JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ikä­vä evan­ke­liu­mia!

Ranuan kristillinen kansanopisto
Aiemmat blogit
28.9.2015 6.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150928065400

– Lä­het­kö sää seu­roi­hin? äi­ti huu­taa keit­ti­ös­tä.

­ – En. Mul­la on huo­men­na bil­san koe, ja en muis­ta vie­lä kaik­kia asi­oi­ta.

En läh­de, tä­nään­kään.

Mai­ha­rit tal­loi­vat al­leen rus­kan­vä­ri­siä leh­tiä. Au­rin­ko oli jo las­ke­nut, mut­ta täy­si­kuu nä­kyi vä­lil­lä pil­vien ra­ois­ta. Har­mit­ti, et­ten läh­te­nyt seu­roi­hin. Jo­ten­kin sii­tä vain oli tul­lut tapa, et­tä kek­sin te­ko­syi­tä, joi­den var­jol­la voi­sin jää­dä ko­tiin. Toi­saal­ta oli joku jos­kus sa­no­nut, et­tei seu­rois­sa kul­jet­tu van­hem­pien vuok­si vaan oman ha­lun ta­kia. Us­ko ei vain tun­tu­nut oma­koh­tai­sel­ta.

Ava­sin pos­ti­laa­ti­kon tu­tul­la kä­den­liik­keel­lä. Uu­sin Päi­vä­mies ja muu­ta­mat kir­jeet oli­vat tä­män päi­vän sal­do. Se­la­sin kir­je­kuo­ria ja huo­ma­sin yh­des­sä oman ni­me­ni. Si­säl­lä re­päi­sin kir­jeen au­ki ja luin la­put läpi. Mi­nua odot­tai­si erä­ri­pa­ri Kuu­sa­mos­sa.

Lei­rin ke­sä­jak­so meni jo­ten­kin su­mus­sa. Muu­ta­man vii­kon pääs­tä en muis­ta­nut pal­jon­kaan, mitä siel­lä oli teh­ty tai ju­tel­tu. Sil­ti sen vii­kon ai­ka­na ta­ju­sin, et­tä us­ko­ni oli oma­koh­tais­tu­nut.

Yh­den il­lan muis­tan ri­pa­ril­ta hy­vin. Me kaik­ki lei­ri­läi­set, iso­set ja hen­ki­lö­kun­ta is­tuim­me rin­gis­sä seu­ra­sa­lin lat­ti­al­la. Yk­si iso­sis­ta muis­te­li ai­kaa, jol­loin hän oli kul­ke­nut po­ru­kas­sa, jos­sa us­ko ei ol­lut tär­kein­tä. Au­to­mat­koil­la soi maa­il­mal­li­nen mu­siik­ki, ki­ro­sa­no­ja lip­sah­te­li tiu­haan tah­tiin, ei­kä meno ol­lut muu­ten­kaan us­ko­vai­sel­le so­pi­vaa. Seu­rois­sa käy­mi­nen jäi.

Pu­heen­vuo­ros­ta tuli mie­leen oma elä­mä­ni. Mi­nul­le­kin oli­vat maa­il­mal­li­set asi­at tul­leet lii­an tär­keik­si. Ne kou­kut­ti­vat niin vah­vas­ti. Jo­ten­kin oli vain help­po jää­dä pois raa­mat­tu­luo­kis­ta ja us­ko­vais­ten po­ru­kois­ta. Oli help­po jää­dä seu­rail­toi­na ko­tiin. Help­po kek­siä syi­tä, mik­si en läh­ti­si.

Se kes­kus­te­lu ri­pa­ril­la kos­ket­ti. Oma­tun­to soi­ma­si. Mie­li kai­pa­si tut­tua ja tur­val­lis­ta evan­ke­liu­mia.

Il­lal­la is­ki paha olo. Oli lii­an pit­kä ai­ka sii­tä, kun olin vii­mek­si kuul­lut omal­le koh­dal­le­ni siu­naa­vat sa­nat –­ Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki syn­nit an­teek­si. Is­tuin ul­ko­na por­tail­la. Pai­noin pään kä­sii­ni ja kuun­te­lin toi­sel­la kor­val­la mui­den jut­te­lua. Nau­rua, joka sa­tut­ti. Mik­si toi­sil­la oli niin mu­ka­vaa? Uu­sia ys­tä­vi­ä­ni tuli vie­ree­ni ky­sy­mään, mikä mi­nul­la oli. It­kin vain sii­nä mui­den ym­pä­röi­mä­nä.

Vii­mein yk­si iso­sis­ta pyy­si mi­nua jut­te­le­maan kans­saan. Kä­ve­lin hä­nen pe­räs­sään yh­teen so­luis­ta. Jut­te­lim­me, ja lo­pul­ta tuli se odot­ta­ma­ni ky­sy­mys.

– Tah­dot­ko sinä vie­lä us­koa?

Nyök­kä­sin, ja sit­ten kuu­lin ne sa­nat. Tuli sa­noin­ku­vaa­mat­to­man hel­pot­tu­nut olo. Olin saa­nut us­koa syn­ti­ni an­teek­si. Minä, joka en ol­lut pit­kään ai­kaan tah­to­nut jak­saa us­koa. Minä, joka olin ol­lut niin lä­hel­lä luo­vut­taa.

Isä, au­ta heik­koa las­ta kai­dal­la po­lul­la kul­ke­maan.

Isä, an­na roh­keut­ta us­ko­ni tun­nus­taa.

Isä, py­syt­hän vie­rel­lä ai­na.

Ma­til­da

Ranuan Kristillinen Kansanopisto
Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi. Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys