JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vanhemmuus on herkkä laji

Nykyiset blogit
20.4.2024 9.00

Juttua muokattu:

19.4. 11:16
2024041911160020240420090000

Koh­taa­mi­sia

Van­hem­muus on herk­kä laji. Sen olen to­den­nut mo­neen ker­taan työs­sä­ni las­ten ja per­hei­den kans­sa, mut­ta en­nen kaik­kea van­hem­pa­na.

Lap­sem­me sai­ras­tui 8-vuo­ti­aa­na ja on nyt 10-vuo­ti­aa­na toi­pu­maan päin. Am­mat­ti­lais­ten avul­la ja omia kei­no­ja op­pi­nei­na, lu­ke­mat­to­mien yri­tys­ten ja ereh­dys­ten kaut­ta, olem­me jat­ka­neet elä­mää niil­lä mah­dol­li­suuk­sil­la mitä meil­le on an­net­tu. Nau­rua ja huu­mo­ria on pal­jon, mut­ta niin on kyy­ne­lei­tä­kin.

Ul­ko­a­päin kat­sel­tu­na per­he­ti­lan­teem­me saat­taa äk­kiä näyt­tää idyl­li­sel­tä, lä­hem­pää kat­sot­tu­na ih­me­tel­tä­vää voi riit­tää enem­män­kin. Meil­lä on per­hee­nä var­mas­ti to­del­la kum­mal­li­sia ta­po­ja toi­mia. Niil­le omi­tui­suuk­sil­le on paik­kan­sa, ei­vät­kä ne ole syn­ty­neet sat­tu­mal­ta ja it­sek­seen.

Kes­ken seu­ra­pu­heen pe­rä­kont­tiin le­pää­mään me­ne­vä lap­si on siel­lä yh­tei­sel­lä suun­ni­tel­mal­la. Au­tos­sa on läm­min­tä ja rau­hal­lis­ta, siel­lä on pai­no­peit­to ja nip­pu Aku Ank­ko­ja, sekä pu­he­lin, jol­la saa van­hem­man pai­kal­le tar­vit­ta­es­sa. Suun­ni­tel­ma on mah­dol­lis­ta­nut koko per­heen pää­syn lii­ken­tee­seen täl­lä ker­taa. Use­am­min osa per­hees­tä on jää­nyt ko­tiin.

Van­hem­pa­na tu­lee vä­lil­lä lu­vat­tua lap­sil­le enem­män mu­ka­vuuk­sia kuin oli­si tar­peen, kos­ka tie­tää, mi­ten pal­jon he ovat jou­tu­neet jous­ta­maan. Pit­kä sai­raus on vaa­ti­nut kek­se­li­äi­syyt­tä, so­peu­tu­mis­ta ja jak­sa­mis­ta kai­kil­ta. Kaik­ki toi­min­ta­mal­lit ei­vät var­mas­ti ole ai­na ko­vin­kaan laa­duk­kai­ta näis­tä syis­tä. Usein näi­tä kum­mal­li­suuk­sia te­ki­si mie­li se­li­tel­lä ym­pä­ris­töl­le ja mui­den vil­pit­tö­mät­kin ky­sy­myk­set asi­as­ta tun­tu­vat her­käs­ti ar­vos­te­lul­ta.

Otin asi­an pu­heek­si ys­tä­vie­ni kans­sa, joil­la on eri­tyis­lap­sia. He elä­vät ar­kea, jos­sa lap­sen eri­tyi­syys vai­kut­taa koko per­hee­seen ja vaa­tii van­hem­muu­del­ta pal­jon. On­nek­si ky­syin hei­dän aja­tuk­si­aan! Vaik­ka ti­lan­teem­me ovat eri­lai­set, sain huo­ma­ta, et­tä van­hem­pi­na jou­dum­me pai­ni­maan sa­man­ta­pais­ten asi­oi­den kans­sa. Eri­tyi­nen lap­si vaa­tii eri­tyi­sen pal­jon. Ja on­nek­si ky­syin, kos­ka huo­ma­sin it­se­kin ol­lee­ni ym­mär­tä­mä­tön hei­tä ja näi­tä lap­sia koh­taan! Teki mie­li kir­joi­tel­la sei­nil­le hei­dän avar­ta­via aja­tuk­si­aan. Mi­ten tär­ke­ää on ker­toa ko­ke­muk­si­aan muil­le. Meil­lä tus­kin iki­nä voi ol­la lii­kaa ym­mär­rys­tä toi­si­am­me koh­taan.

Ys­tä­vä­ni sa­noit­ti­vat kos­ket­ta­vas­ti ja ym­mär­ret­tä­väs­ti sitä, mil­lai­sia ko­ke­muk­sia heil­lä on eri­tyis­las­ten van­hem­pi­na: ”Her­käs­ti saat­taa tul­la kom­ment­tia, hy­vää tar­koit­ta­via, mut­ta kur­jal­ta tun­tu­via… et­tä lap­si pom­pot­taa van­hem­pia ja per­hei­tä, kun joi­ta­kin ti­lan­tei­ta täy­tyy vain kat­soa sor­mien läpi, et­tä saa isos­sa ku­vas­sa tär­keim­mät asi­at me­ne­mään. Ai­ka usein to­te­an jo­hon­kin ti­lan­tee­seen, et­tä tätä meil­lä vie­lä har­joi­tel­laan. Se se­lit­tää kuu­li­jal­le, et­tei nyt omas­ta­kaan mie­les­tä oi­kein hy­vin men­nyt, mut­ta ker­too, et­tä lap­si opet­te­lee sitä tai­toa yh­des­sä van­hem­man kans­sa. Tämä on ol­lut iso ja pit­kä luo­pu­misp­ro­ses­si, kaik­kea ei pys­ty­tä ei­kä ole jär­keä teh­dä. Ai­na ei ole men­nyt niin kuin oli­si it­se toi­vo­nut.”

Toi­nen ys­tä­vä­ni taas ker­toi: ”Kuor­mi­tuk­sen sää­te­ly ai­kui­sen toi­mes­ta on pa­kol­lis­ta, kos­ka lap­si ei it­se vie­lä hok­saa kaik­kea. Vaa­tii­han se töi­tä ja vä­lil­lä her­mos­tut­taa val­ta­vas­ti tämä elä­män työ­läys. Ja just tuo ”pe­rik­si an­ta­mi­nen” muun maa­il­man nä­kö­kul­mas­ta. Sor­mien läpi kat­so­mi­nen mo­nes­sa ti­lan­tees­sa on sil­ti lo­pul­ta pa­ras­ta mitä voi eri­tyi­sel­le tar­jo­ta, jos hä­nel­lä mei­naa kup­pi ol­la lii­an täy­si. Ja her­käs­ti tu­lee to­si­aan se­li­tet­tyä heti kär­keen, et­tä lap­si on vä­hän spe­si­aa­li jois­sain asi­ois­sa, et­tä hän sai­si ym­mär­rys­tä osak­seen.”

Mi­nut nämä ys­tä­vie­ni aja­tuk­set sai­vat nöy­räk­si. Vä­hän­pä me tie­däm­me tois­tem­me tais­te­luis­ta. Vaa­ti­vis­sa ti­lan­teis­sa hy­vää tar­koit­ta­va­kin ky­sy­mys voi sa­tut­taa. Toi­saal­ta em­me voi al­kaa hy­vää tar­koit­ta­via ky­sy­myk­siä pe­lä­tä­kään. Ys­tä­vä­ni sen hie­nos­ti sa­noi­kin: ”Pää­a­sia on, et­tä ky­sy­jän läh­tö­koh­ta­na on ar­vos­tus, ei­kä ar­vos­te­lu. Ja mie­luum­min koh­taa­mis­ta ja ky­sy­mis­tä, kuin vält­te­le­mis­tä ja yk­sin jät­tä­mis­tä. Lo­pul­ta me olem­me kaik­ki oman­lai­sia, juu­ri oi­ke­an­lai­sia, Luo­jan luo­mia ih­mei­tä.”

Kohtaamisia
Olen 36-vuotias neljän lapsen äiti. Työskentelen ja opiskelen sosiaalialalla, ja siksi sovimme Päivämiehen toimituksen kanssa, että kirjoitan blogia nimimerkillä. Vapaa-ajallani pyöräilen ja juoksen, mieluiten pitkin metsiä. Elämä on opettanut olennaiseen keskittymistä, mutta toisinaan suorittaminen meinaa viedä mennessään. Blogissani tarkastelen maailmaan kohtaamisten näkökulmasta. Niiden pohjalta haluan jakaa kanssanne ajatuksiani ja oivalluksiani omasta arjestani, työstäni ja opiskelumaailmasta.