JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Oma­koh­tai­nen us­ko

Samalla Puolella – Elina Ja Harri Vähäjylkkä
Aiemmat blogit
7.1.2019 6.01

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190107060100

Eräs nuo­ruu­te­ni kesä oli mi­nul­le kään­teen­te­ke­vä. Tuol­loin us­ko tuli oma­koh­tai­sek­si. En osaa sa­noa, oli­ko rat­kai­se­vaa pie­ni het­ki su­vi­seu­ra­ken­täl­lä, vai oli­ko pro­ses­si pi­dem­pi. Muis­tan kui­ten­kin edel­leen koh­dan tuos­ta saar­nas­ta, joka tuli lä­hel­le omaa ti­lan­net­ta­ni. Se oli koh­dis­tet­tu nuo­ril­le, meil­le, joil­la lap­suu­den us­ko al­koi muut­tua oma­koh­tai­sek­si us­kok­si. Mis­tä sen tie­si tai huo­ma­si? Ai­na­kin sii­tä, et­tä myös toi­nen vaih­to­eh­to, us­kos­ta luo­pu­mi­nen, nou­si vä­lil­lä mie­leen. Sie­lun­vi­hol­li­nen maa­lai­li us­ko­vai­sen elä­mäs­tä ku­vaa, joka oli­si vain kiel­to­ja ja sään­tö­jä. Si­sin kui­ten­kin ra­kas­ti va­paut­ta, jon­ka syn­tien an­teek­si­an­ta­mus ja hyvä oma­tun­to toi­vat. Elä­mäl­lä oli myös suu­rem­pi pää­mää­rä, ikui­nen ilo Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa. Tuol­loin su­vi­seu­ra­ken­täl­lä tuli halu us­koa, ai­van oma­koh­tai­ses­ti.

En­tä mitä oli­si seu­ran­nut jos us­ko ei oli­si oma­koh­tais­tu­nut? Var­mas­ti oli­sin läh­te­nyt edel­leen per­hee­ni ja ka­ve­rei­de­ni mu­ka­na seu­roi­hin. Eh­kä se oli­si ta­pah­tu­nut kui­ten­kin enem­män siel­tä löy­ty­vän tu­tun so­si­aa­li­sen elä­män, ei niin­kään siel­lä kuul­ta­van sa­no­man vuok­si. Oli­sin saat­ta­nut elää ul­koi­ses­ti us­ko­vai­sen nuo­ren elä­mää. Syn­ti oli­si kui­ten­kin vai­kut­ta­nut en­ti­sel­lä voi­mal­laan it­ses­sä­ni. Jos us­ko ei oli­si ol­lut enää mi­nul­le sy­dä­men asia, sil­loin se ei myös­kään oli­si ai­dos­ti oh­jan­nut va­lin­to­ja­ni. Oli­sin var­mas­ti pik­ku­hil­jaa al­ka­nut hy­väk­sy­mään elä­mää­ni asi­oi­ta, jot­ka oli­si­vat vas­toin elä­vää us­koa. Lo­pul­ta us­ko oli­si väis­ty­nyt syn­nin ti­lal­ta.

Oli­si­han mi­nul­le voi­nut käy­dä niin­kin, et­tä oli­sin ol­lut ”us­ko­vai­nen” mut­ta omil­la eh­doil­la­ni. Oli­sin vain sa­no­nut: Kyl­lä minä us­kon niin kuin en­nen­kin, mut­ta en voi hy­väk­syä kaik­kea ope­tus­ta, jota mi­nul­le on ope­tet­tu. Tai et­tä mi­nun us­ko­ni sal­lii kyl­lä tuon ja tä­män. Se oli­si voi­nut ol­la väl­jem­pää us­koa, jos­sa ei niin tar­vit­si­si val­voa, kan­taa huol­ta syn­nin vaa­ral­li­suu­des­ta tai maa­il­man ra­kas­ta­mi­ses­ta. Ju­ma­lan vas­tus­ta­jal­le so­pi­si kyl­lä us­ko, joka on lä­hel­lä oi­ke­aa us­koa, mut­ta kui­ten­kin ih­mis­mie­len luo­mus. Se ei vie kui­ten­kaan pe­ril­le. Nuo­ren ja van­hem­man­kin on hyvä ru­koil­la, et­tä sai­si ha­lun säi­lyt­tää elä­vä us­ko ja hyvä oma­tun­to. Kun us­ko on Ju­ma­lan sa­nal­la ja ar­mol­la hoi­det­tu, näyt­tää Kris­tus tie­tä eteen­päin.

Pa­rin vuo­den blogi-ru­pe­a­ma tu­lee mei­dän osal­tam­me nyt pää­tök­seen. Mi­tä­pä sitä näin lo­pus­sa toi­voi­si? Tai­dan ai­na­kin kiit­tää ja toi­vot­taa si­nul­le hy­vää elä­mää. Minä ym­mär­rän, et­tä elä­mä par­haim­mil­laan on elä­mää Ju­ma­lan yh­tey­des­sä. Ru­koil­laan, et­tä säi­lyi­sim­me sii­nä yh­tey­des­sä.

Samalla Puolella – Elina Ja Harri Vähäjylkkä
Löysimme toisemme nuorina ja saimme vuosien myötä suuren perheen. Yhä edelleen opettelemme avioliittoa, sen ihanuutta ja kamaluutta. Tässä yhteisessä blogissamme käsittelemme rakkauden, avioliiton ja perheen teemoja omasta kokemuksestamme käsin, selkokielellä, päällimmäisenä ilo Jumalan antamasta lahjasta ja elämänmittaisesta tehtävästä. Palautetta blogistamme voi antaa osoitteeseen emvahajylkka@gmail.com.
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys