si is­tuu rat­tais­sa, ja isom­mat kä­ve­le­vät vie­rel­lä. äi­ti ei jut­te­le las­ten kans­sa, vaan tui­jot­taa ja nä­pyt­te­lee kän­nyk­kää.

Ti­lan­net­ta se­los­ta­va opet­ta­ja ar­ve­lee, et­tä eh­kä äi­ti tar­kis­ti, oli­ko kou­lun op­pi­las­hal­lin­to­jär­jes­tel­mään Wil­maan tul­lut kou­lus­ta tär­kei­tä tie­do­tuk­sia.

– Tai eh­kä ys­tä­vä oli lä­het­tä­nyt vies­tin, jo­hon täy­tyy heti vas­ta­ta.

Koh­ta vas­taan tu­lee toi­nen äi­ti lap­si­neen. äi­dit ter­veh­ti­vät ja jut­te­le­vat pit­kään ja in­nok­kaas­ti. Unoh­ti­vat­ko­han he ter­veh­tiä ja pu­hu­tel­la lap­sia?

Van­hal­la re­pul­la kou­luun

Seu­raa­vak­si pie­ni tyt­tö tu­lee kou­lus­ta ko­tiin ja is­tah­taa su­rul­li­se­na tuo­lil­le.

Kou­lus­sa ka­ve­rit oli­vat al­ka­neet ih­me­tel­lä, mik­si hä­nel­lä oli ai­na vain sama rep­pu, vaik­ka muut sai­vat joka vuo­si uu­den.

Joku oli vie­lä hok­san­nut, et­tä ei­hän ty­tön ko­to­na var­maan ol­lut va­raa os­taa rep­pua, kun siel­lä on niin pal­jon lap­sia.

Oli­si teh­nyt mie­li ker­toa heti äi­dil­le. Mut­ta äi­ti vain sii­vo­aa ja sii­vo­aa, ja sit­ten täy­tyi­kin jo al­kaa puu­ron keit­toon.

Kiu­saa­mis­ta so­mes­sa

Toi­ses­sa per­hees­sä vä­hän isom­pi poi­ka no­jaa kä­si­ään pos­kiin. Mie­les­sä pyö­rii luo­kan What­sApp-ryh­mäs­sä käy­ty kes­kus­te­lu.

Siel­lä oli alet­tu kiu­sa­ta yh­tä ka­ve­ria, ja poi­ka oli sii­hen it­se­kin vä­hän osal­lis­tu­nut. Isä tu­lee, mut­ta hän al­kaa lu­kea leh­teä sy­ven­ty­nee­nä. Sit­ten äi­ti pai­ne­lee ohi vau­va kai­na­los­sa kak­ka­vaip­po­ja vaih­ta­maan.

Poi­ka nou­see, ja ovi pau­kah­taa, kun hän sul­keu­tuu huo­nee­seen­sa.

Vä­hän kuu­li­joi­ta hel­pot­ti, kun opet­ta­ja Eli­na Pel­to­maa sa­noo, et­tä var­maan vii­meis­tään il­lal­la tä­mä­kin asia saa­tai­siin hoi­de­tuk­si kun­toon.

Kuka sai­si par­haan pai­kan val­ta­kun­nas­sa?

Lo­puk­si ta­pah­tu­ma-ai­ka siir­tyy kau­as kah­den vuo­si­tu­han­nen taak­se.

Jee­sus ja muu­ta­mat ope­tus­lap­set ovat is­tah­ta­neet rau­ha­nyh­dis­tyk­sen etuo­saan.

Opet­ta­ja ky­syy, mis­tä jouk­ko kes­kus­te­lee. Ope­tus­lap­set pal­jas­ta­vat, et­tä ky­sy­mys on sii­tä, kuka mah­tai­si saa­da par­haan pai­kan tu­le­vas­sa val­ta­kun­nas­sa.

Sil­loin pai­kal­le tu­lee jouk­ko äi­te­jä lap­si­neen. Ope­tus­lap­set ko­et­ta­vat ko­vas­ti es­tel­lä, mut­ta yk­si lap­sis­ta on kuin on­kin eh­ti­nyt ki­pais­ta Jee­suk­sen sy­liin. Jee­sus sa­noo:

– An­ta­kaa las­ten tul­la mi­nun ty­kö­ni äl­kää­kä es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on tai­vas­ten val­ta­kun­ta.

Opet­ta­ja ker­too vie­lä, et­tä Jee­sus siu­na­si lap­sia. Siu­nauk­sen mer­ki­tys­tä hän tie­dus­te­li Jee­suk­sel­ta.

– Siu­naus on kaik­kea sitä hy­vää, mitä me elä­mäs­sä saam­me. Kaik­ki hyvä on Ju­ma­lan lah­jaa, ja me sai­sim­me ol­la sii­tä kii­tol­li­sia. Mut­ta suu­rin siu­naus on se, et­tä saa us­koa omat syn­nit an­teek­si, vas­ta­si Jee­sus.

Pai­kal­la ol­leet isät ja äi­dit kuu­li­vat, et­tä sama siu­naus kuu­lui las­ten li­säk­si myös heil­le.

Teks­ti: Sirk­ka Vuo­ri­sa­lo

Kuva: Pek­ka Vuo­no­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 3.10.2018

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys