JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Elä­mä ja kuo­le­ma Ju­ma­lan kä­des­sä

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
25.7.2016 15.37

Juttua muokattu:

1.1. 23:35
2020010123355620160725153700
KUVA: HETA VESAMäKI

KUVA: HETA VESAMäKI

KUVA: HETA VESAMäKI

KUVA: HETA VESAMäKI

Ei ole vai­ke­aa huo­ma­ta, et­tä ny­kyih­mi­nen ha­lu­aa hal­li­ta elä­mään­sä ja jopa kuo­le­maan­sa. Jos­tain nä­kö­kul­mas­ta kat­so­en oman elä­män hal­lit­se­mi­nen on tie­ten­kin oi­kein. On tar­peel­lis­ta, et­tä huo­leh­dim­me it­sel­lem­me ja per­heel­lem­me vaat­teet, ko­din ja ruo­kaa, mak­sam­me las­kut, pi­däm­me lu­pauk­sem­me ja eläm­me kun­non kan­sa­lai­sen elä­mää. Elä­mäm­me on täl­löin hal­lin­nas­sa.

Elä­män hal­lit­se­mi­ses­sa voi men­nä myös har­haan. Sil­loin ih­mi­nen ko­et­taa hal­li­ta elä­mään­sä Ju­ma­lan an­ta­mien ra­jo­jen yli. Mit­kä ne ra­jat ovat?

Ih­mi­sel­le an­ne­tut teh­tä­vät

Luo­mi­ses­sa ih­mi­sel­le an­net­tiin teh­tä­viä. En­sin­nä­kin ih­mi­sel­le sa­not­tiin, et­tä hä­nen tu­lee li­sään­tyä, täyt­tää maa ja ot­taa se val­taan. Toi­sek­si hä­nen tu­lee val­li­ta luo­ma­kun­taa. Val­lit­se­mi­sel­la ei Raa­ma­tus­sa tar­koi­te­ta mie­li­val­tais­ta hyö­dyn­tä­mis­tä vaan hal­lit­se­mis­ta Ju­ma­lan ku­va­na eli oi­keu­den­mu­kai­ses­ti ja suo­jel­len. Kol­man­nek­si an­net­tiin teh­tä­vä vil­jel­lä ja var­jel­la luo­ma­kun­taa (1. Moos. 1:28, 2:15).

Ih­mi­sen teh­tä­vät näyt­tä­vät hy­vin elä­män­myön­tei­sil­tä. En­sin­nä­kin ih­mi­nen on Ju­ma­lan kump­pa­ni uu­den elä­män syn­nyt­tä­mi­ses­sä ja toi­sek­si hä­nel­le us­ko­taan teh­tä­vä hoi­taa ja var­jel­la ole­mas­sa ole­vaa elä­mää.

Ju­ma­la mää­rit­tää hy­vän

Luo­mis­ker­to­mus aut­taa mei­tä nä­ke­mään ih­mi­sen ja Ju­ma­lan toi­min­nan ra­jat. Kun poh­dim­me esi­mer­kik­si kä­si­tys­tä avus­te­tus­ta kuo­le­mas­ta (eu­ta­na­si­as­ta) tai lap­set­to­muus­hoi­dois­ta, voim­me ky­syä, ovat­ko ne ih­mi­sel­le an­ne­tun teh­tä­vän mu­kai­sia. Aut­ta­vat­ko ne ih­mis­kun­taa li­sään­ty­mään tai val­lit­see­ko tai var­je­lee­ko ih­mi­nen sil­loin luo­ma­kun­taa?

Ky­sy­myk­set ei­vät ole help­po­ja, ja jos­kus ih­mi­nen ko­et­taa sel­viy­tyä niis­tä ve­to­a­mal­la Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­teen. Näin aja­tel­len ih­mi­nen voi­si esi­mer­kik­si ak­tii­vi­ses­ti avus­taa tois­ta ih­mis­tä kuo­le­maan luot­ta­en sii­hen, et­tä kaik­ki­val­ti­aa­na Ju­ma­la vii­me kä­des­sä päät­tää, an­taa­ko hän yri­tyk­sen on­nis­tua vai ei.

On var­mas­ti niin, et­tä te­ke­mi­sem­me ei­vät on­nis­tu, el­lei Ju­ma­la niin sal­li, ja toi­saal­ta te­ke­mi­sem­me on­nis­tu­vat vain, jos Ju­ma­la sal­lii. Mut­ta ky­sy­mys ei ole sii­tä, mitä Ju­ma­la voi tai mitä hän sal­lii, vaan sii­tä, mil­lai­seen teh­tä­vään ih­mi­nen on ase­tet­tu.

Mii­kan kir­jan (6:8) mu­kaan ih­mi­sel­le on il­moi­tet­tu, mikä hä­nel­le on hy­vää ja et­tä hä­nen tu­lee va­el­taa Ju­ma­laa kuun­nel­len (myös 5. Moos. 10:12). Ju­ma­la siis il­moit­taa hy­vän ja ha­lu­aa ih­mi­sen seu­raa­van sitä. Ih­mi­sen teh­tä­vä ra­jau­tuu tä­hän; hy­vän mää­rit­tä­mi­nen ei ole hä­nen teh­tä­vän­sä. Jo syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­muk­ses­sa kui­ten­kin ku­va­taan, et­tä ih­mi­sen pe­rus­syn­ti on halu ol­la Ju­ma­la. Ih­mi­nen ha­lu­ai­si it­se mää­rit­tää elä­mi­sen­sä ra­jat.

Us­ko ja etiik­ka kuu­lu­vat yh­teen

Use­at ai­kam­me kes­kei­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä pa­lau­tu­vat kä­si­tyk­seen ih­mi­sen ja Ju­ma­lan teh­tä­vis­tä. Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa us­ko muut­tuu usein etii­kak­si, jos­sa ih­mi­nen mää­rit­te­lee te­ke­mi­sen­sä ra­jat. Tois­ten mie­les­tä ra­jat löy­ty­vät ih­mi­soi­keus­ju­lis­tuk­ses­ta, tois­ten mie­les­tä kaik­ki lää­ke­tie­teen mah­dol­lis­ta­ma on ih­mi­sen käy­tet­tä­vis­sä. Ih­mi­ses­tä tu­lee oman etiik­kan­sa mää­rit­tä­jä.

Raa­ma­tun mu­kai­nen ih­mis­ku­va so­tii täl­lais­ta kä­si­tys­tä vas­taan. En­sim­mäi­nen us­kon­kap­pa­le tun­nus­taa sel­väs­ti, et­tä Ju­ma­la on kai­ken luo­ja, kai­ken hy­vän ja kai­ken elä­män an­ta­ja. Ih­mi­sen teh­tä­vä on Ju­ma­lan teh­tä­väl­le alis­tei­nen: ih­mi­nen on luo­mis­työs­sä kump­pa­ni, ei hal­lit­si­ja. Jos tämä pe­ru­sa­se­tel­ma hor­juu, mi­kään eet­ti­nen ky­sy­mys ei ase­tu oi­ke­aan uo­maan­sa. Jos taas Luo­ja saa säi­lyä Luo­ja­na ja ih­mi­nen Luo­jan työ­to­ve­ri­na, moni eet­ti­nen on­gel­ma rat­ke­aa, kun ih­mi­nen ky­syy it­sel­tään: mi­ten toi­mi­sin niin, et­tä oli­sin Ju­ma­lan apu­na, elä­män ja hy­vän puo­lel­la.

Eh­kä me eläm­me kris­ti­nus­kon his­to­ri­as­sa vai­het­ta, jos­sa ko­e­tel­laan eri­tyi­ses­ti suh­det­tam­me en­sim­mäi­seen us­kon­kap­pa­lee­seen. Ih­mi­sen on vai­kea an­taa Ju­ma­lal­le Ju­ma­lan paik­ka. Ih­mi­nen yhä sel­vem­min ha­lu­aa hal­li­ta elä­mään­sä ja kuo­le­maan­sa Ju­ma­lan ta­voin.

Us­ko kui­ten­kin avaa en­sim­mäi­ses­sä us­kon­kap­pa­lees­sa suun­nat­to­man tur­van: oma, lä­heis­te­ni ja kaik­kien ih­mis­ten elä­mä ja kuo­le­ma ei­vät ole mi­nun ei­kä ke­nen­kään ih­mi­sen kä­sis­sä. Ne ovat iki­ai­kai­sen, kaik­ki­val­ti­aan, vii­saan ja ereh­ty­mät­tö­män Luo­jan kä­sis­sä. Sen suu­rem­paa tur­vaa ei voi ol­la.

Veli-Pek­ka Ot­t­man

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 20.7.2016.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys