JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Muutto, muutos ja muistilista

18.9.2019 12.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190918121200

Kat­se­len uu­den asun­to­ni ik­ku­nas­ta avau­tu­vaa mai­se­maa. Tuu­li­nen syys­kau­pun­ki on kau­nis, mut­ta sen ihai­lu tun­tuu vää­räl­tä näin kai­ken te­ke­mi­sen kes­kel­lä. Pi­täi­si se­lail­la kurs­si­ka­te­go­ri­oi­ta ja et­siä etei­seen vaa­te­rek­kiä. Pi­täi­si jär­jes­tel­lä lo­put ta­va­rat, käy­dä naa­pu­ris­sa pyyk­kää­mäs­sä ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin.

Uu­teen paik­kaan muut­ta­mi­nen ei lopu muut­to­ta­va­roi­den le­vit­te­le­mi­seen. Huo­maan sen nyt muu­tet­tu­a­ni uu­teen kau­pun­kiin usei­den Hel­sin­ki-vuo­sien jäl­keen. Olen ai­van uu­des­sa ti­lan­tees­sa en­kä osaa sa­noa, on­ko sen luo­ma tun­ne hyvä vai huo­no. Muu­tos tuli joka ta­pauk­ses­sa tar­pee­seen, ja sik­si yri­tän suh­tau­tua kaik­keen eteen tu­le­vaan avoi­min sil­min, kor­vin ja sy­dä­min.

Olet­ko kos­kaan ol­lut sa­mas­sa ti­lan­tees­sa? Useim­mat nuo­ret muut­ta­vat jos­sain vai­hees­sa elä­mää pois ko­toa, ja usein elä­mä tuo eteen muut­to­ja vie­lä sen­kin jäl­keen. Uu­si ym­pä­ris­tö tuo omat haas­teen­sa ja pel­kon­sa, mut­ta se voi tar­jo­ta myös kai­va­tun muu­tok­sen.

Saan ol­la kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä muut­ta­es­sa­ni mi­nua oli odot­ta­mas­sa ys­tä­viä ja ka­ve­rei­ta, joi­den avul­la voin al­kaa ra­ken­taa omaa elin­pii­ri­ä­ni uu­des­sa asuin­pai­kas­sa. Kai­kil­la ei ole sa­moin. Mo­net tut­ta­va­ni ovat muut­ta­neet uu­del­le paik­ka­kun­nal­le ja asun­toon tun­te­mat­ta ke­tään val­miik­si. Tämä voi ai­heut­taa elä­mäs­sä mel­ko ra­jul­ta­kin tun­tu­van krii­sin, kos­ka tun­te­ma­ton­ta on vai­ke­aa ol­la pel­kää­mät­tä.

Ker­roin erääl­le ys­tä­väl­le­ni, mi­ten en­sim­mäis­tä ker­taa tääl­lä seu­roi­hin men­nes­sä­ni se niin tu­tuk­si tul­lut häm­men­nys val­ta­si mi­nut. As­te­lin oves­ta si­sään ja ajat­te­lin, et­tä mi­käs täs­sä vah­vas­sa elä­mäs­sä, tun­nen tääl­tä jo muu­ta­mia. Rii­sut­tu­a­ni ta­kin kä­vin ves­sas­sa ja pa­la­sin etei­seen.

Sil­loin se is­ki. Sei­soin nau­la­koi­den vie­res­sä ja mie­tin, mik­si olin tul­lut niin ajois­sa seu­roi­hin ja mik­si en ol­lut pyy­tä­nyt ke­tään ka­ve­rik­si. Yk­si­näi­syy­den aal­to pyyh­käi­si ylit­se­ni, ja muu­ta­man se­kun­nin ka­duin saa­pu­mis­ta­ni. Sit­ten ryh­dyin mie­les­sä­ni oh­jeis­ta­maan it­se­ä­ni: Me­nen tuon­ne is­tu­maan, otan kän­ny­kän kä­teen ja odot­te­len. Mi­nun ei tar­vit­se näyt­tää roh­ke­al­ta ja vah­val­ta, kos­ka en ole sitä nyt.

Pu­rin tun­net­ta ys­tä­väl­le­ni. Hän kes­keyt­ti pur­kauk­se­ni ja sa­noi: ”Se on ai­ka siis­ti tun­ne, kun jos­kus huo­maa, mi­ten pal­jon sii­nä ym­pä­ril­lä on ih­mi­siä, jot­ka kaik­ki ajat­te­le­vat sa­moin. Har­va on muut­ta­nut uu­del­le paik­ka­kun­nal­le ko­ke­mat­ta sa­mo­ja tun­tei­ta nois­sa uu­sis­sa ti­lan­teis­sa.”

Hu­vit­ta­vaa kyl­lä, tun­sin yl­peyt­tä ys­tä­vä­ni vii­sais­ta sa­nois­ta. Pää­tin kir­joit­taa teks­tin, jo­hon si­säl­ly­tän tuon pät­kän.

Kes­kus­te­lun jat­ku­es­sa pää­dyim­me pu­hu­maan omas­ta roo­lis­ta ih­mis­suh­teis­sa. Kun­pa nuo kaik­ki muut­to­ko­ke­muk­set muis­tai­si sil­loin, kun it­se on jo ko­tiu­tu­nut jon­ne­kin. Uu­sia ih­mi­siä muut­taa joka vuo­si omaan­kin lä­hiym­pä­ris­töön, jo­ten tein it­sel­le­ni mo­ti­voin­ti­lis­tan:

1. On­ko joku uu­si?

2. Voi­sin­ko ky­syä hä­nen ni­me­ään?

3. Voi­sin­ko kut­sua hä­net ky­lään?

4. Jos voi­sin, mik­si­pä en kut­sui­si?

EljaMaaninka