JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Mi­hin tar­vi­taan kir­jal­li­suut­ta?

Päivämies
Artikkelit
17.11.2016 6.06

Juttua muokattu:

1.1. 23:40
2020010123404820161117060600

Yhä use­am­mas­ta suo­ma­lais­ko­dis­ta puut­tuu ny­ky­ään kir­ja­hyl­ly. Se ker­too pal­jon. Kir­jo­ja lu­e­taan, mut­ta vä­hem­män kuin en­nen: yhä suu­rem­pi jouk­ko us­koo di­gi­tek­niik­kaan ja tie­don val­ta­tie­hen.

Kir­ja on mo­nen mie­les­tä aut­ta­mat­ta hi­das ja van­ha­nai­kai­nen vies­tin­nän vä­li­ne. Mik­si tuh­lai­sit voi­mi­a­si ja ai­kaa­si työ­lää­seen lu­ke­mi­seen, kun Goog­le hoi­taa kai­ken puo­les­ta­si se­kun­nin mur­to-osas­sa?

On sa­not­tu, et­tä kir­ja on maa­il­man pa­ras käyt­tö­liit­ty­mä. Tii­vis fyy­si­nen pa­ket­ti so­pii kä­teen, liit­ty­mä on häi­ri­ö­tön ja tar­jo­aa yh­tey­den sa­to­jen, jopa tu­han­sien vuo­sien taak­se. Tar­vi­taan vain lu­ku­tai­to: kyky ava­ta teks­ti. Ih­mi­sen kie­li, per­soo­na ja tie­tä­mys ovat avai­mia tuo­hon maa­il­maan.

Kau­no­kir­jal­li­suus on fik­ti­o­ta, ku­vit­te­lua. Sen läh­tö­koh­dat ovat usein re­aa­li­maa­il­mas­sa. Kir­jan ei tar­vit­se ol­la tosi, mut­ta sen tu­lee ol­la to­tuu­del­li­nen, eet­ti­ses­ti kes­tä­vä ja us­kot­ta­va.

Hyvä kir­ja pal­jas­taa olen­nai­sia seik­ko­ja maa­il­mas­ta ja saa lu­ki­jan poh­ti­maan elä­män suu­ria ky­sy­myk­siä. Näin kävi taan­noin jou­kol­le lu­ki­o­lai­sia, jot­ka lu­ki­vat John Stein­bec­kin ro­maa­nin Vi­han he­del­mät. Op­pi­laat to­te­si­vat, et­tä ro­maa­ni muut­ti hei­tä, he ei­vät ol­leet enää en­ti­sel­lään.

Lu­ki­ja avaa teks­tin elä­män­sä kaut­ta

Elet­ty elä­mä ko­ke­muk­si­neen, tie­toi­neen ja tai­toi­neen an­taa lu­ku­ta­pah­tu­mal­le kai­ku­poh­jan. Jo­kai­nen ym­mär­tää par­hai­ten sel­lais­ta teks­tiä, joka si­vu­aa omaa to­del­li­suut­ta ja kiel­tä.

Lap­sel­le ja nuo­rel­le kir­ja toi­mii pei­lin ta­voin. Myö­tä­e­lä­mi­sen ko­ke­muk­set kas­vat­ta­vat em­pa­ti­an tai­toa ja sy­ven­tä­vät it­seym­mär­rys­tä, ky­kyä näh­dä oma minä ja asi­oi­den suh­teet.

Vä­hi­tel­len teks­tien vaa­ti­mus­ta­so nou­see, kie­li ke­hit­tyy ja kiin­nos­tus poh­din­toi­hin li­sään­tyy. In­ke­ri­läi­set pa­luu­muut­ta­ja­nuo­ret pi­ti­vät ai­koi­naan suo­ma­lais­ten lu­ki­oi­den viih­teel­li­siä kir­ja­va­lin­to­ja lii­an hep­poi­si­na. Neu­vos­to­lii­ton kou­lu­jär­jes­tel­mään kuu­lu­va ke­sä­teh­tä­vä, kym­me­niin klas­si­koi­hin tu­tus­tu­mi­nen, oli ko­hot­ta­nut hei­dän kir­jal­lis­ta ma­ku­aan mer­kit­tä­väs­ti.

Viih­de val­taa alaa

Kir­jal­li­suu­den kent­tä on la­tis­tu­nut, muut­tu­nut viih­teel­li­seen suun­taan. Se nä­kyy ri­kos- ja viih­de­ro­maa­nien vyö­ry­nä, joka peit­to­aa men­nen tul­len va­ka­van kir­jal­li­suu­den.

Viih­de on help­po­lu­kuis­ta, ja se pal­kit­see lu­ki­jan­sa niin si­säl­lön kuin ker­ron­nan­kin osal­ta ai­na sa­mal­la ta­val­la – kli­sei­ses­ti. Viih­teen ar­vo­maa­il­ma on kris­ti­tyl­le vie­ras, ais­til­li­suus ja ih­mis­suh­de­kou­ke­rot ovat su­kua kaa­va­mais­ten elo­ku­vien elä­män­nä­ke­myk­sel­le, jos­sa pin­ta on si­säl­töä tär­ke­äm­pi.

Myös moni niin sa­not­tu kor­ke­a­kir­jal­li­nen tuo­te voi häm­men­tää lu­ki­jaa niin si­säl­lön kuin to­teu­tuk­sen­kin ta­kia. Jos pal­kit­tu teos pal­jas­tuu teen­näi­sek­si hö­tök­si, lu­ki­ja tun­tee it­sen­sä pe­te­tyk­si.

On­nek­si hy­vi­ä­kin kir­jo­ja jul­kais­taan. Klas­si­koi­den tun­te­mus an­taa pers­pek­tii­viä ja li­sää lu­ki­jan it­se­luot­ta­mus­ta hä­nen teh­des­sään lu­ku­va­lin­to­ja.

So­si­aa­li­nen me­dia vie ajan

So­si­aa­li­nen me­dia loh­kai­see nuo­ren päi­väs­tä huo­mat­ta­van osan. Mat­ka­pu­he­lin kä­des­sä syn­ty­nyt su­ku­pol­vi on kou­kus­sa vä­li­nei­siin­sä mo­nin ta­voin. Ku­vat, vi­de­ot ja vies­tit kul­ke­vat lait­tees­ta toi­seen lä­hes tau­ko­a­mat­to­ma­na vir­ta­na. Ly­hyi­tä teks­te­jä kir­joi­te­taan, ei pal­jon muu­ta. Pal­ve­li­jas­ta on tul­lut isän­tä, va­li­tet­ta­vas­ti. Mi­ten käy oman per­soo­nal­li­suu­den, mi­ten kriit­ti­sen maa­il­man­ku­van ke­hi­tyk­sen?

Di­gi­taa­li­sen vies­tin­nän help­pous hou­kut­taa ja kou­kut­taa. Kir­jan lu­ke­mi­nen vie ai­kaa ja ky­syy vai­vaa. Jos sa­nat ei­vät avau­du, he­rä­tä mie­li­ku­via tai aja­tuk­sia, lu­ke­mi­nen lop­puu ly­hy­een. Pit­kän ko­ko­nai­suu­den läpi kah­laa­mi­nen ei on­nis­tu sil­tä, joka on tot­tu­nut in­for­maa­ti­o­sä­lään. Taus­tal­la vai­kut­taa pe­rik­si an­ta­mi­sen aja­tus, jon­ka siu­naa moni ai­kui­nen­kin: kir­jan ai­ka on ohi.

Mil­lais­ta on hyvä kir­jal­li­suus?

Kir­jan kuo­le­maa on en­nus­tet­tu mon­ta ker­taa – tur­haan. Kir­ja ei hä­viä, mut­ta lu­ke­mi­ses­ta tu­lee har­vo­jen etuo­i­keus. Kir­jas­ta tu­lee erään­lai­nen ylel­li­syys­ta­va­ra, ei hin­tan­sa vaan eri­koi­suu­ten­sa vuok­si. Näin ovat jot­kut am­mat­ti­lai­set en­nus­ta­neet.

Kuva voit­taa – ja on jo voit­ta­nut – sa­nan. Sil­ti: hyvä kir­ja päi­hit­tää di­gi­maa­il­man ku­vat. Mie­li­ku­vi­tus ei tun­ne ra­jo­ja, sen voi­ma kum­pu­aa sy­väl­tä tie­dot­to­mas­ta, mei­dän si­säl­täm­me.

Län­si­mai­sen kir­jal­li­suu­den läh­tö­koh­dat ovat Raa­ma­tus­sa ja an­tii­kin ajan te­ok­sis­sa. Nii­den tun­te­mi­nen oli­si vält­tä­mä­tön­tä myö­hem­män kir­jal­li­suu­den ym­mär­tä­mi­sek­si. Raa­ma­tun kir­jois­ta esi­mer­kik­si Psal­mit ja Lau­lu­jen Lau­lu ovat kor­ke­aa ru­nout­ta, ja nii­den sy­väl­li­nen ku­va­kie­li tun­tuu edel­leen tuo­reel­ta. Meil­le kris­ti­tyil­le Raa­mat­tu on kui­ten­kin en­nen muu­ta Ju­ma­lan sa­naa.

Hyvä kir­jal­li­suus vi­rit­tää lu­ki­jan, an­taa hä­nel­le haas­tei­ta ja poh­dit­ta­vaa. Se tar­jo­aa ko­ko­nais­val­tai­sen lu­ku­e­lä­myk­sen ja myös kau­neu­den ko­ke­muk­sen. Yh­tä tär­ke­ää kuin ta­ri­na on se, mi­ten teks­ti on kir­joi­tet­tu.

Kun­non kir­ja kes­tää ai­kaa ja ruo­ti­mis­ta, ja eri su­ku­pol­vet lu­ke­vat sitä omal­la ta­val­laan, löy­tä­vät sii­tä uu­sia yh­teyk­siä ja mer­ki­tyk­siä. Näin kir­jas­ta voi par­haim­mil­laan tul­la ih­mis­ten koh­taus­paik­ka.

Vii­me vuo­si­na maa­ham­me on pe­rus­tet­tu run­saas­ti lu­ku­pii­re­jä van­haan tyy­liin. Ko­ke­muk­set niis­tä ovat hy­viä. Ide­aa voi­si ke­hi­tel­lä, ny­ky­tek­niik­ka tar­jo­ai­si mah­dol­li­suuk­sia myös di­gi­pol­vel­le.

Ant­ti Saa­ri

äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den leh­to­ri, kir­jai­li­ja

Ku­vi­tus­ku­va: Mar­ja Pyh­ti­lä

3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys