JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tee­ma ja va­ri­aa­ti­ot

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
12.6.2016 7.07

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160612070700

Olet­ko kos­kaan ih­me­tel­lyt mitä so­vit­ta­ja te­kee mu­sii­kil­le? Mikä on hä­nen roo­lin­sa? Mu­siik­ki­ter­mi­nä so­vit­ta­mi­nen tar­koit­taa te­ok­sen muun­ta­mis­ta toi­sel­le ko­koon­pa­nol­le, ku­ten esi­mer­kik­si pi­a­no­kap­pa­leen muun­ta­mis­ta jou­sik­var­te­til­le so­pi­vak­si tai vaik­ka­pa yk­si­ää­ni­sen Sii­o­nin lau­lun muun­ta­mis­ta ne­li­ää­ni­sel­le kuo­rol­le so­pi­vak­si.

Toi­si­naan so­vit­ta­ja ha­lu­aa li­sä­tä so­vi­tuk­seen jo­tain omaa­kin mu­sii­kil­lis­ta sa­not­ta­vaa muun­te­le­mal­la tai li­sää­mäl­lä mu­siik­kia, jos­kus jopa niin pal­jon, et­tä al­ku­pe­räi­nen teos on hä­din tus­kin tun­nis­tet­ta­vis­sa. So­vit­ta­mal­la voi­daan siis ri­kas­taa ja mo­ni­puo­lis­taa mu­siik­kia. Näin eh­kä alun­pe­rin yk­sin­ker­tai­nen ja vaa­ti­ma­ton sä­vel­mä voi saa­da li­sää ulot­tu­vuuk­sia.

Use­at sä­vel­tä­jät ovat hyö­dyn­tä­neet mu­sii­kin muun­te­lua te­ok­sis­saan. Sii­tä on ke­hit­ty­nyt ai­van oma te­os­muo­ton­sa­kin: tee­ma ja va­ri­aa­ti­ot. Aluk­si al­ku­pe­räi­nen tee­ma soi­te­taan muun­te­le­mat­to­ma­na. Tee­ma­na voi ol­la vaik­ka­pa ai­van tut­tu lau­lu­sä­vel­mä soin­tu­jen tu­ke­ma­na. Sen jäl­keen seu­raa muun­nel­ma­o­sia (va­ri­aa­ti­ot) yk­si toi­sen­sa jäl­keen al­ku­pe­räis­tä sä­vel­mää eri ta­voin muun­nel­len. Sen myö­tä tee­ma näyt­täy­tyy joka muun­nel­man koh­dal­la uu­des­sa va­los­sa ja ikään kuin ri­kas­tuu vä­hi­tel­len.

It­sel­le­ni yk­si voi­mak­kaim­mis­ta mu­siik­ki­ko­ke­muk­sis­ta on ol­lut sak­sa­lai­sen Jo­hann Se­bas­ti­an Bac­hin (1685–1750) sä­vel­tä­mä Gold­berg-muun­nel­mat Glenn Goul­din soit­ta­ma­na. Tee­ma­na on Bac­hin it­sen­sä sä­vel­tä­mä rau­hal­li­nen ja lem­peä Aria. Pit­kä teos ete­nee tee­maa mo­ni­puo­li­ses­ti ja tai­ta­vas­ti Ari­aa muun­nel­len: seu­raa hi­tai­ta ja no­pei­ta osia, seu­raa tyy­niä ja myrs­kyi­siä osia ja seu­raa sekä hel­pos­ti et­tä vai­ke­as­ti ym­mär­ret­tä­viä osia. On­pa Bach hok­san­nut vie­lä li­sä­tä lop­pu­puo­lel­le oman ai­kan­sa har­mit­to­man ”kan­san­lau­lu­ral­lin­kin”, joka so­pii mu­sii­kil­li­ses­ti hy­vin yh­teen tee­man kans­sa. Tun­tuu ai­van, et­tä vii­mei­seen muun­nel­maan pääs­tä­es­sä tee­mas­ta on am­men­net­tu ulos ai­van kaik­ki mah­dol­li­nen.

Mut­ta te­os­pa ei vie­lä pää­ty­kään vii­mei­seen muun­nel­maan. Kai­ken jäl­keen seu­raa vie­lä alun tee­ma (Aria) sel­lai­se­naan, muun­te­le­mat­to­ma­na. Teos siis al­kaa ja sul­keu­tuu sa­moi­hin sä­ve­liin ikään kuin vä­lit­tä­mät­tä sii­tä, mitä kaik­kea vä­lil­lä on ta­pah­tu­nut. Se on tai­teel­li­ses­ti vai­kut­ta­va ja pu­hut­te­le­va ko­ke­mus, jopa tyh­jen­tä­vä. Pi­a­nis­ti Glenn Gould vie­lä ai­van ko­ros­taa tätä ly­säh­tä­mäl­lä ko­koon soi­tet­tu­aan vii­mei­sen sä­ve­len.

Vaik­ka Gold­berg-muun­nel­mil­la ei ole­kaan var­si­nais­ta hen­gel­lis­tä vai­ku­tin­ta, mi­nul­le syn­tyy sii­tä voi­ma­kas miel­leyh­ty­mä ko­ko­nai­sen ih­mi­se­lä­män kaa­reen sen kaik­ki­ne rik­kauk­si­neen. Ai­van sel­lai­seen kuin Raa­ma­tun Jo­bil­la oli. Jo­bin ker­to­mus­han al­kaa ja päät­tyy sii­hen, kuin­ka Jo­bil­la on elä­mäs­sä kaik­ki hy­vin. Alun ja lo­pun vä­lil­lä ta­pah­tuu jo­tain sel­lais­ta, jota in­hi­mil­li­nen ym­mär­rys ky­ke­nee tus­kin kä­sit­te­le­mään – Job saa ko­kea kaik­kein pa­him­mat ku­vi­tel­ta­vat kär­si­myk­set ja ko­et­te­le­muk­set. Alun ja lo­pun vä­lil­lä on kui­ten­kin se ero, et­tä ”Her­ra siu­na­si Jo­bin elä­män lop­pu­a­jan vie­lä run­saam­min kuin oli siu­nan­nut sen al­ku­a­jat”. Job sai­kin kuol­la ”kor­ke­as­sa iäs­sä ja elä­mäs­tä kyl­län­sä saa­nee­na”.

Näin on ih­mi­se­lä­mä­kin: me tu­lem­me ja läh­dem­me tääl­tä alas­to­mi­na. Tu­loa ja läh­töä erot­taa kui­ten­kin se, et­tä läh­dem­me tääl­tä sit­ten­kin rik­kaam­pi­na kuin tän­ne tul­les­sam­me. Se rik­kaus on ko­et­tu ih­mi­se­lä­män täy­del­li­nen kir­jo. Elä­män lah­ja.

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys