JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Crucifixus pro nobis

25.3.2016 7.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160325070500

Pit­kä­per­jan­tai. Pyhä per­jan­tai. Su­run per­jan­tai. Suu­ri per­jan­tai. Hyvä per­jan­tai. Niin mon­ta ni­meä eri kie­lis­sä juh­lal­le, jon­ka kir­kol­li­nen väri on mus­ta. Jo­kai­nen nimi ker­too juh­lan ole­muk­ses­ta. Ris­tiin­nau­lit­tiin mei­dän puo­les­tam­me.

Pal­mu­sun­nun­tain ja hil­jai­sen vii­kon teks­tit, vir­ret ja lau­lut ovat kul­jet­ta­neet miet­tei­tä­ni jäl­leen koh­ti pit­kä­per­jan­tai­ta ja pää­si­äi­saa­mun odo­tus­ta. Työ­vii­kon kes­kel­lä on ol­lut hil­jen­ty­mi­sen paik­ko­ja. Olen muis­tois­sa­ni kul­ke­nut Je­ru­sa­le­miin ja sen ka­duil­le. Suu­ren kau­pun­gin vi­li­nän ja elä­män syk­keen kes­kel­lä on ker­ran ta­pah­tu­nut jo­ta­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä.

Kris­ti­nus­kon ydin ei avau­du jär­kei­le­mäl­lä. Neit­sees­tä syn­ty­nyt ris­tiin­nau­li­taan koko maa­il­man syn­tien vuok­si ja nou­see ylös kuol­leis­ta so­vit­ta­en si­nun ja mi­nun, mei­dän kaik­kien syn­nit. Yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen täh­den voin saa­da rau­han Ju­ma­lan kaik­ki­tie­tä­vän kat­seen edes­sä. Ag­nus Dei, qui tol­lis pec­ca­ta mun­di: mi­se­re­re no­bis. Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka kan­nat maa­il­man syn­nit, ar­mah­da mei­tä.

Vain lah­jak­si saa­ma­ni us­ko voi pi­tää tä­män to­te­na. Pää­si­äis­lau­luil­lan pu­hees­ta mie­le­ni poi­mii vies­tin, jo­hon huo­maan ta­ker­tu­va­ni: juu­ri sel­lai­se­na kuin it­se­si nyt löy­dät. Kaik­kien miet­teit­te­ni, poh­din­to­je­ni, ky­sy­mys­te­ni kes­kel­lä an­teek­si­an­ta­muk­sen vir­ta saa­vut­taa si­sim­pä­ni. Dona no­bis pa­cem. An­na meil­le rau­ha.

Käy­kääm­me nyt Je­ru­sa­le­miin. Vaan yös­sä ken kes­tää voi­si ja Ju­ma­lan tah­toa kuun­nel­len sen kat­ke­ran kal­kin joi­si? (Vk. 54) Hil­jai­sen vii­kon il­ta­kir­kos­sa opet­te­len yh­tä vai­keim­mis­ta pyyn­nöis­tä: ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si. Tus­kan mää­rää on vai­kea ta­ju­ta, kun koko maa­il­man kaik­ki syn­nit on kan­net­ta­va­na. Ota pois mi­nul­ta tämä kalk­ki, pyy­tää ver­ta hi­koi­le­va ru­koi­li­ja, jon­ka ys­tä­vät­kin uu­pui­vat ei­vät­kä jak­sa­neet ol­la tu­ke­na. Kui­ten­kin pyyn­tö päät­tyy suos­tu­muk­seen: ta­pah­tu­koon niin kuin sinä tah­dot.

Mit­ta­suh­teet ovat toi­sen­lai­set, mut­ta jo­ten­kin niin lä­hei­nen ko­ke­mus. Jo­kai­sel­la meil­lä on omat ki­pum­me täyt­ty­mät­tö­mis­tä toi­veis­ta. Nii­den kans­sa on vain opit­ta­va elä­mään ja luot­ta­maan, et­tä kai­ken kes­kel­lä voi löy­tää tar­koi­tuk­sen ja kii­tok­sen. Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si mi­nun elä­mäs­sä­ni.

Pit­kä­per­jan­tain sa­no­ma avau­tuu loh­dul­li­sek­si lau­luk­si. On le­po­paik­ka su­loi­nen lai­tet­tu Gol­ga­tall' Jee­suk­sen ve­ri­haa­vois­sa – nii­tä nyt kat­sel­kaa. Kun sy­dä­me­hen sat­tuu vaan nuo ve­ren pi­sa­rat, ne kiu­sauk­set kar­kot­taa, tuo rie­mun si­ja­han. (Sl. 24)

Eija-RiittaNiinikoski
Mielenkiintoinen työ yliopiston alueyksikössä ja monet luottamustehtävät antavat sisältöä arkeeni. Perhe, ystävät ja suku ovat minulle rakkaita. Ajatuksissani olen usein minulle tärkeiden ihmisten luona. Nivalan lakeus rohkaisee ajattelemaan avarasti. Monena aamuna mielessäni on erään runoilijan sanat: "Aamu on noussut. Astun kostealle pihalle ja kyselen, mitähän tästä päivästä on kirjoitettu Jumalan kirjaan." Minulle voi lähettää palautetta osoitteella eija-riitta.niinikoski@nivala.fi
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys