JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Yksinäisyydessä ihmisen kaipuu

Päivämies
Artikkelit
12.2.2016 6.56

Juttua muokattu:

1.1. 23:26
2020010123260520160212065600

KUVA: JARMO MääTTä

KUVA: JARMO MääTTä

Jo muu­ta­mien mi­nuut­tien ikäi­set vau­vat kat­so­vat mie­luum­min suo­raan hei­hin kat­so­via kas­vo­ja kuin kas­vo­ja, jois­sa kat­se on kään­ty­nyt si­vuun. Var­hais­lap­suu­den kiin­ty­mys­suh­teet luo­vat poh­jan ky­vyl­le ra­ken­taa lä­hei­siä ih­mis­suh­tei­ta sekä luot­taa toi­siin ih­mi­siin. Ai­kuis­ten hy­väk­sy­vät kat­seet an­ta­vat lap­sel­le suo­jaa ti­lan­tei­siin, jois­sa elä­mä myö­hem­mis­sä vai­heis­sa voi joh­dat­taa yk­si­näi­siin paik­koi­hin ja yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­siin.

“Kuin ok­sat vi­han­noi­vat vain puus­sa py­sy­en, niin tois­ten kans­sa yh­teen on luo­tu ih­mi­nen" (Vk. 464:1).

Ih­mi­nen, joka kul­kee suu­ren po­ru­kan mu­ka­na, saat­taa sa­mal­la kär­siä ul­ko­puo­li­suu­den ja yk­si­näi­syy­den tun­tees­ta. Esi­mer­kik­si var­hai­nen ero­ko­ke­mus van­hem­mis­ta, vaik­ka­pa sai­raa­la­hoi­don vuok­si, voi tal­ti­oi­tua mie­len­si­säi­sek­si kai­puuk­si tai epä­mää­räi­sek­si tun­teek­si, jol­le on vai­kea löy­tää sa­no­ja myö­hem­min­kään. Myös kou­lu­kiu­saa­mi­nen voi ai­heut­taa jopa elä­män­mit­tai­sen epä­var­muu­den ja ul­ko­puo­li­suu­den tun­teen, jol­loin luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­nen uu­siin ih­mi­siin tar­vit­see ai­kaa.

On­nek­si kaik­ki myön­tei­set ko­ke­muk­set, koh­da­tuk­si ja ra­kas­te­tuk­si tu­le­mi­sen het­ket toi­mi­vat kor­jaa­vi­na ja eheyt­tä­vi­nä te­ki­jöi­nä. Vai­keis­ta­kin ko­ke­muk­sis­ta voi toi­pua.

Toi­saal­ta ih­mi­nen, joka viet­tää pal­jon ai­kaa yk­sin, ei vält­tä­mät­tä koe it­se­ään lain­kaan yk­si­näi­sek­si. Täl­löin voi­daan pu­hua va­paa­eh­toi­ses­ta yk­si­no­le­mi­ses­ta, jol­loin ih­mi­nen jopa naut­tii hil­jai­suu­den het­kis­tä. Po­si­tii­vi­seen yk­si­näi­syy­teen liit­tyy rau­hoit­tu­mi­nen omien aja­tus­ten­sa kans­sa.

Ai­na yk­si­näi­syys ei kui­ten­kaan ole va­paa­eh­tois­ta. Yk­si­näi­syy­den ko­ke­mus ei kat­so ikää, su­ku­puol­ta tai elä­män­ti­lan­net­ta. Yk­si­näi­syy­den on to­det­tu ole­van va­ka­va ter­veys­ris­ki, joka pit­kit­ty­es­sään saat­taa ai­heut­taa muun mu­as­sa ma­sen­nus­ta, toi­vot­to­muut­ta, mer­ki­tyk­set­tö­myy­den ja tyh­jyy­den tun­net­ta sekä nä­kö­a­lat­to­muut­ta.

Toi­sil­ta ih­mi­sil­tä saa­tu tuki sen si­jaan edis­tää ter­veyt­tä, suo­jaa sai­rauk­sil­ta ja pa­ran­taa ko­et­tua elä­män­laa­tua. ”Us­kol­li­nen ys­tä­vä on vah­va tur­va; joka sel­lai­sen löy­tää, se aar­teen löy­tää. Us­kol­li­nen ys­tä­vä on el­vyt­tä­vä lää­ke, ja jot­ka Her­raa pel­kää­vät, ne sel­lai­sen löy­tä­vät.” (Sir. 6:14,16.)

KUVA: H.H.

Yk­si­näi­syys ei näy ai­na ulos­päin. Per­hee­tön voi ko­kea suu­ren­kin ys­tä­vä­jou­kon kes­kel­lä toi­sen ih­mi­sen kai­paus­ta. Sa­moin yk­si­näi­syy­den kipu voi kos­ket­taa myös per­heen kes­kel­lä eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun yh­teys toi­seen on ohut tai kat­ken­nut.

Eri­tyi­sen haa­voit­ta­vaa on, mi­kä­li lap­si tai nuo­ri ko­kee us­ko­vais­ten ka­ve­ri­po­ru­kois­sa ole­van­sa nä­ky­mä­tön tai jopa tor­jut­tu. Mei­dän ai­kuis­ten on tär­ke­ää muis­tut­taa lap­si­am­me ole­maan nii­tä, jot­ka pyy­tä­vät mu­kaan myös hil­jai­sem­pia ikä­to­ve­rei­taan. Vas­tuu sii­tä, et­tä ku­kaan ei jää yk­sin, on yh­tei­nen.

Raa­ma­tus­sa on usei­ta koh­tia, jois­sa mei­tä roh­kais­taan ole­maan toi­nen tois­tem­me kans­sa­kul­ki­joi­ta sekä muis­ta­maan si­do­tui­ta: ”Kan­ta­kaa tois­ten­ne taak­ko­ja, niin te to­teu­tat­te Kris­tuk­sen lain” (Gal. 6:2) ja ”Iloit­kaa iloit­se­vien kans­sa, it­ke­kää it­ke­vien kans­sa” (Room. 12:15).

Ter­veh­ti­mi­nen ja sil­miin kat­so­mi­nen on suu­ri asia hä­nel­le, joka on odot­ta­nut sitä pit­kään. Läm­min kat­se, iloi­nen ter­veh­dys ja mitä kuu­luu -ky­sy­mys voi­vat ol­la juu­ri se, joka an­taa toi­sel­le voi­mia jak­saa taas mat­kaa eteen­päin. Ai­na ei tar­vi­ta pal­joa ai­kaa ja pit­kiä pu­hei­ta.

"Minä an­nan si­nul­le näis­tä muu­ta­mia, jot­ka täs­sä sei­so­vat, saat­ta­maan si­nua" (Sak. 3:7). Voin ky­syä it­sel­tä­ni, roh­ke­nen­ko lä­hes­tyä tai eh­din­kö omil­ta kii­reil­tä­ni py­säh­tyä näh­des­sä­ni elä­män kuor­mien uu­vut­ta­van lä­him­mäis­tä­ni. Sa­mal­la voin ky­syä it­sel­tä­ni, an­nan­ko toi­sen aset­taa as­ke­leen­sa rin­nal­le­ni sil­loin, kun oma­kin sy­dä­me­ni kai­paa loh­du­tus­ta ja evan­ke­liu­mil­la us­ko­maan roh­kai­sua.

Huo­maan­ko hä­net, joka on juu­ri jää­nyt les­kek­si tai me­net­tä­nyt ys­tä­vän tai lä­hei­sen? Mi­ten koh­taan hä­net, jon­ka per­hees­sä on vai­keuk­sia tai per­he on rik­kou­tu­nut? Muis­tan­ko van­hus­ta, joka ei jak­sa voi­mien hei­ken­ty­es­sä enää läh­teä seu­roi­hin? Huo­maan­ko hä­net, joka toi­mii yk­si­näi­sel­lä var­ti­o­pai­kal­la lä­hei­sen­sä omais­hoi­ta­ja­na?

Jo tie­to, et­tä mi­nua muis­te­taan, loh­dut­taa ja aut­taa jak­sa­maan. Voin ol­la vies­tin­vie­jä: ”Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut”. Tätä sa­maa vies­tiä me jo­kai­nen tar­vit­sem­me vuo­rol­lam­me.

”Her­ra it­se kul­kee si­nun edel­lä­si. Hän on si­nun kans­sa­si, hän ei jätä si­nua yk­sin ei­kä hyl­kää si­nua. älä lan­nis­tu, älä pel­kää." (5. Moos. 31:8.)

Teks­ti: Ai­no Kan­ni­ai­nen, VET Psy­ko­te­ra­peut­ti

Voit lu­kea lu­ki­joi­den ko­ke­muk­sia yk­si­näi­syy­des­tä 10.2. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys