JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kirja on ovi eteenpäin

Päivämies
Artikkelit
20.9.2018 6.43

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282120180920064300

Mikä on­kaan pal­kit­se­vam­paa kuin ol­la kes­ki­pis­tee­nä ym­pä­ril­lään pie­net lä­him­mäi­set, jot­ka kuun­te­le­vat tar­kas­ti, hi­vut­tau­tu­vat kiin­nos­tu­nei­na yhä lä­hem­mäk­si ja elä­vät mu­ka­na niin täy­sil­lä, et­tei­vät ha­lu­ai­si yh­tei­sen het­ken päät­ty­vän. Jos ar­vos­tat juu­ri näi­tä het­kiä, saa­tat kuu­lua sii­hen nel­jän­nek­seen suo­ma­lai­sia ai­kui­sia, jot­ka lu­ke­vat lap­sil­le sään­nöl­li­ses­ti ää­neen las­ten­kir­jo­ja.

Vaik­ka lap­si­per­hees­sä ai­kaa on ve­ny­tet­tä­vä mo­neen vält­tä­mät­tö­mään, van­hem­mat ha­lu­a­vat teh­dä las­ten eteen par­haan­sa suu­ris­sa ja pie­nis­sä va­lin­nois­sa. Voi­daan­ko myös lu­ku­het­kil­le ni­pis­tää ai­kaa, jos­kus vaik­ka lu­mi­töi­den aloi­tus­ta, lei­po­mis­ta tai pe­su­huo­neen sii­vous­ta siir­tä­mäl­lä?

Op­pi­ak­seen ar­vos­ta­maan lu­ke­mis­ta pie­net tar­vit­se­vat tu­ki­joi­ta ja kan­nus­ta­jia, ja on osoi­tet­tu, et­tä ai­kuis­ten asen­ne lu­ke­mi­seen pe­riy­tyy lap­sil­le.

Kie­lel­lä pär­jää

Ku­va­kir­ja on jo ai­van pie­nel­le mu­ka­va esi­ne, kos­ka hän liit­tää sii­hen yh­des­sä­o­lon ja lä­hei­syy­den mui­den kans­sa. Tä­hän liit­ty­vät hy­myt, ään­te­lyt, non­ver­baa­lit vies­tit, ryt­mit ja lu­kui­sat haus­kat tois­tot.

Vau­va ja ai­kui­nen tai van­hem­pi si­sa­rus suun­taa­vat huo­mi­on­sa sa­maan ku­vaan, osoit­te­le­vat sitä ja op­pi­vat näin ja­ka­maan ja ni­me­ä­mään koh­tei­ta yh­des­sä. Vau­va op­pii kes­kus­te­lun ke­hi­kon jo en­nen sa­no­ja. En­sim­mäi­siä elin­vuo­sia pi­de­tään mer­kit­tä­vi­nä kie­len ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta.

Lap­sel­le lu­ke­mi­nen li­sää myös myön­tei­syyt­tä kou­lua koh­taan. Ne, joil­le kir­jat ovat tut­tu­ja, me­nes­ty­vät kou­lus­sa pa­rem­min ja kou­lut­tau­tu­vat myö­hem­min pi­dem­mäl­le.

Hyvä lu­ku­tai­to ja laa­jem­pi me­di­a­lu­ku­tai­to ovat lap­sen tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­miä tai­to­ja. Vii­meis­tään kou­lus­sa fak­ta­maa­il­ma tu­lee vah­vas­ti mie­li­ku­vi­tus­maa­il­man rin­nal­le. On opit­ta­va erot­ta­maan epä­to­si to­des­ta, jä­sen­net­tä­vä tie­toa ja han­kit­ta­va sitä it­se­näi­ses­ti – muu­al­ta­kin kuin Wi­ki­pe­di­as­ta.

Va­li­tet­ta­vas­ti nyky-Suo­mes­sa joka kym­me­nen­nen lap­sen lu­ku­tai­to ei ole riit­tä­vä ja nuo­ret käyt­tä­vät lu­ke­mi­seen ai­kaa lä­hes puo­let vä­hem­män kuin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

Lue hy­vää

Yk­si hy­vän kir­jan tun­to­merk­ki on, et­tä se kieh­too sekä lap­sia et­tä ai­kui­sia. SRK on kus­tan­ta­nut vii­me ai­koi­na mon­ta hy­vä­laa­tuis­ta, in­nol­la ja sy­dä­mel­lä teh­tyä las­ten­kir­jaa. Mo­nis­sa miel­tä su­lat­ta­vis­sa ta­ri­nois­sa lap­sia lä­hes­ty­tään tai­dol­li­ses­ti ja heil­le an­ne­taan ti­laa it­se oi­val­taa ja poh­tia.

SRK:n jul­kai­se­mien kir­jo­jen pe­rim­mäi­nen tar­koi­tus on ker­toa pie­nel­le tai­vas­ties­tä ja juur­rut­taa hän­tä hy­vään maa­han. Myös las­ten­leh­ti Sii­o­nin ke­vät on ul­ko­a­sun ja si­säl­tön­sä puo­les­ta ta­so­kas ja mo­ni­puo­li­nen leh­ti.

Las­ten­kir­jois­sa va­li­koi­maa riit­tää ei­kä nii­den hank­ki­mi­nen ole kir­jas­to­jen an­si­os­ta ra­has­ta kiin­ni. Vaik­ka­pa jou­lu­lah­ja­kir­jo­ja saa edul­li­ses­ti kirp­pik­sil­tä.

Kir­jo­ja on help­po kier­rät­tää las­ten ikä­ta­son ja miel­ty­mys­ten mu­kaan. Kun joku tie­tys­sä vai­hees­sa ha­lu­aa kuul­la vain pus­kut­rak­to­reis­ta ja kau­ha­kuor­maa­jis­ta, toi­nen on ra­kas­tu­nut Ta­tuun ja Pa­tuun tai vain prin­ses­sat kel­paa­vat.

Lu­et­ta­va kan­nat­taa va­li­ta lap­sen kä­si­tys­ky­ky huo­mi­oi­den, et­tei lu­ki­ja jää lo­pul­ta pai­kal­le yk­sin kuun­te­li­joi­den pois­tut­tua omiin puu­hiin­sa.

Tun­tei­ta ja kes­kus­te­lua

Lu­e­tun kuun­te­le­mi­nen hou­kut­te­lee pie­niä kes­kit­ty­mään ko­ko­nai­seen lu­kuun, ta­ri­naan tai kir­jaan. Kes­kit­ty­mis­tai­toa lap­si tu­lee tar­vit­se­maan elä­män­sä ai­ka­na. Lu­ku­ti­lan­teis­sa kes­kit­ty­mis­tä ja rau­hoit­tu­mis­ta ope­tel­laan yh­des­sä.

Tai­ta­vat kir­jan­te­ki­jät ta­voit­ta­vat sy­väl­tä lap­sen mie­len. Kir­jan mu­ka­na lap­si saa va­paas­ti nau­raa, naut­tia, jän­nit­tää tai sur­ra. Tu­tus­tu­es­saan kir­jan eri hen­ki­löi­hin hän tu­tus­tuu tur­val­li­ses­sa ti­lan­tees­sa omiin tun­tei­siin­sa.

Lu­ku­het­ket suo­ras­taan hou­kut­te­le­vat jut­te­le­maan mo­nis­ta ai­heis­ta, joi­ta ei eh­kä muu­ten tu­li­si eteen. Ei­kä po­lul­ta poik­ke­a­mi­seen ole kyn­nys­tä: ai­na voi pa­la­ta ta­kai­sin sil­le ri­vil­le, jon­ka koh­dal­la lap­si vaik­ka­pa nos­taa kat­seen­sa ku­vis­ta ja aloit­taa jut­tu­tuo­ki­on: ”Oot­ko si­nä­kin elä­nyt sil­loin kun nuo, ki­vi­kau­del­la?”

Lap­sen tun­te­va osaa har­ki­ta, mis­tä lu­e­tus­sa kan­nat­taa kes­kus­tel­la. Lap­set ha­lu­a­vat kuul­la sa­man kir­jan usei­ta ker­to­ja, ja niis­tä löy­tyy­kin uu­sia ju­tu­nai­hei­ta.

Pik­ku-El­lan kuo­le­mas­ta ker­to­va kir­ja saat­toi en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la he­rät­tää eka­luok­ka­lai­ses­sa mo­nia miet­tei­tä ja ky­sy­myk­siä. Mut­ta pian hän jo pu­ris­ti sitä mo­lem­min kä­sin it­se­ään vas­ten ja esit­te­li sitä mum­mol­le: ”Tämä kir­ja on ni­mel­tään mi­nun Kaik­kein Rak­kain Kir­ja.”

Lap­set, joil­le voi lu­kea, ovat hie­no mah­dol­li­suus ai­kui­sel­le. Kir­jat ei­vät ole vain ”muis­ta suo­rit­taa lu­ke­mi­nen” -vel­voit­tei­ta, vaan nii­den kaut­ta ai­kui­nen ta­voit­taa sitä, mitä on ol­lut it­se kau­an sit­ten. Ne he­rät­tä­vät lap­suu­den­ko­ke­muk­sia, tun­nel­mia ja ta­so­ja, jot­ka oli­vat ole­mas­sa myös hä­nen omis­sa var­hai­sis­sa lu­ku­het­kis­sään.

Läm­pi­miä tun­ne­muis­to­ja lu­ku­soh­vas­ta ja ai­kaan­sa an­ta­nees­ta ai­kui­ses­ta ei voi kor­va­ta. Ei­vät­kä ne me­ne­tä ar­vo­aan.

Teks­ti: Kirs­ti Nurk­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.9.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Päi­vi Pel­to­nie­mi

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys