JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Yk­si­näi­syy­des­tä

Aiemmat blogit
25.9.2017 6.32

Mil­lais­ta on tun­tea ont­toa yk­si­näi­syyt­tä suu­ren vä­ki­jou­kon kes­kel­lä? It­se olen ko­ke­nut tuol­lai­sen het­ken mil­joo­na­kau­pun­gin kes­kus­tas­sa, ta­pah­tu­mien polt­to­pis­tees­sä. Se on ol­lut eri­koi­nen ko­ke­mus. Voi sa­noa, et­tä sil­loin olen ko­ke­nut it­se­ni yk­si­näi­sem­mäk­si kuin mil­loin­kaan muul­loin. Tun­ne on ol­lut har­vi­nai­nen ja ohi­me­ne­vä, mut­ta hy­vin mie­leen­pai­nu­va. Se on jät­tä­nyt mie­lee­ni jäl­jen, ky­sy­myk­sen, et­tä olem­me­ko me tääl­lä lo­pul­ta yk­sin.

Enim­mäk­seen iso per­he tuo mu­ka­naan pal­jon kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­ta ja seu­raa. Ei tie­to­a­kaan min­kään sor­tin yk­si­näi­syy­des­tä. Kai­kes­ta elä­män run­sau­des­ta vä­sy­nee­nä oi­kein kai­paa hil­jai­suu­teen ja sii­hen, et­tä sai­si jä­sen­nel­lä omia aja­tuk­si­aan it­sek­seen. Usein se on on­nis­tu­nut il­lan vii­mei­si­nä tun­tei­na sau­nan lau­teil­la: voi­maan­nut­ta­va it­sek­seen olo.

Myös met­säs­sä kul­ke­mi­nen luo il­luu­si­on yk­si­no­le­mi­ses­ta. Sil­loin­kin, kun kin­te­reil­lä tou­hot­taa ää­ne­käs poi­ka­jouk­ko. Met­sä rau­hoit­taa si­sim­män ja si­lit­te­lee elä­män huo­li­ry­pyt pois. Siel­lä voi ta­voit­taa yk­si­näi­syy­den tun­teen, joka rau­hoit­taa ja an­taa voi­mia. Tuon tun­teen voi saa­vut­taa mät­täi­den yli tal­lus­ta­es­sa – pit­kän hän­nän sä­es­tä­es­sä ret­ken kul­kua. Näin on hyvä, luon­to kuis­kaa kor­vaa­ni.

Ul­ko­mail­la asu­es­sa­ni koin lem­pe­ää yk­si­näi­syyt­tä, jos­ta puut­tui kipu. Oli ym­mär­ret­tä­vää, et­tä ou­tous ja kai­ken uu­tuus ai­heut­ti ajoit­tain häm­men­nyk­sen ja yk­si­näi­syy­den­kin tun­net­ta. Minä olin se uu­si muu­ka­lai­nen uu­des­sa ym­pä­ris­tös­sä, ja tut­tuus oli jää­nyt ko­ti­maan ka­ma­ral­le. Tä­män elä­män­muu­tok­sen tuo­ma mur­ros oli meil­le avi­o­puo­li­soil­le hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­nen ko­ke­mus, em­me­kä sil­loin eh­kä osan­neet myö­tä­e­lää tois­tem­me yk­si­näi­syy­den vai­hei­ta riit­tä­vän em­paat­ti­ses­ti. Kä­si­tän sen nyt, kun mies ikä­vöi per­het­tään, mei­tä, me­ren erot­ta­mal­la suu­ruu­del­la. Hä­nen ikä­väs­sään on ajoit­tain var­maan vä­hän ki­pu­a­kin, kun eläm­me vä­li­ai­kais­ta vai­het­ta, jol­loin hän ei voi osal­lis­tua ar­kie­lä­mään kans­sam­me.

Lap­sis­ta­ni osa on voi­nut ko­kea hie­man yk­si­näi­syyt­tä ai­na­kin jos­sain vai­hees­sa elä­mään­sä. Lä­heis­ten us­ko­vais­ten ka­ve­rei­den saa­mi­nen on voi­nut ta­pah­tua vas­ta rip­pi­kou­lu­lei­ril­lä tai opis­tos­sa. Ul­ko­mail­la asut­tu ai­ka muok­ka­si heis­tä ih­mi­siä, jot­ka op­pi­vat pär­jää­mään ajoit­tai­sen yk­si­näi­syy­den ja ul­ko­puo­li­suu­den tun­teen kans­sa. Yk­si­näi­syys voi ol­la ys­tä­vä­kin.

To­del­lis­ta yk­si­näi­syyt­tä en ole ko­ke­nut sen jäl­keen, kun löy­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Elä­mä us­ko­vai­se­na on an­ta­nut lah­jak­si run­saas­ti eri­lai­sia us­ko­vai­sia ys­tä­viä ja tut­ta­via ym­pä­ri maa­il­maa. Se on mi­nul­le to­del­la tär­ke­ää. Sil­ti jos­kus on yk­si­näi­syy­den häi­väh­dys vie­rail­lut si­sim­mäs­sä­ni myös us­ko­vais­ten kes­kel­lä ol­les­sa­ni. Tuo tun­ne on men­nyt no­pe­as­ti ohi, mut­ta sil­loin­kin on ol­lut hyvä muis­taa, et­tä en ole yk­sin: Tai­vaan isä on lu­van­nut ol­la kans­sa­ni elä­mä­ni jo­kai­se­na päi­vä­nä, nyt ja ai­na.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys