JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Öt­ti­äi­set ja sam­ma­let hyö­ty­vät

Rimpiläinen Maija
Aiemmat blogit
1.9.2017 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170901060200

Yr­nin ja Fo­re­can mu­kaan il­las­ta tu­li­si vauh­di­kas. Mo­lem­pien net­ti­si­vut oli­vat läp­pä­rin ruu­dul­la au­ki, ja Poi­ka ky­syi:

– Mikä tä­nään?

– Il­lal­la tuu­lee ja sa­taa ko­vas­ti. Tu­lee uk­kos­ta ja sa­la­moi­ta, vas­ta­sin.

Tä­nään ei ole ve­ne­päi­vä, tä­nään on pa­rem­pi hoi­taa asi­oi­ta.

Ys­tä­vä tuli pu­nai­sel­la au­tol­la, ja Po­jan pyö­rä lai­tet­tiin ta­ka­kont­tiin. Kaar­sim­me kaup­paan, pyö­rään löy­tyi uu­si kä­si­jar­ru.

– Mi­ten tämä vaih­de­taan ja lai­te­taan pai­koil­leen? ky­syin.

– Sii­nä on oh­jeet sii­nä laa­ti­kos­sa. Mut­ta pa­rem­mat on Yo­u­tu­bes­sa, myy­jä huik­ka­si myyn­ti­tis­kin ta­kaa.

Kaik­ki kau­pas­sa oli­jat pyyh­ki­vät hi­keä ot­sil­taan, il­ma oli to­del­la hi­os­ta­va.

Het­ken pääs­tä is­tuim­me Ys­tä­vän ja Sis­kon kans­sa te­ras­sil­la. Pi­han pih­la­jan­mar­jat oli­vat vaa­le­an orans­se­ja myrs­kyn sa­vun­si­nis­tä tai­vas­ta vas­ten. Jo­ku­nen au­rin­gon­sä­de pää­si vie­lä pil­vi­mas­san läpi. Ko­e­tin saa­da vaih­tu­vaa va­lais­tus­ta van­git­tua ka­me­raan, Lan­ko­mies ja Poi­ka asen­si­vat pyö­rään uut­ta kä­si­jar­rua. Pyö­rä tuli kun­toon, ja Poi­ka läh­ti aja­maan juna-ase­mal­le ja siel­tä ta­paa­maan ka­ve­rei­taan.

Il­ma oli pai­nos­ta­va. Läh­dim­me Sis­kon, Lan­ko­mie­hen ja Ys­tä­vän kans­sa kä­ve­le­mään tien pää­hän. Mat­kal­le osui mon­ta len­tä­vää hyt­tys­pi­la­ria, ja nii­den koh­dal­la puhe vai­ke­ni het­kek­si. Lop­pu­ke­sän met­sä oli vai­ti, vain pa­ris­sa koh­das­sa si­ri­si hei­nä­sirk­ka, mut­ta läh­te­vät len­to­ko­neet ja ju­na­ra­ta pi­ti­vät ään­tä. Ai­ka tun­tui odot­ta­val­ta.

Kä­ve­ly­lenk­ki päät­tyi ke­hä­ra­dan sil­lan al­le joen var­teen. Ete­läi­nen tai­vas oli myrs­kyn si­ni­nen, ja tai­vas sa­la­moi koko nä­ky­män le­vey­del­tä, pel­lon hei­nä oli sy­vän vih­re­ää. Oli pi­me­ää. Lai­toin ka­me­raan suu­ren ISO-ar­von ja au­kon mel­ko suu­rek­si. Nap­pa­sin ku­via kä­si­va­ral­la. Yh­teen ruu­tuun sain van­git­tua sa­la­man. Kai­ken jär­jen mu­kaan nyt pi­täi­si ol­la si­sä­ti­lois­sa, mut­ta tä­män näy­tel­män ko­ke­mi­nen ul­ko­na tun­tui kieh­to­val­ta.

Uk­kos­rin­ta­ma tuli vauh­dik­kaas­ti koh­ti. Sis­ko ja Lan­ko­mies läh­ti­vät juok­se­maan ko­tiin, jäin Ys­tä­vän kans­sa kat­so­maan näy­tös­tä sil­lan al­le. Sade ryöp­py­si jo tosi lä­hel­lä, ja sain otet­tua ku­van, jos­sa puut tai­pu­vat len­kol­leen tuu­les­sa. Sit­ten vaa­ka­ta­sos­sa kul­ke­va sade oli koh­dal­lam­me, ja ka­me­ra oli lai­tet­ta­va suo­jaan.

Al­koi hir­veä me­te­li. Vaa­ka­suo­ras­sa tu­le­va vesi hak­ka­si pis­te­li­ääs­ti, ja me kas­tuim­me lä­pi­mä­rik­si het­kes­sä. Jo­el­la ka­las­ta­mas­sa ol­leet her­rat juok­si­vat kyy­rys­sä vie­reem­me sil­lan maa­palk­kien suo­jaan. Yli­vuo­to­put­ket tuut­ta­si­vat tiel­le sa­ta­neen ve­den pu­touk­si­na sil­lan al­le. Sil­ta­pi­la­rien suo­jas­sa ei voi­nut teh­dä muu­ta kuin ih­me­tel­lä. Kaik­ki ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­va oli ää­ret­tö­män voi­ma­kas­ta, eh­do­ton­ta ja pi­me­ää.

Lan­ko­mies ajoi au­tol­la sil­lan al­le. Hyp­pä­sim­me kyy­tiin ja lai­toim­me al­lem­me kyl­py­pyyh­keet. Lan­ko­mies ker­toi, et­tä he oli­vat pääs­seet Sis­kon kans­sa lä­hel­le ko­tia en­nen kuin sade al­koi ja kas­te­li hei­dät­kin ai­van li­ti­mä­rik­si joka ikis­tä vaa­tet­ta myö­ten.

Sade vai­ke­ni lä­hes yh­tä no­pe­as­ti kuin se oli tul­lut­kin. Ko­ti­mat­kal­la poik­ke­sin Ys­tä­vän kans­sa kat­so­mas­sa, et­tä ve­neel­lä kaik­ki oli kun­nos­sa. Lai­tu­ri­vah­din mu­kaan tuu­li oli kier­tä­nyt sa­ta­man, ei­kä siel­lä ol­lut mi­tään poik­ke­a­vaa. Ve­den­pin­ta oli rau­hal­li­nen, pur­je­ve­nei­den mas­tot oli­vat ai­van pai­koil­laan.

Pu­he­lin pii­pit­ti. Poi­ka lait­toi ku­via O-ky­län kaa­tu­neis­ta puis­ta Sa­maa nä­kyi mat­kal­la ko­tiin: suu­ria pui­ta kaa­tu­nei­na tiel­le ja pi­hoil­le, pari au­to­a­kin oli jää­nyt nii­den al­le. Joka paik­ka oli täyn­nä ok­sia ja ri­su­ja. Joka pai­kas­sa oli suu­ria lä­tä­köi­tä.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä myrs­kyn jät­tä­mät mer­kit nä­kyi­vät kaik­ki­al­la. Työ­mat­kan pyö­räi­ly­reit­ti oli poik­ki, ja oli löy­det­tä­vä kier­to­tie. Ko­ti­met­säs­sä oli suu­ria auk­ko­ja, ja kat­ken­neet puun­run­got no­ja­si­vat maas­sa toi­siin­sa. Myös il­ta­len­kin pol­ku oli use­as­ta koh­taa poik­ki. Näky oli häm­men­tä­vä.

Vii­kol­la He­sa­ri kir­joit­ti, et­tä kaa­tu­neet puut on hyvä jät­tää met­sis­sä niil­le si­joil­leen la­ho­a­maan. Kir­joi­tuk­sen mu­kaan kaa­tu­nei­ta pui­ta kan­nat­taa kat­soa lä­hi­met­säs­sä­kin ym­mär­tä­vin sil­min, sil­lä öt­ti­äi­set ja sam­ma­let hyö­ty­vät niis­tä. Jäin poh­ti­maan kir­joi­tus­ta. Jos ker­ran öt­ti­äi­set ja sam­ma­let hyö­ty­vät pe­lot­ta­vas­ta myrs­kys­tä, niin ei­kö ih­mi­sen­kin pi­täi­si hyö­tyä pe­lot­ta­vis­ta ja vai­keis­ta asi­ois­ta? Ai­na­kin mi­nun ru­kou­se­lä­mä­ni vir­kis­tyi sil­lan al­la, ja ta­ju­sin vah­van riip­pu­vuu­te­ni Ju­ma­lan var­je­luk­seen ja joh­da­tuk­seen.

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.
4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys