JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Al­ku

L. Lotta
Aiemmat blogit
16.9.2014 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140916063800

Vii­me syk­sy­nä, kun kaik­ki oli uut­ta, ry:n etei­sen tun­nel­ma vyö­ryi ais­tei­hi­ni sa­ke­a­na. Nyt ku­vio on tut­tu, il­ma­vam­pi: pu­hei­den jäl­keen vir­rat ha­jaan­tu­vat iloi­sen sa­tun­nai­ses­ti. Vie­lä ei ole lap­pu­ja ot­sas­sa. Lan­gat ovat va­pai­ta ja kut­su­vat tart­tu­maan.

Pur­kau­du­taan pien­ten asun­to­jen huo­nei­siin vä­ri­se­mään, he­li­se­mään. Kym­me­net, kym­me­net nuo­ret. Kat­seis­ta ku­tou­tuu verk­ko­kan­gas, ky­se­le­vien ään­ten kei­nu.

Syk­syn en­sim­mäi­set tun­nus­te­lut ovat tut­tu­ja: kuka sinä olet, mis­tä, mik­si, mil­tä tun­tuu. Vas­tauk­set­kin ovat tut­tu­ja, ei­vät­kä it­ses­sään tär­kei­tä. Nii­den kaut­ta ais­ti­taan ole­mus­ta, poi­mi­taan kas­voil­ta lupa ole­mi­seen. Löy­tyy se suu­rin yh­tei­nen te­ki­jä, us­ko. Si­vu­taan, se kuul­taa läpi.

Ase­tel­mat ovat kaa­vat­to­mia, kau­nii­ta: Jal­ko­jen le­vo­ton vyyh­ti, kä­sien ujo kerä. Yh­tey­den vä­läh­dyk­set, kun sama jut­tu nau­rat­taa ja nau­ru ta­voit­taa toi­sen sil­mät. Sil­mis­sä juok­see ke­vei­tä kau­rii­ta, ja he kat­so­vat koh­ti ja ohi taas.

Vä­lil­lä pu­do­tel­laan köm­pe­lyyk­siä vaat­teil­le ja var­pail­le, eni­ten ras­kai­ta kul­ma­e­si­nei­tä. Jos­kus nau­ru re­pii enem­män kuin ko­ko­aa. Lii­ku­tel­laan la­maan­tu­nei­ta kä­siä kat­seil­ta suo­jas­sa, kan­gis­tu­taan luon­te­vuu­teen, et­si­tään sa­no­ja saat­ta­jan suus­ta. Vain sil­kas­ta ar­mos­ta pa­him­mat luu­lot kil­pis­ty­vät pois.

Joku kii­reh­tii esit­te­le­mään ir­ral­li­sia.

– Et­tä jo­kai­nen saa­vut­tai­si sen op­ti­maa­li­sen ti­lan, et­tä ry:ltä löy­tyi­si ai­na yk­si, jon­ka vie­reen us­kal­taa is­tua, hän se­lit­tää.

– Jätä huo­mi­sek­si­kin vä­hän pe­las­tet­ta­vaa, toi­nen ny­käi­see.

Sit­ten olet sinä, ys­tä­vä­ni. Mie­les­tä­si uu­des­sa kau­pun­gis­sa suh­tei­ta ja suh­dan­tei­ta syn­tyy no­pe­am­min kuin eh­tii si­säis­tää. Pit­kän opis­ke­lu­päi­vän jäl­keen äräh­dyt­tää, pa­pe­ri hu­kas­sa on pa­hin mah­dol­li­nen asia ja syy nyyh­käyk­seen, voi­lei­pä kos­tuu vä­sy­myk­ses­tä­si. Pai­nat pään mai­nos­pi­non pääl­le ja pi­dät tau­koa jak­sa­mi­ses­ta.

Kui­ten­kin is­tut tä­nään il­ta­ky­läs­sä. Olen sii­tä iloi­nen. Vie­res­tä­si joku kään­tyy pu­he­le­maan si­nul­le. Säp­säh­dät, mut­ta saat vas­tat­tua. Seu­raa­van ker­ran kun kat­son, olet up­pou­tu­nut kes­kus­te­luun, se­li­tät vilk­kaas­ti kä­sil­lä­si, pos­kil­le­si ovat nous­seet ruu­sut.

Opis­ke­li­ja­po­jan huo­nees­sa soi­vat urut. Vir­si 509 käy koh­ti, täy­te­läi­nen lau­lu kie­too kuin läm­min pei­te:

"Her­ra, elä­mää­ni / val­vo, et­ten har­haan / va­el­tai­si tääl­lä / ohi ih­mis­ten. Her­ra, au­ta ai­na, / et­ten ke­tään pai­na, / et­ten tois­ten taak­kaa / suu­rem­mak­si tee.

Vie­rel­lä­ni kul­je, / as­ke­lee­ni oh­jaa, / et­ten väis­ty, mil­loin / kut­sut aut­ta­maan.

Sy­dän­tä­ni oh­jaa, / an­na mi­nun, Her­ra, / ar­mos­sa­si kas­vaa, /ol­la ih­mi­nen.”

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
2.7.2020

Minä kuu­lun si­nul­le. Pe­las­ta mi­nut! Si­nun sää­dös­te­si mu­kaan minä tah­don elää. Minä olen kuin ek­sy­nyt lam­mas. Et­si mi­nut! Si­nun käs­ky­jä­si minä en unoh­da. Ps. 119:94,176

Viikon kysymys