JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kuka tahansa voi väsyä

Päivämies
Artikkelit
24.2.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:28
2020010123281520160224070000

KUVA: H.H.

KUVA: H.H.

Jo­kai­nen meis­tä vä­syy jos­kus. Tär­ke­ää on tie­tää, mil­loin vä­sy­mys on ”ter­vet­tä”, mil­loin se on ei-toi­vot­tua, ”sai­ras­ta” vä­sy­mys­tä. Ter­ve vä­sy­mys on juu­ri sitä kai­kil­le tut­tua rau­keu­den ja voi­mat­to­muu­den luon­nol­lis­ta tun­tua, joka seu­raa työ­päi­vää tai vaik­ka­pa rei­pas­ta lenk­kiä. Vä­sy­mys on ke­hon vies­ti sii­tä, et­tä nyt on ai­ka hui­la­ta tai pa­neu­tua yö­puul­le.

Moni on pan­nut mer­kil­le sen­kin, et­tä fyy­si­seen uu­pu­muk­seen liit­ty­vät myös huo­let. Il­lal­la saat­taa tun­tua kuin kaik­ki huo­mi­sen mur­heet oli­si ka­sat­tu har­teil­lem­me, vaik­ka em­me näe moi­sel­le edes mi­tään syy­tä. Mut­ta sit­ten ta­pah­tuu ih­me: riit­tä­vä uni on pa­laut­ta­nut voi­mat ja edel­li­sil­lan huo­let ja kiu­sauk­set tun­tu­vat suo­ras­taan mi­tät­tö­mil­tä.

Ai­na näin ei käy. Saat­taa­pa käy­dä niin­kin, et­tei yö ole pois­ta­nut vä­sy­myk­sen tun­net­ta. Uni on saat­ta­nut ol­la kat­ko­nais­ta, ei­vät­kä edes päi­vän toi­met tuo va­loa nä­kö­pii­riin. Päin­vas­toin, kaik­ki tun­tuu tur­hal­ta ja niin syn­käl­tä.

Va­ka­vam­man vä­sy­mi­sen mer­kit

Sai­raan vä­sy­mi­sen erot­taa ta­val­li­ses­ta vä­sy­myk­ses­tä pit­kä­ai­kai­sem­pi unet­to­muus, jat­ku­va voi­mat­to­muu­den tun­ne, ma­sen­nuk­sen tun­ne, yl­lät­tä­vä it­kui­suus, tai eh­kä epä­mää­räi­se­nä se­koi­tuk­se­na use­am­pi oi­re yh­tä ai­kaa. Va­ka­vam­man vä­sy­myk­sen piir­re on usein myös se, et­tä työn ilo on ai­ko­ja sit­ten hu­ven­nut.

Se, joka on ko­ke­nut täl­lai­sen vä­sy­myk­sen, ku­vaa sitä ko­ko­nais­val­tai­sek­si tun­teek­si, jos­ta on kai­kon­nut toi­vo. Syn­kim­mil­lään se on kui­lu, jo­hon pu­to­aa ja joka tun­tuu vain pa­he­ne­van päi­vä päi­väl­tä. Ke­vein­kin ar­ki­nen as­ka­re, jopa hen­git­tä­mi­nen, saat­taa tun­tua yli­voi­mai­sel­ta.

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Kuka vä­syy?

Myös va­ka­vam­pi vä­sy­mys voi vaa­nia ketä ta­han­sa meis­tä. Se ei kaih­da nuo­ria, kes­ki-ikäi­siä ei­kä ikään­ty­nei­tä. Eri­tyi­ses­ti se saat­taa yl­lät­tää työ­e­lä­män pit­kä­ai­kai­ses­sa pai­nees­sa ole­van. Myös työ­tä vail­la ole­vat voi­vat vä­syä, sa­moin kuin omais­hoi­ta­jat tai jopa lap­set.

Yleen­sä vä­sy­myk­sen syyt löy­ty­vät­kin elä­män­ti­lan­tees­tam­me, ta­pah­tu­mis­ta ym­pä­ril­läm­me tai elin­ta­vois­tam­me. Sel­lai­sia voi­vat ol­la jat­ku­vas­ti lii­an ly­hy­ek­si jää­vät yöt, lii­kun­nan puu­te, ylen­mää­räi­nen ja pit­kään jat­ku­va ra­si­tus, uu­vut­ta­va työ, lä­hei­sen me­ne­tys, pit­kä­ai­kai­nen sai­raus, us­kon haak­si­rik­ko tai vaik­ka­pa kal­va­va yk­si­näi­syys.

Joil­la­kin meis­tä voi ol­la myös luon­teen­piir­tei­tä, jot­ka al­tis­ta­vat vä­sy­mi­sel­le. Sel­lai­sia saat­ta­vat ol­la lii­al­li­nen tun­nol­li­suus ja jopa täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lu, per­fek­ti­o­nis­mi.

Vaik­ka vä­sy­myk­sen syi­tä ja oi­rei­ta on help­po lu­e­tel­la, ei nii­tä to­del­li­suu­des­sa ole ai­na help­po tun­nis­taa – ei ai­na­kaan it­ses­sään. Vä­sy­mys voi­kin ot­taa val­lan sa­la­ka­va­lan hi­taas­ti.

Sii­nä­kin ta­pauk­ses­sa, et­tä tun­nis­tam­me vä­sy­myk­sen mer­kit it­ses­säm­me, oli­si tär­ke­ää, et­tem­me hä­peä tai sa­laa asi­aa. Päin­vas­toin, oman heik­kou­den myön­tä­mi­nen on oi­ke­aa re­hel­li­syyt­tä lä­hei­siä koh­taan.

KUVA: HELI VARTIAINEN

Re­hel­li­syys ja pu­hu­mi­nen aut­ta­vat

Voi ol­la niin­kin, et­tä ”kuo­le­man­vä­sy­neek­si” it­sen­sä tun­nus­ta­va en ole­kaan minä, vaan lä­hei­se­ni, eh­kä puo­li­so tai lap­si. En­sim­mäi­nen rak­kau­den neu­vo on ot­taa hä­nen il­moi­tuk­sen­sa va­ka­vas­ti.

Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa – kun suu on saa­tu au­ki ja kor­vat kuu­le­maan – on saa­tu pi­tää seu­ro­ja kes­kel­lä ar­kea. Evan­ke­liu­mi on saa­nut vir­voit­taa sy­dä­miä, ja tu­le­vai­suu­den on jäl­leen va­lais­sut toi­vo. On myös ti­lan­tei­ta, jois­sa tar­vi­taan am­mat­ti­a­pua. Tä­tä­kään apua ei pidä kaih­taa. Ym­mär­tä­vä, ko­ke­nut am­mat­ti­lai­nen voi näh­dä asi­oi­ta, joi­ta it­se tai lä­hi­pii­ri ei näe – jos­kus ne ovat ikään kuin lii­an lä­hel­lä.

Muis­tan jon­kun sa­no­neen niin­kin, et­tei uu­pu­mus ole ai­na pa­has­ta. Siu­nauk­sek­si riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne ja vä­sy­mys kään­tyy sil­loin, jos se saa mei­dät ar­vi­oi­maan omaa elä­määm­me. Jos kaik­ki ei ole hy­vin ja jos ai­ka tai voi­mat ei rii­tä ai­van kaik­keen, mitä oli­si syy­tä muut­taa? Voi­si­ko vä­hem­pi riit­tää?

Sy­vin­kin uu­pu­mus on ää­rim­mäi­sen har­voin py­sy­vä olo­ti­la. Moni on ko­ke­nut: kun ah­dis­tus lo­pul­ta hel­lit­tää, maa­il­ma ym­pä­ril­lä al­kaa saa­da vä­re­jä. Vä­hi­tel­len mie­len täyt­tä­vät uu­det ide­at ja huo­mi­sen lu­pauk­siin kan­ta­va kat­se. ”Minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von” (Jer. 29:11).

KUVA: HELI VARTIAINEN

Juha Ha­ka­la

Kas­va­tus­tie­teen pro­fes­so­ri

Jy­väs­ky­län yli­o­pis­to

Lue tä­nään il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä li­säk­si ma­sen­nuk­sen oi­reis­ta ja hoi­dos­ta, mut­ta myös konk­reet­ti­sis­ta kei­nois­ta, jot­ka ovat ih­mi­siä aut­ta­neet ih­mi­siä uu­pu­muk­sen voit­ta­mi­ses­sa.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys