Hel­mi­kui­nen maa­nan­tai, iha­na työ­päi­vä. Jäl­leen! Koen ole­va­ni to­del­la on­nel­li­ses­sa ase­mas­sa, sil­lä työ­ni in­nos­taa mi­nua ja olen saa­nut ins­pi­roi­via työ­to­ve­rei­ta. Tun­tuu tär­ke­äl­tä ol­la ra­ken­ta­mas­sa oman alu­een ja isän­maam­me tu­le­vai­suut­ta ar­jen työn kaut­ta.

Työ­hö­ni tun­tuu so­pi­van Aa­ro Hel­laa­kos­ken mie­tel­mä vuo­del­ta 1946. Löy­sin sen kou­lu­lai­se­na jos­ta­kin kir­jas­ta, ja sii­tä as­ti se on kul­ke­nut mu­ka­na yh­te­nä oman elä­mä­ni mot­to­na. "Tie­tä käy­den tien on van­ki. Va­paa on vain um­pi­han­ki."

Työ­to­ve­ri­ni joh­dol­la olem­me teh­neet la­tua um­pi­han­keen tai ai­na­kin lait­ta­neet suun­ta­merk­ke­jä maas­toon mui­den kul­ki­joi­den löy­tö­ret­kiä var­ten. Mu­ka­na on ol­lut iso po­ruk­ka tie­dus­te­li­joi­ta, ko­kei­li­joi­ta ja op­pai­ta. Olem­me tar­vin­neet mo­nien si­tou­tu­mis­ta, asi­an­tun­te­mus­ta, luo­vuut­ta ja in­nos­tus­ta. Yh­te­nä hel­mi­kui­se­na maa­nan­tai­na juh­lit­tiin tä­hän men­nes­sä teh­dyn työn tu­lok­sia viet­tä­mäl­lä yli­o­pis­tol­la yrit­tä­jyys­kas­va­tuk­sen su­per­päi­vää.

”Poh­jois-Poh­jan­maan nuo­ret te­ke­vät tu­le­vai­suu­den” on maa­kun­nan yh­tei­sen yrit­tä­jyys­kas­va­tuk­sen vi­sio. Tuon vi­si­on ole­muk­seen so­pii hy­vin ti­lai­suu­des­sa pu­heen­vuo­ron käyt­tä­neen yrit­tä­jän vies­ti: ”Unel­moi, us­kal­la aja­tel­la ja roh­kai­se mui­ta­kin unel­moi­maan. Tar­tu sit­ten unel­man to­teut­ta­mi­seen, yri­tä. Ai­na, kun yrit­tää, on­nis­tuu. Ai­na pää­see eteen­päin. Unel­moi, yri­tä, on­nis­tu.”

Ko­tiin aja­es­sa­ni ker­taan päi­vän ta­paa­mi­sia ja ta­pah­tu­mia. Mie­lee­ni nou­see aja­tus sii­tä, mi­ten unel­mat ja toi­veet voi­vat jos­kus muut­tua tai jää­dä kai­kes­ta yrit­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta on­nis­tu­mat­ta. Sil­loin­kaan toi­voa ei kan­na­ta hy­lä­tä. Ker­ran joku sa­noi, et­tä jo­kai­sel­la on hyvä ol­la usei­ta unel­mia. Mie­tin myös sitä, mi­ten tur­val­lis­ta on liit­tää kaik­kiin unel­miin ja toi­vei­siin pyyn­tö: "Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si."