JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Nä­ky­mä­tön tuli nä­ky­väk­si

Vesterinen Raija
Aiemmat blogit
6.12.2017 6.18

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171206061800

On tul­lut vii­mei­sen blo­gi­teks­ti­ni ai­ka. Yl­lät­tä­vän vai­ke­aa on ke­syt­tää mie­les­sä jyl­lää­vät aja­tuk­set ja tun­te­muk­set sa­noik­si ja lau­seik­si. Kah­den vuo­den blo­gi­mat­ka on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen, vaik­ka­kin usein oman tyh­jyy­den ja heik­kou­den kes­kel­lä tal­laa­mis­ta. Sil­ti olen saa­nut ko­kea hie­no­ja het­kiä, kun eri­lai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa ja vies­teis­sä on tul­lut roh­kai­sua ja ai­toa vä­lit­tä­mis­tä tu­tuil­ta ih­mi­sil­tä sekä en­nes­tään ai­van tun­te­mat­to­mil­ta lu­ki­joil­ta. Läm­möl­lä ajat­te­len myös tei­tä uu­sia ys­tä­viä, jot­ka olen löy­tä­nyt tätä kaut­ta.

Pari vuot­ta sit­ten jou­lun al­la, en­nen blo­gi­mat­ka­ni al­kua, tai­sin ol­la ai­ka ek­syk­sis­sä oman elä­män­ti­lan­tee­ni kans­sa. Ta­ka­na oli jo vii­si on­net­to­muu­den jäl­keis­tä vuot­ta, kun olin rik­ki­näi­se­nä sekä mo­nen­lais­ten tais­te­lui­den ja vai­hei­den uu­vut­ta­ma­na yrit­tä­nyt löy­tää suun­taa koh­ti va­loa ja ehey­ty­mis­tä. Py­sy­vä vam­mau­tu­mi­nen ai­heut­ti ko­et­te­le­muk­sia kai­kil­la elä­män osa-alu­eil­la; fyy­si­sen ja psyyk­ki­sen ter­vey­den, ta­lou­del­li­sen toi­meen­tu­lon, ih­mis­suh­tei­den, per­he-elä­män, avi­o­lii­ton sekä oman us­ko­ne­lä­män kan­nal­ta. Koin vah­va­na myös syr­jäy­ty­mi­sen tun­teen suh­tees­sa ym­pä­röi­vään yh­teis­kun­taan. Sa­mal­la kun hai­ke­a­na kat­se­lin tois­ten osal­lis­tu­mis­ta opis­ke­luun, työ­e­lä­mään ja mui­hin haas­tei­siin, tun­sin tul­lee­ni yh­teis­kun­nal­le hyö­dyt­tö­mäk­si ja pel­käs­tään ta­lou­del­li­sek­si taa­kak­si.

Kos­ka ai­vo­vam­ma ja nis­ka­vam­ma ei­vät ko­vin pal­jon näy ulos­päin, oli mo­nien han­ka­la ym­mär­tää ti­lan­net­ta­ni ja sen tuo­mia haas­tei­ta. Ker­roin ti­lan­tees­ta­ni ai­na kun joku ky­syi kuu­lu­mi­sia. Kui­ten­kin sain ko­kea myös sitä, et­tä jos­kus koh­taa­mi­sis­sa mi­nua väl­tel­tiin ei­kä ha­lut­tu ter­veh­tiä tai al­kaa kes­kus­te­le­maan yh­des­sä. Vä­hi­tel­len aloin ka­dot­taa oman it­se­ni en­kä oi­kein tien­nyt mitä olin ja mi­hin kuu­luin. Tu­lin epä­var­mak­si so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa.

Sii­nä­kin elä­män­vai­hees­sa sain ko­kea suur­ta Ju­ma­lan joh­da­tus­ta ja huo­len­pi­toa. Heik­koi­na het­ki­nä Ju­ma­la usein lä­het­ti tiel­le­ni ih­mi­sen, joka ha­lu­si­kin koh­da­ta ja kes­kus­tel­la oi­kein pe­rus­teel­li­ses­ti. Nau­tin sii­tä, et­tä saim­me ju­tel­la ihan kai­kis­ta asi­ois­ta, ei­kä pel­käs­tään mi­nun ti­lan­tees­ta­ni. Usein kes­kus­te­lut sit­ten up­po­si­vat­kin tosi sy­väl­li­siin asi­oi­hin, ja sa­mal­la sain vir­voit­tua ihan yti­miä myö­ten sekä ko­kea it­se­ni hy­väk­sy­tyk­si.

Tämä blo­gi­mat­ka­ni on ol­lut mi­nul­le mer­kit­tä­vä vai­he ehey­ty­mi­sen tiel­lä. Sa­moi­hin ai­koi­hin kun kir­joit­te­lu­ni al­koi, pää­sin mu­kaan myös pie­neen nais­ten ren­tou­tus- ja kes­kus­te­lu­ryh­mään, joka ko­koon­tui sään­nöl­li­ses­ti pa­rin kuu­kau­den ajan. Tun­sin sy­vää huo­len­pi­toa sii­nä, mi­ten tuo sa­mas­sa us­kos­sa ole­vien nais­ten pien­ryh­mä tuki mi­nua ko­ko­nais­val­tai­ses­ti ja sa­mal­la an­toi roh­keut­ta al­kaa kir­joit­ta­maan omis­ta ko­ke­muk­sis­ta ja aja­tuk­sis­ta jul­ki­ses­ti.

Tai­vaan Isä on aut­ta­nut ja kan­ta­nut mi­nua ja per­het­tä­ni kai­kis­sa vai­heis­sa. Mo­neen han­ka­laan asi­aan on lo­pul­ta löy­ty­nyt rat­kai­su. Myös mo­net ih­mis­suh­teet ovat tii­vis­ty­neet ja ra­ken­tu­neet uu­del­leen. Olen lo­pul­ta löy­tä­nyt it­se­ni ja saan taas tun­tea kuu­lu­va­ni tois­ten yh­tey­teen. Tänä syk­sy­nä pää­sin en­sim­mäis­tä ker­taa ker­to­maan vam­mau­tu­mi­ses­ta­ni ja sen tuo­mis­ta haas­teis­ta ter­vey­den­huol­to­a­lan opis­ke­li­joil­le. Näi­tä vie­rai­lu­ja on en­si vuo­den puo­lel­la tu­los­sa li­sää. Il­man omaa ehey­ty­misp­ro­ses­si­a­ni en pys­tyi­si tuo­hon teh­tä­vään.

Oman blo­gi­mat­ka­ni hui­pen­tu­ma oli tänä syk­sy­nä jär­jes­tet­ty Päi­vä­mie­hen blo­gi­kir­joit­ta­jien kurs­si Ra­nu­an kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la. Oli ih­meel­lis­tä ko­kea sy­vää tut­tuu­den tun­net­ta tois­ten kir­joit­ta­jien kans­sa, vaik­ka useim­pia en ol­lut ai­em­min ta­van­nut lain­kaan. Tun­tui kuin oli­sim­me ol­leet yh­tä per­het­tä, jon­ka kans­sa pys­tyim­me suu­rel­la luot­ta­muk­sel­la ja ar­vos­tuk­sel­la kes­kus­te­le­maan mo­nen­lai­sis­ta asi­ois­ta ja op­pi­maan toi­nen toi­sil­tam­me. Hai­kein mie­lin ajat­te­len tä­män blo­gi­mat­kan päät­ty­mis­tä ja ”blo­gis­ti­per­hees­tä” ir­tau­tu­mis­ta. Mie­len­kiin­nol­la odo­tan, mitä uut­ta tä­män jäl­keen saan ko­kea.

Sa­mal­la kun olen miet­ti­nyt mie­les­sä­ni tätä vii­meis­tä blo­gi­teks­ti­ä­ni, olen saa­nut ol­la mu­ka­na suun­nit­te­le­mas­sa ja jär­jes­tä­mäs­sä oman ko­ti­sii­o­ni­ni jou­lu­lau­luil­taa Por­voon Tuo­mi­o­kir­kos­sa. On ol­lut iha­naa aloit­taa jou­luun val­mis­tau­tu­mi­nen täl­lai­sel­la sy­väl­li­sel­lä ja ei-ma­te­ri­a­lis­ti­sel­la ta­val­la. Olem­me juon­ta­ja­pa­ri­ni kans­sa käy­neet läpi Raa­ma­tun jou­lu­ai­hei­sia teks­te­jä ja poi­mi­neet oh­jel­maan mu­kaan Van­han Tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sia tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta ja hä­nen syn­ty­mä­pai­kas­taan Beet­le­he­mis­tä sekä myös Uu­den Tes­ta­men­tin teks­te­jä sii­tä, mi­ten en­nus­tuk­set ovat to­teu­tu­neet. Tämä kaik­ki on luo­nut mie­lee­ni kii­tol­li­suut­ta Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­mas­ta ja sen to­teu­tu­mi­ses­ta. Mie­les­sä­ni pu­nou­tui oh­jel­maan myös jou­lu­ru­no tai -ru­kous, jon­ka myö­tä ha­lu­an toi­vot­taa teil­le kai­kil­le Päi­vä­mie­hen lu­ki­joil­le on­nel­lis­ta ja Ju­ma­lan siu­naa­maa jou­lu­nai­kaa.

Jou­lun lap­si

an­na va­lo­si syt­tyä kat­see­seen,

joka nä­kee nyt vain pi­meyt­tä.

Jou­lun lap­si

an­na läm­pö­si vir­ra­ta hä­neen,

jon­ka sy­dän va­pi­see kyl­myy­des­tä.

Jou­lun lap­si,

an­na loh­du­tuk­se­si kie­tou­tua hä­nen suo­jak­seen,

joka tun­tee tur­vat­to­muut­ta.

Jou­lun lap­si, ole lä­hel­lä hän­tä, joka on yk­sin.

An­na hä­nen ko­kea yh­teyt­tä.

Jou­lun lap­si,

an­na hil­jen­ty­mi­sen het­ki hä­nel­le,

joka elää suo­ri­tus­ten ja kii­reen kes­kel­lä.

Jee­sus-lap­si,

tule luok­sem­me ja kos­ke­ta mei­tä Jou­lun ilol­la:

”Meil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja!”

RaijaVesterinen
Tapaturman aiheuttama vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus, odottamaton kohtaaminen, arjen sattumukset. Kuvaan blogissani elämän ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa. raija.vesterinen@kolumbus.fi
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys