JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Äi­ti ja is­kä, me­ga­for­ce kii­tos

Aiemmat blogit
9.7.2017 6.02

Ih­mi­sen tär­keim­piä ai­neet­to­mia tar­pei­ta on ol­la vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­ten ih­mis­ten kans­sa. Tämä tar­ve on voi­mas­sa koko ih­mi­sen eli­ni­än, ja sik­si sen ajat­te­le­mi­nen ja sii­tä pu­hu­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä. Usein ih­mis­ten vä­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus liit­tyy pu­hu­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen, mut­ta myös lu­ke­mi­seen ja kir­joit­ta­mi­seen. Omas­sa työs­sä­ni ta­paan ih­mi­siä, joi­den kans­sa ol­laan vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ku­vien, kom­mu­ni­kaa­ti­oa­pu­vä­li­nei­den ja viit­to­mien, jos­kus myös il­mei­den ja elei­den sekä fyy­si­sen kos­ke­tuk­sen vä­li­tyk­sel­lä.

Ke­sän alus­sa en viik­koon men­nyt­kään var­si­nai­siin töi­hi­ni, vaan olin kant­to­ri­na rip­pi­kou­lus­sa. Vuo­ro­vai­ku­tus­ta, sen aluk­kei­ta ja lop­puun vie­ty­jä di­a­lo­ge­ja, oli vii­kon ai­ka­na pal­jon, sil­lä mei­tä oli lei­ril­lä yh­teen­sä noin sata. Heti ke­sä­jak­son alus­sa teh­tiin koko jouk­ko pu­hut­te­le­via kes­kus­te­lu­na­vauk­sia, kun opet­ta­ja pyy­si van­hem­pia kir­joit­ta­maan ni­met­tö­män kir­jeen rip­pi­kou­lu­lai­sel­leen ja rip­pi­kou­lu­lai­sia vas­taa­vas­ti kir­joit­ta­maan omil­le van­hem­mil­leen. Kir­jeet lai­tet­tiin rip­pi­kou­lun ajak­si käy­tä­väl­le kaik­kien lu­et­ta­vik­si. Kir­jeet oli­vat pu­hut­te­le­via ja lii­kut­ta­via, sil­lä ne oli kir­joi­tet­tu suu­rel­la rak­kau­del­la. Täs­sä muu­ta­ma lai­na van­hem­pien kir­jeis­tä:

Ra­kas pie­nim­mäi­se­ni, iso tyt­tö. It­ken tätä kir­joit­ta­es­sa­ni, niin et­tä sil­mät su­me­nee. Olet tär­keä ja ra­kas ja toi­von, et­tä us­ko­si vah­vis­tui­si ja jak­sai­sit kul­kea Tai­vas­tie­tä, vaik­ka en ole osan­nut omal­la esi­mer­kil­lä­ni si­nua opas­taa.

Sinä kau­an odo­tet­tu ra­kas lap­se­ni olet meil­le ihan mah­dot­to­man ra­kas. Olen on­nel­li­nen, kun saan ol­la si­nun isä.

Ai­kuis­tu­mi­se­si kyn­nyk­sel­lä toi­von en­nen kaik­kea, et­tä ajat­te­let rip­pi­lei­ri­si ai­ka­na, mitä si­nul­le us­ko mer­kit­see. Nyt ei tar­vit­se miet­tiä, mi­ten omat van­hem­pa­ni ha­lu­ai­si­vat mi­nun us­ko­van, vaan mitä oma sy­dän sa­noo. Kuun­te­le it­se­ä­si, tut­kis­ke­le it­se­si, kuun­te­le sy­dän­tä­si!

Olem­me kii­tol­li­sia si­nus­ta. Olet meil­le ra­kas ja tär­keä juu­ri sel­lai­se­na kuin olet.

Ha­lu­an sa­noa si­nul­le, et­tä olet mi­nul­le isä­nä ja äi­til­le­si to­del­la ra­kas! Olet val­ta­van rei­pas ja tu­let hy­vin toi­meen tois­ten kans­sa. Si­nul­la on vah­va oi­keu­den­tun­to, mis­tä me van­hem­mat olem­me yl­pei­tä! Sii­tä olem­me myös iloi­sia. Si­nuun olem­me ai­na voi­neet luot­taa.

Rip­pi­kou­lu­lais­ten kir­jeet oli­vat ly­hyi­tä ja niis­sä kai­kis­sa oli pää­sään­töi­ses­ti ai­hee­na kii­tos:

Oot­te rak­kai­ta, kii­tos.

Kii­tos elä­mäs­tä­ni. Ja kii­tos et­tä jak­sat mi­nua. Joo, muis­tan käy­tök­sen ja vaat­teit­ten vaih­don.

Kii­tos kai­kes­ta mitä olet­te teh­neet ja tu­let­te te­ke­mään.

Kii­tos äi­ti ja isä, kun olet­te mi­nua hy­vin elät­tä­neet 15 vuot­ta. Olet­te an­ta­neet rak­kaut­ta ja ra­jat. Kai ne ra­jat sit­ten oli­vat hy­vi­ä­kin, eh­kä jos­kus it­se­kin sen ta­ju­an.

Nämä kir­jeet pu­he­li­vat it­sek­seen sei­näl­lä vii­kon ajan. Us­kon, et­tä meis­tä jo­kai­nen luki niis­tä ohi kul­kies­saan ai­na jon­kun ja jäi poh­ti­maan kir­joi­tet­tua. Voi vain toi­voa, et­tä van­hem­mil­la ja nuo­ril­la oli­si mah­dol­li­suus pa­la­ta kir­jei­siin ja käy­dä vuo­ro­pu­he­lua niis­tä omas­sa ar­jes­saan, niin tär­kei­tä aja­tuk­sia niis­sä oli.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen yk­si haa­ra on di­a­lo­gi, kes­kus­te­lu. Se on yh­des­sä ajat­te­lua. Sen avul­la on mah­dol­lis­ta op­pia tai rat­koa on­gel­mia, viih­tyä tai pi­tää haus­kaa. Vuo­ro­vai­kut­tei­sen kes­kus­te­lun tar­koi­tus ei usein­kaan ole tais­tel­la eri­lais­ten nä­ke­myk­sien puo­les­ta tai nii­tä vas­taan, vaan löy­tää yh­tei­nen mie­le­käs tapa kä­si­tel­lä nii­tä. Kes­kus­te­lu on kui­ten­kin al­tis kai­ken­lai­sil­le vir­heil­le, sil­lä ai­na­kin minä tu­len osal­lis­tu­neek­si kes­kus­te­lui­hin tun­tei­ne­ni, en­nak­ko­luu­loi­ne­ni ja oman mis­si­o­ni kans­sa. Di­a­lo­gis­sa on sil­loin kaik­kien hyvä ol­la, kun se pe­rus­tuu toi­sen kun­ni­oit­ta­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen.

Vas­tuu di­a­lo­gin ja kes­kus­te­lun su­ju­mi­ses­ta on mo­lem­mil­la tai kai­kil­la sii­hen osal­lis­tu­vil­la. Toi­sin on esi­mer­kik­si niin kut­su­tus­sa voi­maut­ta­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, jos­sa vas­tuu di­a­lo­gin su­ju­mi­ses­ta on sil­lä, joka on tai­ta­vam­pi tai vah­vem­pi kom­mu­ni­koi­ja. Voi­maut­ta­va vuo­ro­vai­ku­tus on me­ne­tel­mä, jon­ka avul­la kom­mu­ni­koi­daan var­hais­ten tai­to­jen va­ras­sa vies­ti­vien ih­mis­ten kans­sa.

Yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan se muis­tut­taa ti­lan­net­ta, jos­sa van­hem­pi on vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa pie­nen lap­sen kans­sa, joka ei vie­lä osaa pu­hua. Voi­maut­ta­vaan vuo­ro­vai­ku­tuk­seen tar­vi­taan ky­kyä ha­vain­noi­da eri­lai­sia aloit­tei­ta sekä tai­toa vas­ta­ta ja mu­kau­tua nii­hin. Sen en­si­si­jai­se­na ta­voit­tee­na on läs­nä­o­lo, ei niin­kään tie­don vaih­to tai jon­kun asi­an edis­tä­mi­nen. Voi­maut­ta­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sen muis­ti­sään­tö – ole läs­nä, odo­ta, vas­taa, mu­kau­ta il­mai­su – so­pii mi­nus­ta mi­hin ta­han­sa di­a­lo­giin. Näi­den toi­min­ta­ta­po­jen avul­la tu­li­si vä­hem­män ohi­huu­te­lua tai pääl­le pu­hu­mis­ta. Kes­kus­te­lu oli­si kai­kil­le miel­lyt­tä­väm­pää.

Ys­tä­vä­ni ker­toi ker­ran, et­tä asi­a­kas­pal­ve­lus­sa työs­ken­te­le­viä neu­vo­taan an­ta­maan haas­ta­vas­ti ja uh­kaa­vas­ti käyt­täy­ty­väl­le asi­ak­kaal­le kun­ni­a­kas tie pois­tu­mi­seen. Ajat­te­len, et­tä se on hyvä neu­vo kai­ken­lai­seen kes­kus­te­luun ja di­a­lo­giin. Jo­kai­nen meis­tä, oli­pa min­kä ikäi­nen ta­han­sa ja mis­sä ti­lan­tees­sa ta­han­sa, kai­paa kun­ni­a­kas­ta ir­ti­pää­syä asi­as­ta, jos­sa on mah­dol­li­ses­ti toi­mi­nut köm­pe­lös­ti tai jopa vää­rin. Jo­kai­nen kes­kus­te­li­ja hyö­tyy ar­mol­li­ses­ta kuun­te­le­mi­ses­ta ja kun­ni­al­li­ses­ta lop­pu­rat­kai­sus­ta. Sel­lai­sen jäl­keen voi pa­la­ta huo­jen­tu­nee­na toi­miin­sa ja aja­tel­la, ku­ten eräs rip­pi­kou­lu­lai­nen kir­jees­sään äi­dil­leen ja isäl­leen: Me­ga­for­ce kii­tos!

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.
17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys