JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kodin sydämessä evankeliumi

Artikkelit
8.10.2020 8.45

Juttua muokattu:

8.10. 08:39
2020100808392120201008084500

Mil­la Kan­gas

Osaan­ko ja jak­san­ko tu­kea las­ta ja nuor­ta us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­ses­sa?

Tämä ky­sy­mys saat­taa hii­piä mo­nen kas­vat­ta­jan mie­leen. Ma­ria Luh­ta­nie­mi kir­joit­taa kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta ar­tik­ke­lis­saan Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­työ – ke­nel­le se kuu­luu?, joka on jul­kais­tu SRK:n vuo­si­kir­jas­sa 2017 Van­hurs­kas elää us­kos­ta.

”Kris­til­li­nen kas­va­tus­teh­tä­vä on an­net­tu en­si­si­jai­ses­ti van­hem­mil­le – meil­le las­ta lä­hel­lä ole­vil­le. Mei­dän teh­tä­väm­me on ker­toa lap­sil­lem­me hy­väs­tä Ju­ma­las­ta. Tämä ku­vas­taa teh­tä­vän ar­vok­kuut­ta, mut­ta myös lä­hei­syyt­tä.”

Luh­ta­nie­mi poh­dis­ke­lee ar­tik­ke­lis­saan rau­ha­nyh­dis­tys­ten työ­muo­to­jen ole­van hy­vä­nä tu­ke­na ko­din kris­til­li­sel­le kas­va­tuk­sel­le, mut­ta toi­saal­ta las­ten on hyvä kuul­la evan­ke­liu­min tur­val­lis­ta sa­no­maa myös omil­ta lä­hei­sil­tä. ”Eri­tyi­ses­ti huo­maan ky­sy­vä­ni, kuka siu­naa jo osin omil­le teil­leen ja ys­tä­vä­pii­rei­hin siir­ty­nyt­tä nuor­ta­ni”, Luh­ta­nie­mi kir­joit­taa.

Tun­tei­ta si­kin so­kin

Lot­ta Lai­ti­sen kir­joit­ta­mas­sa ker­to­muk­ses­sa Ko­pu­tus ku­va­taan, kuin­ka nuo­ri voi kai­va­ta tu­kea us­ko­mi­seen van­hem­mil­ta. Ker­to­muk­sen Ver­na on suh­tau­tu­nut usein tor­ju­vas­ti äi­din tul­les­sa huo­nee­seen lu­ke­maan yh­teis­tä il­ta­ru­kous­ta, ja niin­pä äi­din vie­rai­lut Ver­nan huo­nees­sa ovat pik­ku­hil­jaa lop­pu­neet. Tämä ti­lan­ne saat­taa ol­la tut­tu mo­nes­sa per­hees­sä.

Nuo­ri saat­taa kui­ten­kin poh­tia mo­nia us­koon liit­ty­viä ky­sy­myk­siä, joi­hin hän ei yk­si­nään löy­dä vas­taus­ta. Kes­kus­te­lu van­hem­pien kans­sa ja evan­ke­liu­min kuu­le­mi­nen voi­vat rau­hoit­taa ja hel­pot­taa ky­se­le­vää nuor­ta, niin kuin ker­to­muk­sen Ver­naa­kin.

”– En­kä minä sii­tä us­kos­ta­kaan tie­dä, kun tun­tuu, et­tä us­ko­vai­sen pi­täi­si ol­la kau­he­an rau­hal­li­nen ja hy­vä­luon­tei­nen, mut­ta mi­nus­sa on ihan kaik­kia tun­tei­ta si­kin so­kin. Olen minä yrit­tä­nyt ka­ve­rei­den kans­sa jo­tain pu­hua, mut­ta ei me osa­ta. En minä edes tie­dä mitä ne ajat­te­lee, kun ai­na kai­kil­la on niin kii­re seu­rois­ta pois. Ei siel­lä ta­jua mi­tään. Voin minä var­maan sa­noa, et­tä Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä syn­nit an­teek­si, mut­ta on­ko niis­sä mi­tään voi­maa, kun ne kuu­los­taa vain sa­noil­ta. Ei ne edes tun­nu mil­tään ja kaik­ki muu tun­tuu vaik­ka mil­tä. En minä tie­dä mi­ten sitä osai­si ol­la, kun pää on ihan kau­he­an se­kai­sin.

Jo­ten­kin se pu­he­tul­va lop­puu sii­hen.

Äi­ti las­kee vih­doin kä­sis­sään kei­nu­neet esi­neet tis­ki­pöy­däl­le. Hän pi­tää het­ken sil­mi­ään kiin­ni ja avaa ne sit­ten.

– Saa­ko si­nua Ver­na siu­na­ta?

Ver­na nyök­kää.

Äi­din sa­nat tu­le­vat sa­moi­na kuin kaik­ki­na lap­suu­den il­toi­na. Mut­ta nyt niis­sä on myös sama mer­ki­tys kuin lap­se­na. Ei mi­kään jär­ke­vä tai au­ki se­li­tet­tä­vä, vaan hil­jai­suu­teen kät­ket­ty, kuin va­loi­sa mai­se­ma tai puh­das vesi, joka va­paut­taa, hel­pot­taa ja rau­hoit­taa. Kuin sil­mil­tä ja keuh­ko­jen pääl­tä nos­tet­tai­siin jo­tain ras­kas­ta pois.

Äi­ti pu­huu vie­lä:

– Ei meis­tä ke­nes­tä­kään tule täy­del­lis­tä. Mut­ta ei meil­lä ole mi­tään hä­tää, kun meil­le on ko­ko­a­jan an­net­tu kaik­ki an­teek­si, ihan kaik­ki te­ke­mi­set ja han­ka­lat aja­tuk­set. Ha­lu­at­ko sinä, et­tä minä vie­lä tu­len il­tai­sin?

– Jos jos­kus, Ver­na sa­noo. – Ja jos minä sit­ten ai­na sa­non, ha­lu­an­ko et­tä tu­let.

Äi­ti nyök­kää. Hän ku­rot­taa ylä­kaap­piin, ve­tää siel­tä le­vyn tum­maa suk­laa­ta ja ojen­taa sa­naa sa­no­mat­ta Ver­nal­le. Ver­na ot­taa sen ja tie­tää, mitä se äi­din yk­sin­ker­tai­sel­la kie­lel­lä tar­koit­taa: se on si­li­tys.”

Kas­vat­ta­ja Ju­ma­lan työ­to­ve­ri­na

Sekä edel­li­ses­sä Lai­ti­sen ker­to­mus­kat­kel­mas­sa et­tä Luh­ta­nie­men ar­tik­ke­lis­sa tu­lee esiin kas­vat­ta­jien tär­keä työ nuo­ren us­ko­ne­lä­män tu­ke­mi­ses­sa. Luh­ta­nie­mi muis­tut­taa, et­tä kas­vat­ta­jil­la on yhä sama teh­tä­vä kuin Van­han tes­ta­men­tin ai­kaan­kin: toi­mia Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­na ker­to­en Raa­ma­tun ajan ta­pah­tu­mis­ta ja sii­tä, mi­ten Ju­ma­la on var­jel­lut eri ti­lan­teis­sa. Il­ta­siu­nauk­sel­la on Luh­ta­nie­men mu­kaan mer­kit­tä­vä roo­li ko­din kyl­vö­työs­sä:

”Kii­rei­sen ajan kes­kel­lä on tär­keä py­säh­tyä. Il­ta­siu­nauk­sen yh­tey­des­sä on mah­dol­li­suus vii­väh­tää het­ki lap­sen vuo­teen vie­rel­lä ja ava­ta näin mah­dol­li­suuk­sia ker­toa ja ky­sel­lä miel­tä as­kar­rut­ta­vis­ta asi­ois­ta. On tär­keä opet­taa, et­tä Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la las­ten­sa ru­kouk­set. Tätä on ko­din kyl­vö­työ. Se vie par­haim­mil­laan tai­vaa­seen as­ti, Ju­ma­lan voi­mal­la.”

Ma­ria Luh­ta­nie­men ar­tik­ke­li Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­työ - ke­nel­le se kuu­luu? on jul­kais­tu kir­jas­sa Van­hurs­kas elää us­kos­ta. Ajan­koh­tais­ta 2017, SRK 2017.

Lot­ta Lai­ti­sen ker­to­mus Ko­pu­tus on jul­kais­tu kir­jas­sa Hei­dän kans­saan kul­je. Ker­to­muk­sia nuo­ril­le, SRK 2018.

Tämä kir­joi­tus on jul­kais­tu 7. lo­ka­kuu­ta il­mes­ty­nees­sä Päi­vä­mies-leh­des­sä osa­na kas­va­tu­sai­heis­ta au­ke­a­maa.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys