JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Iha­nat asuin­si­jat

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
29.2.2016 9.40

Juttua muokattu:

1.1. 23:25
2020010123252920160229094000

KUVA: JOHANNA LUMIJäRVI

KUVA: JOHANNA LUMIJäRVI

Psal­mi 84 tun­ne­taan Ko­ran las­ten psal­mi­na. Se ku­vaa osal­taan Is­ra­e­lin kan­san va­el­lus­ta erä­maas­sa. Osa kan­sas­ta oli nous­sut ka­pi­naan joh­ta­ji­aan Moo­ses­ta ja Aa­ro­nia vas­taan. Ko­rah jouk­koi­neen opet­ti, et­tä koko kan­sa on pyhä. Täl­lai­nen ope­tus ei ol­lut Ju­ma­lan mie­len mu­kais­ta. Nel­jän­nes­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa kir­joi­te­taan, kuin­ka Ju­ma­la ran­kai­si Ko­ra­hin jouk­ko­ja (4. Moos. 16:32).

Lut­her kir­joit­taa psal­min 84 esi­pu­hees­sa, kuin­ka psal­mis­sa ku­va­taan Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan asu­mis­ta ja sen iha­nuut­ta. Ne, jot­ka py­syi­vät kuu­li­ai­si­na Ju­ma­lan ää­nel­le, iloit­si­vat Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta.

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta

Jo Van­han lii­ton ajan mat­ka­mie­het nä­ki­vät us­kon kaut­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan, py­häl­lä vuo­rel­la ole­van Her­ran Sii­o­nin, jos­sa Ju­ma­la an­taa täy­del­li­sen kirk­kau­ten­sa pais­taa (Ps. 50:2). Pro­feet­ta Je­sa­ja kat­se­li Uu­den lii­ton seu­ra­kun­taa, jos­sa ”au­ke­ne­vat so­kei­den sil­mät ja kuu­ro­jen kor­vat avau­tu­vat”. Mur­he ja huo­kaus ovat kau­ka­na, ja Her­ran va­paik­si os­ta­mat kan­ta­vat pään­sä pääl­lä ikuis­ta iloa. (Jes. 35:5, 10.)

Nämä pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set ovat to­teu­tu­neet. Täl­lä­kin ajal­la Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä (Room. 14:17).

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa ar­vos­ta­maan seu­ra­kun­nan ko­koon­tu­mi­sia ja kuu­le­maan, mitä Hen­ki seu­ra­kun­nal­le sa­noo. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta myös per­hee­nä: ”Te et­te siis ole enää vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia, vaan kuu­lut­te Ju­ma­lan per­hee­seen, sa­maan kan­saan kuin py­hät. Te olet­te ki­viä sii­nä ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Her­ra Jee­sus.” (Ef. 2:19–20.)

Seu­ra­kun­nan iha­nuus

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ai­na ol­lut tais­te­le­va seu­ra­kun­ta maan pääl­lä. Psal­mi 84 ku­vaa, kuin­ka Ko­ran lap­set kil­voit­te­li­vat ja te­ki­vät us­kon mat­kaa tais­te­lu­jen kes­kel­lä. He pi­ti­vät kal­li­sar­voi­se­na oma­koh­tais­ta us­koa ja asu­mis­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. He lau­loi­vat: ”Kuin­ka iha­nat ovat si­nun asuin­si­ja­si, Her­ra Ze­ba­ot. Sil­lä lin­tu on ko­din löy­tä­nyt ja pääs­ky­nen pe­sä­pai­kan, jos­sa se kas­vat­taa poi­ka­sen­sa. Mi­ten on­nel­li­sia ovat­kaan ne, jot­ka saa­vat asua si­nun huo­nees­sa­si! He ylis­tä­vät si­nua ala­ti.” (Ps. 84:3–4.)

Täl­lä­kin ajal­la Ju­ma­lan lap­set iloit­se­vat oma­koh­tai­ses­ta us­kos­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan kes­kel­lä. Vii­ni­puu­ver­tauk­ses­saan Jee­sus opet­ti oma­koh­tai­sen us­kon ja Kris­tuk­sen ruu­miin, Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan, vä­lis­tä yh­teyt­tä: ”Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Joka ei mi­nus­sa pysy, on kuin ir­ron­nut ok­sa: se hei­te­tään pois ja se kui­vuu.” (Joh. 15.) Jee­suk­sen ver­tauk­sen mu­kaan ok­san elä­mä riip­puu sii­tä, on­ko yh­teys run­koon ehyt ja kun­nos­sa. Saam­me ru­koil­la, et­tä Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta nä­kyi­si meil­le ai­na rak­kaa­na ja kal­lii­na.

Ju­ma­la an­taa täy­del­li­sen kirk­kau­den pais­taa seu­ra­kun­nas­saan. Pro­feet­ta Sa­kar­ja näki seu­ra­kun­nan esi­ku­va­na kul­tai­sen kynt­ti­län­ja­lan, jon­ka pääl­lä oli mal­ja ja seit­se­män lamp­pua. Ju­ma­la on an­ta­nut seu­ra­kun­nas­saan meil­le kai­ken, mitä tar­vit­sem­me. Meil­tä ei puu­tu mi­tään.

Kil­voi­tuk­sen mat­kal­la

Ko­ran lap­set luot­ti­vat ja tur­va­si­vat elä­mäs­sään ja us­kon kil­voi­tuk­ses­saan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon: ”Ju­ma­la on tur­vam­me ja lin­nam­me, aut­ta­jam­me hä­dän het­kel­lä. Sen täh­den em­me pel­kää, vaik­ka maa järk­kyy ja vuo­ret vai­pu­vat mer­ten sy­vyyk­siin. Her­ra Se­ba­ot on kans­sam­me, Jaa­ko­bin Ju­ma­la on tur­vam­me.” (Ps. 46:1–2, 7.) ”Pa­rem­pi on päi­vä si­nun esi­pi­hois­sa­si kuin tu­hat päi­vää muu­al­la” (Ps. 84:10).

Ko­ran las­ten ko­ke­muk­set voi­vat ol­la tut­tu­ja myös tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sil­le. Jos­kus voim­me tun­tea, kuin­ka mat­ka käy kuin ”it­kun laak­son” lä­vit­se. Us­ko­mi­sen ilon kes­kel­lä voi ol­la mur­hei­ta, elä­män ris­ti­rii­to­ja ja epäi­lyk­siä. Kui­ten­kin Ju­ma­la on aut­ta­nut. Ju­ma­lan avaa­mat mah­dol­li­suu­det ovat usein al­ka­neet sii­tä, mi­hin omam­me ovat lop­pu­neet.

Tur­va­nam­me on Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­ta, jos­ta kuu­luu loh­du­tuk­sen sana ja en­nen kaik­kea evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Saam­me ru­koil­la, et­tä et­si­vä ih­mi­nen löy­täi­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja pää­si­si iloit­se­maan oma­koh­tai­ses­ta us­kos­ta. Se vie ker­ran ian­kaik­ki­seen elä­mään tai­vaas­sa. Ju­ma­lan sa­nas­sa lu­va­taan, et­tä et­si­vä löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan.

Jor­ma Hop­pa

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Ps. 84

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2016

12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys