JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Luot­ta­mus Ju­ma­laan it­se­näi­syy­den pe­rus­ta­na

Aiemmat blogit
18.11.2017 6.55

Sa­ka­ri To­pe­lius kir­joit­ti 1800-lu­vun lo­pul­la: ”Jota enem­män ajat­te­len, mitä olen lu­ke­nut tä­män kan­san men­nei­syy­des­tä, sitä pa­rem­min kä­si­tän, kuin­ka ih­meel­li­ses­ti Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut sitä sy­väin, pi­mei­den laak­so­jen kaut­ta va­lon kuk­ku­loil­le.” Sama luot­ta­mus si­säl­tyi myös hä­nen tu­le­vai­suu­den en­nus­tuk­siin­sa.

Ou­lus­sa kou­lun­sa käy­nyt To­pe­lius ku­va­si leh­ti­kir­joi­tuk­ses­saan, mil­lai­nen Hel­sin­ki oli­si sa­dan vuo­den pääs­tä eli vuon­na 1984: "Säh­kö­käyt­töi­set lai­vat sei­lai­le­vat pit­kin ran­to­ja, säh­kö­rai­ti­o­tiet ris­tei­le­vät ka­duil­la ja puis­tois­sa… Sää­ty­jen pa­lat­sis­sa Ul­lan­lin­nan­mä­el­lä lie­huu suu­ri si­ni­val­koi­nen lip­pu." Tu­le­vai­suut­ta, tie­det­tä ja tek­no­lo­gi­aa kä­sit­te­le­vän teks­tin­sä jouk­koon hän pii­lot­ti ar­ka­luon­tei­sen en­nus­teen – Suo­mes­ta tu­lee it­se­näi­nen kan­sa­kun­ta. Se to­teu­tui run­saan 30 vuo­den ku­lut­tua.

To­pe­lius oli näh­nyt, kuin­ka 1800-lu­vun alus­ta al­ka­en Suo­men vä­ki­lu­ku oli al­ka­nut li­sään­tyä voi­mak­kaas­ti. Suo­ma­lais­ten mää­rä oli yh­des­tä mil­joo­nas­ta kol­min­ker­tais­tu­nut sii­hen men­nes­sä, kun si­ni­val­koi­nen lip­pu ve­det­tiin sal­koon it­se­näis­ty­mi­sen kun­ni­ak­si. It­se­näis­ty­mi­sen pe­rus­ta­na oli vah­va kan­sal­lis­tun­to. Suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan si­säi­set jän­nit­teet joh­ti­vat kui­ten­kin si­säl­lis­so­taan.

Kun Suo­mi it­se­näis­tyi, isän­maal­li­suu­den ko­et­tiin ole­van si­säl­lis­so­dan voit­ta­jien yk­si­noi­keus. Kan­sa­kun­ta yh­dis­tyi vas­ta ul­koi­sen uhan ja toi­sen maa­il­man­so­dan myö­tä. Tal­vi­so­dan al­ka­es­sa yli­pääl­lik­kö Man­ner­heim sa­noi päi­vä­käs­kys­sään: ”Tämä sota ei ole mi­tään muu­ta kuin Va­paus­so­tam­me jat­koa ja lop­pu­näy­tös”. Suo­mi säi­lyt­ti it­se­näi­syy­ten­sä ja ehey­tyi si­säi­ses­ti. Ym­mär­ret­tiin, et­tä Suo­mi on ra­kas kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le.

Yhä vä­hem­män on nii­tä, jot­ka muis­ta­vat oma­koh­tai­ses­ti sota-ai­kaa. Mo­nil­le sota-ajan tun­nel­mat ja ta­pah­tu­mat ovat tul­leet lä­hel­le van­hem­pien tai iso­van­hem­pien ker­to­ma­na. Mi­nul­le on van­hem­pien ker­to­muk­sis­ta ja kir­joi­tuk­sis­ta jää­nyt mie­lee­ni luot­ta­mus hy­vän Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Isä muis­te­li tal­vi­so­dan al­kua, hän läh­ti rin­ta­mal­le heti avi­o­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen: ”Elin to­del­la elä­mä­non­nen en­si­tun­nel­mis­sa. Mut­ta kau­an ei tätä on­nea kes­tä­nyt. Jo kuu­den päi­vän pe­räs­tä tuli pos­tis­sa lap­pu, joka mää­rä­si saa­pu­maan… ase­voi­miin. Niin on­nel­li­sis­sa mer­keis­sä al­ka­nut elä­mä sai uu­den kään­teen. Ai­no saat­te­li mi­nua Li­min­gan ase­mal­le. Siel­lä män­ni­kös­sä oli meil­lä vie­lä ti­lai­suus vii­mei­siin hel­lyy­den osoi­tuk­siin. Ei­kä ol­lut tie­toa näh­dään­kö enää elä­vä­nä.”

Muu­ta­man vii­kon pääs­tä äi­ti­ni kir­joit­ti päi­vä­kir­jaan­sa: ”Minä tääl­lä ko­to­na olen Ju­ma­lan var­je­le­van kä­den al­la sa­mas­sa Jee­suk­sen ar­mo­hel­mas­sa, jos­sa mie­he­ni­kin on. Ru­kouk­se­ni on, et­tä Isä siir­tää mei­dät sa­mal­la het­kel­lä tai­vaan au­tuut­ta naut­ti­maan.”

Myö­hem­min isä kir­joit­ti so­ta­rin­ta­mal­ta Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­teen: ”Mi­ten mie­lel­lä­ni läh­ti­sin­kään täs­tä vai­vo­jen maas­ta iki-iloon tai­vaa­seen. Mut­ta mie­leen tu­lee vai­mo ja pie­no­kai­nen siel­lä ko­to­na sekä äi­ti, ja nou­see ru­kous Ju­ma­lan luo: älä ra­kas Isä, jätä omai­si­a­ni su­re­maan! Jos otat mei­dät luok­se­si, pääs­tä mei­dät yh­des­sä. Kui­ten­kin tah­to­si ta­pah­tu­koon!”

Isä sai pa­la­ta so­das­ta elä­vä­nä. Muis­tel­mis­saan hän poh­dis­ke­li sota-ai­kaa: ”Olen usein miet­ti­nyt, mikä an­toi rau­tai­sen tah­don niin lin­joil­la kuin lin­jo­jen ta­ka­na. Luot­ta­mus Kor­keim­man voi­maan ja tun­to sii­tä, et­tä ol­laan oi­ke­al­la asi­al­la, sii­vit­ti sy­dä­met.” Tuo­ta rau­tais­ta tah­toa, luot­ta­mus­ta ja tun­net­ta on tar­vit­tu myös so­dan jäl­kei­se­nä ai­ka­na.

Yli­pääl­lik­kö Man­ner­heim lo­pet­ti en­sim­mäi­sen päi­vä­käs­kyn­sä tal­vi­so­dan al­ka­es­sa sa­noi­hin: ”Me tais­te­lem­me ko­din, us­kon­non ja Isän­maan puo­les­ta.” So­tien jäl­keen sa­non­ta on kau­an säi­lyt­tä­nyt ar­von­sa, ja po­liit­ti­set puo­lu­eet­kin ovat käyt­tä­neet sitä ar­vo­pe­rus­tan­sa ku­vaa­ja­na.

Oma kult­tuu­rim­me on his­to­ri­an muok­kaa­ma, ja sii­hen on ki­tey­ty­nyt pal­jon sekä ny­kyis­ten et­tä men­nei­den su­ku­pol­vien vii­saut­ta. On help­po ar­vos­taa omaa läm­min­tä ja tur­val­lis­ta ko­tia. Us­kon­to ko­e­taan edel­leen tär­ke­äk­si. Kir­kos­ta ero­a­mi­nen on vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na kiih­ty­nyt, mut­ta tut­ki­mus­ten mu­kaan Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loon us­koo 92% suo­ma­lai­sis­ta. Ylei­sen ase­vel­vol­li­suu­den kan­nal­la on yli 80 % suo­ma­lai­sis­ta. Ase­vel­vol­li­suu­den suo­rit­taa Suo­mes­sa poik­keuk­sel­li­sen kor­kea osuus vä­es­tös­tä.

Tämä vuo­si on 100-vuo­ti­aan Suo­men juh­la­vuo­si. En­si vuon­na vie­täm­me Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen juh­la­vuot­ta. Hä­nen syn­ty­mäs­tään tu­lee sil­loin ku­lu­neek­si 200 vuot­ta. To­pe­liuk­sen en­nus­te lii­ken­teen säh­köis­ty­mi­ses­tä on täyt­ty­nyt. Vä­ki­lu­vun ke­hi­tys on kui­ten­kin mel­kein py­säh­ty­nyt, ja se ei ole ylit­tä­nyt 10 mil­joo­naa, ku­ten To­pe­lius en­nus­ti.

Edel­li­set su­ku­pol­vet ovat teh­neet ko­vas­ti töi­tä, ei vain rin­ta­mal­la, vaan myös ko­ti­o­lois­sa, ar­jes­sa ja työs­sä. Vuo­si­kym­men­ten ku­lu­es­sa Suo­mi on ke­hit­ty­nyt yh­dek­si maa­il­man tur­val­li­sim­mis­ta ja elin­voi­mai­sis­ta val­ti­ois­ta. Tä­män päi­vän Suo­mes­sa on hyvä elää. Kii­tol­li­si­na voim­me yh­tyä To­pe­liuk­sen lau­luun: ”Sen ver­tais­ta tois­ta en mis­tään ma saa, on ar­main ja kal­lein mull' ain Suo­men­maa!”

Ju­ma­la oh­jaa ih­mis­ten ja kan­sa­kun­tien vai­hei­ta. Hän on luo­nut ”kaik­ki kan­sat asu­maan eri puo­lil­la maan pääl­lä, hän on sää­tä­nyt niil­le mää­rä­a­jat ja asu­ma-alu­ei­den ra­jat” (Ap. t. 17:26). Ju­ma­la an­taa omil­leen tu­le­vai­suu­den ja toi­von – ja ker­ran ikui­sen ko­din tai­vaas­sa: ”Iha­na maa on tul­lut osak­se­ni, kau­nis pe­rin­tö on mi­nul­le an­net­tu” (Ps. 16:6). Saam­me tur­va­ta ja luot­taa Ju­ma­laan.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys