JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ve­nä­jä tun­tui luis­sa ja yti­mis­sä

10.11.2019 8.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191110084600

Mie­les­sä­ni on viik­ko sit­ten teh­ty reis­su Kon­tu­poh­jaan Ve­nä­jän syys­seu­roi­hin. Läh­din mat­kal­le miet­tien, mi­tä­hän se toi­si tul­les­saan, vä­hän pel­kä­sin­kin. Osa seu­ru­ees­tam­me oli mi­nul­le en­tuu­des­taan tut­tua, mut­ta joi­hin­kin olin tu­tus­tu­nut ihan vas­ti­kään. Li­säk­si olin läh­dös­sä Ve­nä­jäl­le en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni. En­nen mat­kaa olin tu­tus­tu­nut Ve­nä­jään lä­hin­nä his­to­ri­an tun­neil­la.

Läh­dim­me mat­kaan tors­tai­na. Oli mie­len­kiin­tois­ta ylit­tää raja ja ais­tia kah­den maan vä­li­nen kont­ras­ti sekä ym­pä­ris­tös­sä et­tä kult­tuu­ris­sa. Ajo­mat­kaa ra­jal­ta oli sen ver­ran, et­tä eh­dim­me kes­kus­tel­la it­sem­me vä­syk­siin as­ti.

Vuok­raa­mam­me mök­ki oli jär­ven ran­nal­la mel­ko kau­ka­na lä­him­mäs­tä asu­tus­kes­kuk­ses­ta. Ajoim­me mo­nien pien­ten ky­lien läpi, ja tie ker­ke­si ka­ven­tua mel­koi­ses­ti en­nen pe­ril­le tu­loa. Oli jän­nit­tä­vää saa­pua ma­ja­paik­kaan pi­me­äl­lä tie­tä­mät­tä, mikä mei­tä odot­ti. Hel­po­tus oli kä­sin­kos­ke­tel­ta­vaa, kun vih­doin as­tuim­me ulos au­tois­ta.

Per­jan­tai­na meil­lä oli ai­kaa tu­tus­tua Pet­ros­koi­hin, kos­ka tie­sim­me seu­ro­jen Kon­tu­poh­jas­sa al­ka­van vas­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä. Kier­te­lim­me kau­pun­kia kun­non tu­ris­tien ta­voin, ja kä­vim­me syö­mäs­sä kar­ja­lai­sia pe­rin­ne­ruo­kia val­mis­ta­vas­sa ra­vin­to­las­sa. Il­lal­la is­tuim­me mö­kin olo­huo­nees­sa ju­tel­len, ja ve­nä­jän­kie­li­siä vir­siä ja lau­lu­ja kuun­nel­len.

Eni­ten mat­kas­sa yl­lät­ti se, mi­ten mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä seu­rat Ve­nä­jäl­lä tun­tui­vat. Heti saa­vut­tu­am­me paik­ka tun­tui jo­ten­kin ko­toi­sal­ta. Ve­nä­läi­sis­tä seu­ra­vie­rais­ta huo­kui ter­ve­tul­leek­si toi­vot­ta­va läm­pö, ja tun­tui sil­tä kuin oli­sim­me kun­ni­a­vie­rai­ta.

Ta­val­li­ses­ti seu­rois­sa käy­des­sä olo on usein ar­ki­nen, mut­ta nois­sa syys­seu­rois­sa oli jo­tain, joka sai is­tu­maan tyy­ty­väi­se­nä ja kes­kit­ty­nee­nä mon­ta tun­tia put­keen.

Käyn­ti Ve­nä­jän syys­seu­rois­sa opet­ti jäl­leen ker­ran, et­tä us­kos­sa juu­ri se ydin on tär­keä. Vaik­ka us­ko ei pe­rus­tu­kaan tun­nel­miin, oli on­nel­lis­ta ko­kea yh­teen­kuu­lu­vuut­ta us­kon yti­men, evan­ke­liu­min ää­rel­lä.

Reis­su on­nis­tui yli odo­tus­ten. Eräs reis­su­ka­ve­reis­ta­ni ku­va­si mat­kaa osu­vas­ti: ”Ve­nä­jä tun­tui luis­sa ja yti­mis­sä.”

Suo­sit­te­len läh­te­mään Ve­nä­jäl­le seu­roi­hin. Mei­dät­kin toi­vo­tet­tiin ter­ve­tul­leek­si uu­del­leen.

EljaMaaninka