JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ta­val­lis­ten päi­vien ar­vo

Aiemmat blogit
8.1.2018 6.35

Au­ton ren­kaan al­la li­tis­ty­nyt,

lo­ka­suo­jiin tart­tu­nut lumi

len­tää lät­säh­tä­en ojaan.

Se tais­te­lee.

Tar­rau­tuu ki­ven kuh­mu­rai­seen pin­taan

apua anel­len.

Hel­sin­gis­sä asu­va­na ym­mär­rän hy­vin edel­li­sen teks­tin­pät­kän tun­nel­man. Tal­vi ei tun­nu tu­le­van täl­lai­sel­le poh­joi­sen po­jal­le koko tal­ve­na, ja se saa usein­kin mie­len mai­hin. Mo­ne­na kou­lu­aa­mu­na olen os­ta­nut aa­mu­kah­vin kou­lu­mat­kan var­rel­ta ja up­pou­tu­nut lem­pi­mu­sii­kin pa­riin sy­väl­le kuu­lok­kei­den, pi­pon, ja tal­vi­ta­kin sy­vyyk­siin. Olen yrit­tä­nyt sul­kea mä­rän maa­il­man oma­ni ul­ko­puo­lel­le, jot­ta se ei voi­si vai­kut­taa mi­nuun. Olen epä­on­nis­tu­nut sur­ke­as­ti. En sul­keu­tu­mi­ses­sa, mut­ta sii­nä, kun olen luul­lut sen aut­ta­van it­se on­gel­maan.

On kai tur­haa yrit­tää tais­tel­la sää­tä vas­taan. Se kun sat­tuu ole­maan yk­si niis­tä asi­ois­ta, joi­hin ih­mi­nen niin vä­hän ky­ke­nee vai­kut­ta­maan. Olen huo­man­nut, et­tä lä­heis­ten ih­mis­ten kans­sa ajan viet­tä­mi­nen, kes­kus­te­lu, kir­joit­ta­mi­nen, lu­ke­mi­nen, ja ul­koi­le­mi­nen – il­man tar­vet­ta pääs­tä mi­hin­kään – ovat aut­ta­neet mi­nua sään ja sul­keu­tu­mi­sen tuo­man ala­ku­lon ku­mo­a­mi­ses­sa. Usein kes­kus­te­luis­sa ys­tä­vie­ni kans­sa olem­me ha­vain­neet, mi­ten pal­jon sää vai­kut­taa mie­li­a­laan. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä se vai­kut­taa it­see­ni poik­keuk­sel­li­sen pal­jon, mut­ta luul­ta­vas­ti tämä on yk­si niis­tä asi­ois­ta, jois­sa vain ku­vit­te­len ole­va­ni eri­lai­nen.

On­nek­si sää ei vai­ku­ta mie­li­a­laan vain ne­ga­tii­vi­ses­ti. Kau­niit päi­vät saa­vat mie­len rie­muit­se­maan. Eh­kä juu­ri sään suu­ri vai­ku­tus mie­li­a­laan te­kee sii­tä niin hy­vän ver­taus­ku­van myös mui­hin ai­hei­siin. On help­poa ku­va­ta oma elä­män­sä eri­lais­ten säi­den vaih­te­lu­na, ja us­ko­ne­lä­mää voi ku­va­ta si­ten eh­kä par­hai­ten. Mut­ta sil­loin kun mär­kä ja ah­dis­ta­va maa­il­ma pai­naa, voi ol­la vai­kea muis­taa kau­nii­ta päi­viä ja us­ko­mi­sen ilon het­kiä mat­ka­ys­tä­vien kans­sa. Sul­keu­tu­mi­nen ei kui­ten­kaan au­ta us­ko­na­si­ois­sa ei­kä Hel­sin­gis­sä. Us­ko­ne­lä­mäs­sä aut­taa kat­seen nos­ta­mi­nen hä­neen, joka ar­mah­taa.

Useim­mat päi­vät ovat ta­val­li­sia niin us­kon kuin sään­kin suh­teen. Nii­den läpi elä­mis­tä ei ai­na edes muis­ta. Jos­kus olen­kin ru­koil­lut Ju­ma­lal­ta tai­toa huo­ma­ta ja muis­taa ta­val­lis­ten päi­vien ar­vo.

Ih­mi­sel­le on an­net­tu ih­mi­nen, koi­ra ja met­sä.

Ih­mi­sel­le on kipu, nau­ru ja tus­ka.

Ih­mi­sel­le on rak­kaus, tah­to ja tun­ne.

Ih­mi­sel­le on ikui­nen koti, jon­ne

vie ka­pea pol­ku ja lo­pu­ton ar­mo.

Pe­ril­le au­ta ei voi­ma ja tar­mo.

Ko­to­na siel­lä ilo täy­del­li­nen.

On mat­ka ja tus­ka muis­to kau­kai­nen.

EljaMaaninka
29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys