JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Mitä Sak­keus koki koh­da­tes­saan Jee­suk­sen?

Kapsäkki
Artikkelit
22.11.2014 12.08

Juttua muokattu:

1.1. 23:48
2020010123483820141122120800

Mitä Sak­keus poh­ti, kun Jee­sus ker­toi tu­le­van­sa hä­nen ko­tiin­sa vie­raak­si? Täs­sä teks­tis­sä eläy­dy­tään Jee­suk­sen ja Sak­keuk­sen koh­taa­mi­seen Sak­keuk­sen nä­kö­kul­mas­ta. Kir­joi­tus on osa nuor­ten­leh­ti Kap­sä­kin Mes­ta­rin pu­hut­te­lus­sa -kir­joi­tus­sar­jaa, jos­sa Ta­pio Hol­ma käy läpi Raa­ma­tun ta­pah­tu­mia ku­vit­teel­li­ses­ti, eri hen­ki­lö­hah­mo­jen avul­la.

Sen kat­seen muis­tan ai­na.

Luu­lin ole­va­ni so­pi­vas­ti pii­los­sa leh­vien ta­ka­na. Hen­gäs­ty­nyt­kin olin juok­se­mi­ses­ta ja kii­pe­ä­mi­ses­tä. Tark­ka­sin hä­nen kas­vo­jaan.

Sil­loin hän kat­soi mi­nua, kat­soi suo­raan sil­miin.

Sa­mas­sa al­koi ta­pah­tua. Hän pu­hui mi­nul­le, tun­si mi­nut, tie­si ni­me­ni­kin: ”Sak­keus, tule kii­rees­ti alas. Tä­nään mi­nun on mää­rä ol­la vie­raa­na si­nun ko­dis­sa­si.”

Olin kuin puul­la pää­hän lyö­ty. En­sim­mäi­nen mie­les­sä vä­läh­tä­nyt aja­tus oli no­los­tu­mi­nen: Kaik­ki nä­ke­vät, et­tä ai­kui­nen mies, tul­lin pääl­lik­kö on kii­ven­nyt puu­hun kurk­ki­maan ko­hut­tua pro­feet­taa!

Mut­ta koh­ta koko no­los­tu­mi­nen unoh­tui.

– Mitä? Hän tä­nään mi­nun ko­tii­ni, vä­läh­ti mie­les­sä­ni.

– Siis mi­nun, pub­li­kaa­nin ko­tiin, joka ei mi­ten­kään ole hä­nen ar­voi­sen­sa. Ei­hän ku­kaan kan­saan­sa ihan­noi­va ja re­hel­li­nen juu­ta­lai­nen ole pit­kiin ai­koi­hin tul­lut meil­le! En iki­nä oli­si it­se roh­jen­nut esit­tää kut­sua.

En muis­ta mi­ten, mut­ta no­pe­as­ti olin maas­sa hä­nen edes­sään. Iloi­nen ja häm­men­ty­nyt olin. Sen­tään osa­sin jo­ten­kin ter­veh­tiä hän­tä ja toi­vot­taa ter­ve­tul­leek­si. Mel­kein heti kuu­lui kui­ten­kin vä­ki­jou­kos­ta se, mitä saat­toi odot­taa­kin:

– Syn­ti­sen mie­hen ta­lon hän ot­ti ma­ja­pai­kak­seen.

Ih­meel­lis­tä, et­tä se ei sil­lä het­kel­lä teh­nyt ki­pe­ää. Olin täyn­nä rie­mua ja va­pau­den tun­net­ta. Hän ot­ti pääl­leen sen hä­pe­än, et­tä tar­jou­tui kut­su­mat­ta vie­raak­si ja vie­lä pub­li­kaa­nin ko­tiin! Oli kuin ar­mon ja rak­kau­den tul­va oli­si vyö­ry­nyt ylit­se­ni. Uu­si halu syn­tyi het­kes­sä mie­les­sä­ni, ja koh­ta kuu­lin jo pu­hu­va­ni:

– Her­ra, näin minä teen: puo­let omai­suu­des­ta­ni an­nan köy­hil­le, ja ke­nel­tä olen lii­kaa kis­ko­nut, sil­le mak­san ne­lin­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin.

Hän puo­les­taan ju­lis­ti ta­pah­tu­neek­si sen ih­meen, jota olin tus­kin eh­ti­nyt ta­ju­ta: ”Tä­nään on pe­las­tus tul­lut tä­män per­heen osak­si.” Kaik­ki on täy­sin muut­tu­nut! Sa­mal­la hän ot­ti puo­lus­taak­seen mi­nua: ”On­han hän­kin Ab­ra­ha­min poi­ka.”

Uu­si ylis­tys­lau­lu soi sy­dä­mes­sä­ni: Mi­nä­kin olen Ab­ra­ha­min poi­ka! Olen siu­na­tun esi-isäm­me siu­nauk­sen pe­ril­li­nen. En siis syn­ni­tön, päin­vas­toin, mut­ta siu­nat­tu.

Ab­ra­ha­mis­ta­han on ker­rot­tu, et­tä Ju­ma­la käs­ki hä­nen ker­ran yöl­lä las­kea täh­det. Niin pal­jon hä­nel­lä oli­si jäl­ke­läi­siä. Nä­ki­kö hän siel­lä mi­nun­kin täh­te­ni? Jee­sus­han sa­noi, et­tä olen Ab­ra­ha­min poi­ka.

Hän li­sä­si vie­lä: ”Juu­ri sitä, mikä on ka­don­nut, Ih­mi­sen Poi­ka on tul­lut et­si­mään ja pe­las­ta­maan.”

Jo­ta­kin ai­van suur­ta on hä­nes­sä tul­lut kes­kel­lem­me. Hä­nes­sä Ju­ma­la it­se et­sii mi­nun­lai­si­a­ni, ja kaik­ki muut­tuu uu­dek­si.

Luuk. 19:1–10; 1. Moos. 12:1–3, 15:1–6.

Ta­pio hol­ma

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hen lii­te­leh­des­sä Kap­sä­kis­sä 19.11.2014.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys