JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ala­ny­an seu­rois­sa

Lassila Pekka
Aiemmat blogit
15.10.2016 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161015060900

Kuu­man päi­vän il­ta­na si­ni­har­maa, läm­min hä­mä­rä saat­te­lee mei­tä Ya­sar Dogu cad­de­sia pit­kin Nor­jan me­ri­mies­kir­kol­le. Tänä il­ta­na lii­ke­huo­neis­tol­ta näyt­tä­vään sa­liin saa­puu pa­ri­sen­kym­men­tä hen­keä maa­nan­tai-il­lan seu­roi­hin. Me­ri­mies­kir­kon il­mas­toin­ti­lait­teen ää­ne­käs hu­ri­na hau­tau­tuu lau­lum­me al­le. ”Niin le­vo­ton on tä­nään maa­il­mam­me…”

Olem­me maas­sa, jo­hon on ju­lis­tet­tu poik­keus­ti­la. Viik­ko­ja sit­ten mei­dät py­säy­tet­tiin tie­sul­kuun heti len­to­ken­tän port­tien ul­ko­puo­lel­la ja kau­pun­kiin joh­ta­va kol­mi­kais­tai­nen tie ruuh­kau­tui kuin su­vi­seu­ro­jen tors­tai-il­lan lii­ken­ne. Täl­lä vii­kol­la tie­sul­ku­ja tus­kin enää huo­maa.

Toi­sen vii­kon alus­sa he­rä­sim­me vuo­ril­ta kan­tau­tu­viin lau­kaus­ten sar­joi­hin. Olim­me teh­neet en­nen mat­kaa mat­kus­ta­jail­moi­tuk­sen, em­me­kä ol­leet saa­neet Suo­men edus­tus­tol­ta sel­lai­sia tie­to­ja, jot­ka vai­kut­tai­si­vat oles­ke­luum­me maas­sa. Lau­kaus­ten ää­net vai­ke­ni­vat jo en­nen kuin eh­dim­me par­vek­keel­le tut­ki­maan ti­lan­net­ta.

Naa­pu­ri­ton­til­ta, vii­si ker­ros­ta alem­paa kuu­lui vai­me­aa pu­het­ta. Kah­den lam­paan ja vuo­hen ää­net se­koit­tui­vat ku­kon kie­un­taan. Mie­het ta­lut­ti­vat vuo­hen is­tu­tus­ten vä­liin kai­ve­tun pie­nen kuo­pan ää­rel­le, kaa­toi­vat sen ku­mol­leen, ja van­hin mie­his­tä leik­ka­si no­pe­as­ti var­moin ot­tein vuo­hen kur­kun au­ki. Oli al­ka­nut jo­ka­vuo­ti­nen, nel­jä päi­vää kes­tä­vä uh­ri­juh­la.

Muis­tim­me, et­tä edel­li­sen päi­vän kä­ve­ly­len­kil­lä olim­me näh­neet kar­ja-au­to­jen kul­ke­van vuo­rel­le suu­ren, val­koi­sen ra­ken­nuk­sen pi­haan ja ai­tauk­seen. Edel­li­sel­lä vii­kol­la lei­po­mon lä­hel­lä ka­dun­kul­mas­sa oli myy­ty vuo­hia ja lam­pai­ta.

Pi­däm­me lau­lu­seu­rat, kos­ka täl­lä ker­taa Nor­jan me­ri­mies­kir­kol­le ko­koon­tu­neen seu­ra­vä­en jou­kos­sa ei ole ke­tään pu­hu­jaa. Sii­o­nin lau­lu ”Ih­met­te­len lap­sen­mie­lin Ab­ra­ha­min us­koa, kun hän al­la täh­ti­tai­vaan luot­ti sa­naan Her­ran­sa” pa­laut­taa mie­lee­ni pa­rin vii­kon ta­kai­nen uh­ri­juh­lan.

Is­la­mi­lai­set viet­tä­vät uh­ri­juh­laa Ii­sa­kin uh­raa­mi­sen muis­tol­le. Ab­ra­ham oli val­mis uh­raa­maan ai­no­an poi­kan­sa, kos­ka luot­ti Ju­ma­lan sa­naan. Kos­ka is­la­mi­lai­nen maa­il­ma ei tun­nus­ta Jee­sus­ta Ju­ma­lan po­jak­si, Ab­ra­ha­min ja Isa­kin uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la on toi­sen­lai­nen mer­ki­tys kuin kris­ti­tyil­lä. Uh­ri­juh­la­päi­vi­nä pi­de­tään va­paa­ta työs­tä, ta­va­taan su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä ja muis­te­taan vä­hä­o­sai­sia. Eläi­nuh­reis­ta osa ja­e­taan ys­tä­vil­le ja osa köy­hil­le.

Kris­tit­tyi­nä us­kom­me, et­tä Jee­sus oli Ju­ma­lan poi­ka, joka uh­rat­tiin ris­til­lä mei­dän kaik­kien syn­tien täh­den. Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na, en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää, ih­mi­set us­koi­vat sen lu­pauk­sen va­raan, et­tä Ju­ma­la on lä­het­tä­vä maa­il­maan va­pah­ta­jan. Sa­mal­la ta­val­la Ab­ra­ham us­koi men­nes­sään uh­raa­maan poi­kan­sa Isa­kin kans­sa, et­tä Ju­ma­la on osoit­ta­va uh­rin.

”Lau­la kan­sa Ju­ma­lan, kii­tos­virt­tä Ka­rit­san. Hän on mei­dät os­ta­nut, syn­nin al­ta nos­ta­nut …” Lau­lam­me vir­si­kir­jois­ta, joi­den kan­si­leh­den si­sä­puo­lel­le on teks­tat­tu ”Ala­ny­an ry”. Il­ta­vir­ren jäl­keen juom­me kah­via ja tee­tä. Ei ole kii­re min­ne­kään. Kuu­kau­den oles­ke­lum­me ai­ka­na seu­ra­vä­ki on vaih­tu­nut mel­kein joka viik­ko. Ta­paam­me van­ho­ja tut­ta­via ja tu­tus­tum­me uu­siin ys­tä­viin. Toi­set asu­vat tääl­lä ker­ral­laan kuu­kau­sia, toi­set vii­väh­tä­vät vii­kon tai kak­si. Elä­ke­läi­siä, lo­ma­lai­sia, lap­si­per­hei­tä ja nuo­ria.

Vuo­ri­ky­lis­sä apos­to­lin­kyy­dil­lä kä­ve­ly­sau­vo­jen kans­sa kul­kies­sa mie­tim­me, et­tä pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten Apos­to­li Paa­va­li kul­ki näil­lä ran­noil­la ja vuo­ril­la lä­he­tys­mat­koil­laan. Sama evan­ke­liu­mi kai­kuu nyt suo­si­tun lo­ma­kau­pun­gin maa­nan­tai-il­lan seu­rois­sa. Seu­ro­ja pi­de­tään syys- ja ke­vät­kuu­kau­si­na sil­loin, kun paik­ka­kun­nal­la on seu­ro­jen jär­jes­tä­jiä ja seu­ra­vie­rai­ta.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys