JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ri­kas kie­li eh­käi­see vi­ha­pu­het­ta

Aiemmat blogit
25.2.2018 6.08

”Vai­ke­ne­mi­sel­le on ol­lut syyn­sä. On ai­ka kir­joit­taa vai­et­tua his­to­ri­aa.” Näin pu­hui tie­to­kir­jai­li­ja Vil­le Ki­vi­mä­ki äi­din­kie­len opet­ta­jien päi­vil­lä Tam­pe­reel­la tam­mi­kuus­sa. Hän ni­me­si 1900-lu­vun ”me­lun ja vai­ke­ne­mi­sen pa­ra­dok­saa­li­sek­si 1900-lu­vuk­si” vii­ta­ten täl­lä muun mu­as­sa Suo­men vuo­den 1918 si­säl­lis­so­taan – vä­ki­val­ta tu­ho­si het­kek­si us­kon hy­vään, sa­noi­hin, joil­la ai­em­min vah­vis­tet­tiin hy­vyyt­tä.

Ki­vi­mä­ki pu­hui myös hil­jai­suu­des­ta ja sen mer­ki­tyk­ses­tä. Puhe ja ulos­päin­suun­tau­tu­nei­suus miel­le­tään yleen­sä po­si­tii­vi­sik­si piir­teik­si ih­mi­sis­sä. Hil­jai­suus voi ol­la voi­ma­va­ra, suo­ja­paik­ka. Se voi ol­la van­ki­la, mut­ta myös va­paut­ta­va tila. Se voi ol­la trau­man seu­raus­ta, mut­ta myös muis­ta­mi­sen tila.

Kau­no­kir­jal­li­suus ja ru­nous voi­vat ol­la avai­na­se­mas­sa trau­maat­tis­ten ko­ke­mus­ten kä­sit­te­lys­sä. Ne avaa­vat usein pal­jon voi­mak­kaam­min tie­tä his­to­ri­aan kuin te­o­reet­ti­set his­to­ri­an­kir­jat. Ajat­te­len, et­tä kie­len rik­kaus li­sää ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa toi­sia ih­mi­siä, kult­tuu­re­ja ja yleen­sä elä­mää koh­taan. Kun kie­li köyh­tyy, kas­vaa usein vi­ha­pu­he.

äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den tun­neil­la ha­e­taan ja opis­kel­laan kiel­tä. Tut­ki­taan, mil­lais­ta on, ei vain kie­li­o­pil­li­ses­ti oi­ke­an­lai­nen ja su­ju­va, vaan myös ri­kas, per­soo­nal­li­nen, hyvä kie­li. Op­pi­ai­neen si­säl­tö­ai­nes on uu­den ope­tus­suu­ni­tel­man mu­kaan en­tis­tä laa­jem­pi: Op­pi­lai­ta roh­kais­taan ra­ken­ta­vaan ja vas­tuul­li­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen eri­lai­sis­sa vies­tin­täym­pä­ris­töis­sä. Hei­tä oh­ja­taan ym­mär­tä­mään omien kie­lel­lis­ten ja vies­tin­näl­lis­ten va­lin­to­jen vai­ku­tus toi­siin ih­mi­siin.

äi­din­kiel­tä ja kir­jal­li­suut­ta pi­de­tään vah­vas­ti eheyt­tä­vä­nä op­pi­ai­nee­na. Eri­lai­set kau­no­kir­jal­li­set teks­tit, no­vel­lit, ru­not, ro­maa­nit ja näy­tel­mät sekä leh­ti­teks­tit, ajan­koh­tai­set ko­lum­nit, uu­ti­set, pu­heen­vuo­rot ja mo­net muut asi­at aut­ta­vat lap­sia ja nuo­ria ym­mär­tä­mään ym­pä­ril­lä ole­vaa yhä mo­ni­mut­kai­sem­paa maa­il­maa pa­rem­min. Ne li­sää­vät myös it­se­tun­te­mus­ta. Lii­mau­tin ai­koi­naan pe­rus­kou­lus­sa työs­ken­nel­les­sä­ni op­pi­lai­den vih­koon 10 tee­siä, mik­si lu­kea kau­no­kir­jal­li­suut­ta. Niis­tä tär­kein oli var­mas­ti em­pa­ti­a­ky­vyn ke­hit­ty­mi­nen: On tär­keä ym­mär­tää, mil­tä toi­ses­ta tun­tuu. Sil­loin jää moni louk­kaa­va sana tai teko sa­no­mat­ta ja te­ke­mät­tä.

Kun koh­taa su­re­van ih­mi­sen, sa­no­ja ei usein löy­dy. Ei tar­vit­se­kaan. Her­käs­sä ti­lan­tees­sa yk­si­kin sana voi ol­la lii­kaa. Tot­ta on myös se, et­tä sil­loin kun meil­lä it­sel­läm­me on tar­peek­si vai­ke­aa, lop­pu­vat sa­nat. Sil­loin lop­pu­vat kaik­ki oma­eh­toi­set teot ja yri­tyk­set ja jäl­jel­le jää vain ja ai­no­as­taan hil­jai­nen ru­kous.

Is­tun mum­mo­lan keit­ti­ös­sä. Jos­tain kuu­luu va­si­kan yni­nä. Kel­lo rak­sut­taa. ää­net riit­tä­vät. Olen ti­las­sa, jos­sa mi­tään ei ole lii­kaa ei­kä lii­an vä­hän. Koh­taam­me tä­män ti­lan sil­loin, kun olem­me ym­pä­ris­tön kans­sa täy­del­li­ses­sä so­pu­soin­nus­sa. Par­hai­ten se ta­pah­tuu luon­nos­sa, jos­sa kaik­ki on koh­dal­laan, ää­net, tuok­sut, ha­jut, maut. Mi­tään ei ole lii­kaa, mi­tään ei ole lii­an vä­hän.

Hil­jai­suus ja oi­ke­an­lai­nen kie­li ovat tär­kei­tä vas­ta­voi­mia vi­ha­pu­heel­le. Sa­no­jen tul­va ja hil­jai­suu­den vir­ta, mo­lem­mat hoi­ta­vat mei­tä sil­loin, kun ne pyr­ki­vät hy­vään, kun nii­den tar­koi­tus on ra­ken­taa.

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys