Es­ko Van­ha­la

Ou­lai­nen

Ou­lais­ten rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä vie­tet­tiin nuo­ril­le suun­nat­tua telt­ta­yö­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sen park­ki­pai­kal­la.

Hä­mä­räs­sä kuu­luu nuk­ku­mi­sen ää­niä ja pa­la­vien pui­den verk­kais­ta ri­sah­te­lua, ko­hi­naa ja laa­je­ne­van me­tal­lin ti­he­ää ni­ti­nää. Vä­lil­lä kuu­luu ruos­tei­sen me­tal­lin va­ro­vais­ta kirs­ku­naa ja ti­laan tul­vii pu­na­sä­vyis­tä va­loa. Kun 45 mi­nuut­tia on ku­lu­nut, kuu­luu kuis­ka­ten lau­sut­tu­na:

– He­rää. He­rää. Olis sun ki­pi­nä­vuo­ro. Älä pääs­tä tul­ta sam­mu­maan. Oot­ko sää nyt he­reil­lä? Mää lai­tan nyt nuk­ku­maan.

On jo hil­jal­leen val­ke­ne­va päi­vä, kun oma ki­pi­nä­vuo­ro­ni koit­taa. Telt­ta­kan­gas ri­pi­see rau­hoit­ta­vas­ti ke­vy­en sa­teen al­la. Oi­ke­as­taan ei vie­lä ole oma ai­ka­ni, mut­ta he­rään su­pat­te­luun ki­pi­nä­vuo­rois­ta, jot­ka ovat men­neet hie­man se­kai­sin. Il­lal­la so­vit­tua jär­jes­tys­tä on muu­tet­tu. Lu­paan pi­tää ki­pi­nää lop­pu­a­jan, kos­ka voin sa­mal­la kir­joit­taa tätä jut­tua.

Pik­ku­hil­jaa pe­rin­teek­si

Ou­lais­ten Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen nuo­ri­so­työ­toi­mi­kun­ta on pyr­ki­nyt jär­jes­tä­mään nuo­ril­le suun­na­tun telt­ta­yön rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­ha­maal­la jo muu­ta­ma­na vii­me vuo­te­na. Tänä vuon­na en­nen var­si­nais­ta telt­ta­yö­tä oli mies­ten jär­jes­tä­mä toi­min­tail­ta, jos­sa Juha Iso­maa piti seu­ra­pu­heen. Pu­heen jäl­keen oli kah­vit­te­lua, na­ru­tus­ta, ar­von­taa, il­tag­ril­li ul­ko­na, fris­bee­golf­ki­sa ja to­si­mies­ten vauh­di­ton kuu­lan­työn­tö.

Il­lan oh­jel­mien jäl­keen koit­ti nuor­ten telt­ta­yö. Täl­lä ker­taa puo­li­jouk­ku­e­telt­to­ja oli kak­si, jois­ta toi­ses­sa ma­joit­tu­vat ty­töt ja toi­ses­sa po­jat. Osa ma­joit­tui si­säl­lä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä, ku­ten Em­ma, Ly­dia ja Sen­ja.

– Olem­me kyl­lä odot­ta­neet tätä. Vii­me vuon­na olim­me tel­tas­sa, jo­ten nyt ha­lu­am­me ko­kea myös, mil­tä tun­tuu ma­joit­tua si­säl­lä.

Pu­het­ta tu­lee kol­mi­kol­ta iloi­ses­ti pul­pu­ten, ei­kä haas­tat­te­li­ja osaa päät­tää, mikä vuo­ro­sa­nois­ta kuu­luu ke­nel­le­kin. Kol­mik­ko ai­koo ma­joit­tua sa­lin etuo­sas­sa, jon­ne on muo­dos­tet­tu seu­ra­penk­kien peh­mus­teis­ta ”ai­van hui­kea” pa­la­pat­ja.

Telt­ta­yö yh­des­sä ys­tä­vien kans­sa

Al­kuil­las­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sen par­vel­ta kuu­lui pu­heen­so­ri­naa ja bil­jar­di­pal­lo­jen ko­lah­duk­sia. Po­jil­la oli par­vel­la iki­o­ma si­sä­pik­nik, jos­sa oli tar­jot­ta­vaa sip­seis­tä Pep­si Ma­xiin. Vauh­tia ja in­nok­kuut­ta il­las­sa riit­ti, kun osa oli me­nos­sa ylös ja toi­set ulos, osa et­si ka­ve­ria ja yk­si vie­lä poh­ti, nuk­kui­si­ko sit­ten­kin si­säl­lä.

Ma­joi­tus­muo­to­jen var­mis­tut­tua ja Man­ni­sen Pir­jon ja Paa­von loih­ti­man il­ta­pa­lan jäl­keen telt­ta­yön osal­lis­tu­jat ko­koon­tui­vat sa­liin kuun­te­le­maan ker­to­muk­sen Veh­maal­la lai­tu­mel­la kir­jas­ta Hei­dän kans­saan kul­je. Nuo­ret jäi­vät to­vik­si sa­liin lau­la­maan yh­des­sä Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä. Il­lan ede­tes­sä ma­joit­tu­jat siir­tyi­vät omia nuk­ku­ma­sop­pe­jaan koh­ti hy­vis­sä ajoin en­nen puol­ta­yö­tä, mut­ta tark­ka­kor­vai­sem­pi saat­toi kuul­la jut­te­lun ää­niä pit­käl­le yö­hön. Telt­ta­yön tar­jo­a­ma mah­dol­li­suus näh­dä ys­tä­viä otet­tiin kii­tol­li­si­na vas­taan.

Ki­pi­nä­vuo­ro­ni täs­sä hil­jal­leen vaa­le­ne­vas­sa tel­tas­sa jat­kuu vie­lä het­ken, ja kel­lo yh­dek­sän Man­nis­ten lait­ta­ma aa­mu­pa­la odot­taa nuor­ten telt­ta­yön osal­lis­tu­jia. Ul­koa kan­tau­tuu ta­li­ti­ai­sen twit twit ja ti­kan ko­pu­ko­pu­kop. Uu­si päi­vä on he­rää­mäs­sä. Oma olo tun­tuu le­vän­neel­tä ja mie­li vir­kis­ty­neel­tä. Te­ki­si mie­li lau­laa niin usein suu­ris­sa ke­sä­seu­rois­sa aa­mui­sin kuul­tu Kau­nis aa­mu­au­rin­kom­me.