JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Hän on ra­kas­ta­nut mei­tä

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
23.12.2015 6.46

Juttua muokattu:

1.1. 23:22
2020010123224820151223064600

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan nä­kyy sii­nä, et­tä hän lä­het­ti Poi­kan­sa so­vit­ta­maan lan­gen­neen ih­mi­sen syn­nit.

Vuon­na 2014 vie­tet­ty­jen Py­hä­jo­en su­vi­seu­ro­jen seu­ra­tun­nuk­se­na oli­vat Luuk­kaan evan­ke­liu­min sa­nat ”Minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon”. Jot­kut ky­se­li­vät, min­kä vuok­si ke­säl­lä pi­det­tä­vien su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se on jou­lun evan­ke­liu­mi­teks­tis­tä.

Jou­lun sa­no­ma ei kuu­lu vain tal­veen ja jou­lun suu­reen juh­laan, vaan vuo­den jo­kai­seen päi­vään. Sen vah­vis­taa myös jou­lu­päi­vän epis­to­la­teks­ti en­sim­mäi­ses­tä Jo­han­nek­sen kir­jees­tä.

Jou­lun sa­no­man toi­mi­ja on Ju­ma­la, joka oli jo maa­il­man alus­sa toi­mi­ja­na, Luo­ja­na. Ju­ma­la ei toi­mi­nut um­pi­mäh­kään, vaan hä­nel­lä oli suun­ni­tel­ma. Sen mu­kaan hän it­se loi maa­il­man ja kaik­ki, mitä sii­nä on. Sen jäl­keen hän lu­pa­si lä­het­tää maa­il­maan Poi­kan­sa, joka lu­nas­taa kaik­ki ih­mi­set hei­dän syn­neis­tään (Jes. 9:5–6, 53:4–5) Tätä Jo­han­nes ni­mit­ti Ju­ma­lan rak­kau­dek­si, joka on rak­kaut­ta lan­gen­nut­ta, syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan (Room. 5:6; 1. Joh. 4:10).

Jo­han­nes rii­sui ih­mi­sen omis­ta luu­lois­taan, kun hän kir­joit­ti, et­tei ih­mis­ten osoit­ta­ma rak­kaus ole oi­ke­as­taan rak­kaut­ta ol­len­kaan. To­del­lis­ta rak­kaut­ta on vain Ju­ma­lan rak­kaus. (1. Joh. 2:5, 4:8.)

Rak­kaus on Hen­gen he­del­mä

Apos­to­li Paa­va­li lu­et­te­li ga­la­ta­lai­sil­le Hen­gen he­del­miä, joi­ta ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä (Gal. 5:22–23).

Us­ko syn­nyt­tää rak­kau­den Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja toi­siin Ju­ma­lan lap­siin, jot­ka myös ovat syn­ty­neet sa­man Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Näin Pyhä Hen­ki yhä toi­mii, kun hän ”kut­suu, ko­ko­aa, va­lai­see, py­hit­tää ja Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa, var­je­lee ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa”, ku­ten Lut­her opet­taa kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä.

Jo­han­nes neu­voi: ”Rak­kaat ys­tä­vät, ra­kas­ta­kaam­me toi­si­am­me, sil­lä rak­kaus on Ju­ma­las­ta. Jo­kai­nen, joka ra­kas­taa, on syn­ty­nyt Ju­ma­las­ta ja tun­tee Ju­ma­lan.” (1. Joh. 4:7.)

Jo­han­nes to­dis­ti, et­tä Ju­ma­lan las­ten kes­ki­näi­nen rak­kaus saa ai­kaan sen, et­tä me py­sym­me Ju­ma­las­sa ja Ju­ma­la py­syy meis­sä (1. Joh 4:12–13). Se tar­koit­taa, et­tä us­ko­ja var­jel­tuu us­ko­vai­se­na. Se on jo­kai­sen us­ko­vai­sen har­tain toi­ve. Tämä toi­ve on hy­vin ajan­koh­tai­nen ja tar­peel­li­nen, sil­lä lo­pun ajal­la moni ek­syy maa­il­maan. Ju­ma­la ha­lu­aa kui­ten­kin var­jel­la omi­aan.

Hen­ki oh­jaa

Jo­han­nes va­kuut­ti, et­tä Ju­ma­las­sa py­sy­mi­nen ta­pah­tuu Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Ju­ma­la on an­ta­nut Hen­gen omil­leen, et­tä he säi­lyi­si­vät hä­nen yh­tey­des­sään. Ju­ma­la an­taa us­kon ja Py­hän Hen­gen ar­mos­ta il­man ih­mi­sen omia an­si­oi­ta. Lut­her ki­teyt­ti sen sa­non­taan ”yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­sion täh­den”.

Ju­ma­la ei tah­do, et­tä yk­si­kään ih­mi­nen tu­hou­tuu, vaan hän tah­too, et­tä kaik­ki kään­tyi­si­vät eli sai­si­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon (2. Piet. 3:9).

Sy­dä­men us­koon kuu­luu myös suun tun­nus­tus: ”Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den, suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen” (Room. 10:10). Tun­nus­tau­tu­mi­nen Ju­ma­lan lap­sek­si ih­mis­ten kes­kel­lä an­taa voi­maa kil­voi­tuk­seen (1.Tim. 6:12; 1. Joh. 2:23). Jee­sus sa­noi omil­leen: ”Kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te ra­kas­tat­te toi­si­an­ne” (Joh. 13:35.) Us­ko­vai­nen saa Hen­gen he­del­mä­nä ra­kas­ta­mi­sen lah­jan.

Hen­gen he­del­mää on myös ilo, jon­ka evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen syn­nyt­tää. Tämä ilo täyt­ti pai­men­ten sy­dä­met en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä.

Jou­lu ja sen lah­ja on läs­nä ai­na sil­loin, kun ju­lis­te­taan pit­kän­per­jan­tain evan­ke­liu­mia, jos­sa syn­nit ovat an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja Gol­ga­tal­la maa­han vuo­ta­nees­sa so­vin­to­ve­res­sä.

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Joh. 4:9–16

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2015

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys