JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Vieraskieliset / eesti

Ju­ma­la lap­seks liht­sa usu­ga

Siionin Lähetyslehti
Vieraskieliset / eesti
10.5.2017 8.52

Juttua muokattu:

1.1. 11:14
2020010111140720170510085200

– Olen pal­ve­ta­nud kümneid aas­taid, et saak­sin pa­tud an­deks.

Nõnda rää­kis ini­me­ne, kes oli al­les saa­nud kuul­da ja us­ku­da an­dek­sand­mi­se evan­gee­liu­mi.

Usk­li­kud ini­me­sed jät­ka­vad veel­gi Jee­su­se poolt oma jüngri­te­le an­tud üle­san­net ning kuu­lu­ta­vad ”mee­le­pa­ran­dust pat­tu­de an­dek­sad­mi­sest”. Usk­li­ku­de­le ini­mes­te­le on an­tud vo­li­tus an­da pa­tud an­deks. Sel­lest saa­me lu­ge­da Jo­han­ne­se evan­gee­liu­mi 20. pe­atü­kist: ”Võtke vas­tu Püha Vaim! Kel­le­le te iga­nes pa­tud an­deks an­na­te, nei­le on need an­deks an­tud.”

Mee­le­pa­ran­du­se­le ei ole täp­selt et­te kir­ju­ta­tud koh­ta või ae­ga. Kui ini­me­ne rää­gib, et patt rõhub tema süda­me­tun­nis­tust, usk­lik ini­me­ne kuu­lu­tab tal­le pa­tud an­deks Jee­su­se le­pi­tus­töö läbi. Siis ta­sub võtta vas­tu evan­gee­liu­mi õnnis­tus.

Meie ta­hak­si­me ol­la pa­re­mad ini­me­sed ja oma te­gu­sid pa­ran­da­da. Mee­le­pa­ran­dust ei teh­ta siis­ki nii, et kõi­ge­pe­alt pa­ran­da­tak­se oma elu ja siis, kui tun­dub, et see on pii­sa­valt hea, ühi­ne­tak­se Ju­ma­la las­te­ga. Jee­sus hoi­a­tab sel­li­se mee­le­pa­ran­du­se eest. (Mt 12: 44–45.)

Usu muu­dab elu

Mõis­tus ja usk on va­he­pe­al vas­ta­mi­si, sest us­ku ei suu­da kät­te saa­da mõis­tu­se abil. Ka see on Ju­ma­la taht­mi­ne: ”Kuna maa­ilm Ju­ma­la tar­ku­ses ei tund­nud Ju­ma­lat ära tar­ku­se abil, siis oli Ju­ma­la­le mee­le­pä­ra­ne pääs­ta sel­le nar­ri kuu­lu­tu­se kau­du need, kes usu­vad” (1Kr 1: 21).

Jee­sus rõhu­tas lap­se sar­nast usu ja tõstis lap­se usk­li­ku ees­ku­juks. Laps usal­dab oma va­ne­maid: juba väi­ke imik usal­dab seda, et ta saab va­ja­li­ku hoo­lit­su­se ja kait­se. Nõnda ta­haks Ju­mal, et ka meie usu­me Tema sõnas­se.

Jutt sel­lest, et maa peal on Ju­ma­la lap­si, kes on kuu­lu­ta­nud pat­te an­deks pä­rast Jee­su­se sur­ma kuni tä­na­se pä­e­va­ni, on inim­m­õis­tu­se­le nar­ri kuu­lu­tust. Aga Ju­mal on oma sõnas lu­ba­nud, et sel­li­ne narr kuu­lu­tus pääs­tab need, kes sel­les­se usu­vad.

Ju­mal an­nab evan­gee­liu­mi mõjuda ini­me­ses ”vai­mu vil­ja­de­na”. Ini­me­sel ei ole vaja muud kui võtta vas­tu õnnis­tus, Ju­mal an­nab kõige muu. Ju­ma­lalt saa­me evan­gee­liu­mi kau­du jõudu us­ku­da. Kui ini­me­ne saab pa­tud an­deks, sünnib taht­mi­ne muu­ta oma elu Ju­ma­la tah­te ko­ha­seks.

Tekst: Juha Luok­ka­la

Al­li­kas: Päi­vä­mies 27/2015

Tõlge: S. K.

Jul­kais­tu vi­ron­kie­li­ses­sä nu­me­ros­sa 10.5.2017

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies