JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Joo­sef koh­ta­si ar­mol­li­ses­ti vel­jen­sä

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
11.3.2015 11.01

Juttua muokattu:

1.1. 23:51
2020010123513220150311110100

Raa­ma­tun ker­to­mus Joo­se­fin ja hä­nen vel­jien­sä koh­taa­mi­ses­ta Egyp­tis­sä on kau­nis ku­vaus ar­mol­li­suu­des­ta ja an­teek­si­an­ta­vai­suu­des­ta.

In­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­tu­na Joo­se­fil­la oli­si ol­lut syy­tä ol­la vel­jil­leen an­ka­ra ja kat­ke­ra. Nämä oli­vat myy­neet hä­net or­jak­si mi­di­a­ni­lai­sil­le kaup­pi­ail­le, min­kä vuok­si hän lo­pul­ta pää­tyi vuo­sik­si egyp­ti­läi­seen van­ki­laan.

Joo­sef koh­ta­si vel­jen­sä uu­del­leen vas­ta pit­kän ajan ku­lut­tua, kun nämä tu­li­vat Egyp­tiin ha­ke­maan syö­tä­vää. Fa­rao oli aset­ta­nut Joo­se­fin koko Egyp­tin käs­kyn­hal­ti­jak­si, ja hä­nen teh­tä­vä­nään oli ol­lut va­ras­toi­da vil­jaa ka­to­vuo­sien va­ral­le.

Joo­sef sai ti­lai­suu­den kos­taa vel­jil­leen. Hän ei kui­ten­kaan teh­nyt niin. Hän näki ta­pah­tu­mis­sa sy­vän tar­koi­tuk­sen ja Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen. Hän sa­noi vel­jil­leen: ”äl­kää ol­ko mur­heis­san­ne äl­kää­kä syyt­tä­kö it­se­än­ne sii­tä, et­tä olet­te myy­neet mi­nut tän­ne, sil­lä Ju­ma­la lä­het­ti mi­nut tei­dän edel­län­ne pe­las­ta­maan ih­mis­hen­kiä. – – Ju­ma­la lä­het­ti mi­nut tei­dän edel­län­ne, jot­ta te jäi­sit­te eloon ja tei­dän su­kun­ne säi­lyi­si maan pääl­lä ja mo­net pe­las­tui­si­vat. Te et­te siis lä­het­tä­neet mi­nua tän­ne, vaan Ju­ma­la.” (1. Moos. 45:5–8.)

Joo­sef an­toi sy­dä­mes­tään an­teek­si

Vel­jet nou­ti­vat Egyp­tiin myös isän­sä Jaa­ko­bin, ja koko per­he jäi sin­ne asu­maan. Jaa­ko­bin kuol­tua vel­jet al­koi­vat pe­lä­tä, et­tä Joo­sef vii­mein kos­tai­si hei­dän pa­hat te­kon­sa. He oli­vat luul­ta­vas­ti jo isän­sä Jaa­ko­bin elä­es­sä odot­ta­neet kau­hul­la päi­vää, jona Jaa­kob kuo­li­si. Pe­lois­saan he lä­het­ti­vät Joo­se­fil­le vies­tin, jos­sa he ve­to­si­vat isän­sä sa­noi­hin: ”En­nen kuo­le­maan­sa isäm­me käs­ki mei­tä sa­no­maan si­nul­le näin: ’An­na vel­jil­le­si an­teek­si hei­dän ri­kok­sen­sa ja pa­hat te­kon­sa. Ar­mah­da hei­tä, vaik­ka he ovat­kin teh­neet si­nul­le pa­haa.’ An­na siis meil­le nyt an­teek­si mei­dän ri­kok­sem­me. Me­hän pal­ve­lem­me sa­maa Ju­ma­laa kuin isä­si.” (1. Moos. 50:16–17.)

Vel­jet oli­vat us­ko­vai­sia mie­hiä ja ym­mär­si­vät toi­mi­neen­sa vää­rin. He tie­si­vät, et­tä Joo­sef oli saa­nut pal­jon val­taa ja et­tä hän voi­si teh­dä hei­dän elä­män hy­vin vai­ke­ak­si. He oli­vat kui­ten­kin pe­län­neet tur­haan, sil­lä Joo­sef oli jo an­ta­nut heil­le sy­dä­mes­tään an­teek­si.

Vas­ta­tes­saan vel­jien­sä pyyn­töön Joo­sef toi esil­le sen, et­tä ih­mi­sen teh­tä­vä­nä ei ole kos­taa; val­ta tuo­mi­ta on ai­no­as­taan Ju­ma­lal­la. Hän sa­noi vel­jil­leen: ”äl­kää ol­ko pe­lois­san­ne, en­hän minä ole Ju­ma­la. Te kyl­lä tar­koi­tit­te mi­nul­le pa­haa, mut­ta Ju­ma­la kään­si sen hy­väk­si. Hän an­toi tä­män kai­ken ta­pah­tua, jot­ta mo­net ih­mi­set sai­si­vat jää­dä hen­kiin. äl­kää siis enää ol­ko pe­lois­san­ne. Minä huo­leh­din teis­tä, tei­dän vai­mois­tan­ne ja lap­sis­tan­ne.” (1. Moos. 50:19–21.) Se, et­tä Joo­sef oli an­ta­nut vel­jil­leen sy­dä­mes­tään an­teek­si, il­me­ni myös hä­nen te­ois­saan, sil­lä hän huo­leh­ti vel­jien­sä per­heis­tä.

Koh­taa­mi­nen Kris­tuk­sen mie­lel­lä

Voi sa­noa, et­tä Joo­se­fil­la oli ”Kris­tuk­sen mie­li” (Fil. 2:5–8). Hän ei ha­lun­nut vas­ta­ta pa­haan pa­hal­la, vaan tah­toi ar­mah­taa ja roh­kais­ta. Us­kon kaut­ta hän ym­mär­si, et­tä hän oli it­se­kin saa­nut Ju­ma­lal­ta pal­jon an­teek­si ja et­tä kaik­ki hä­nen ajal­li­set aar­teen­sa­kin oli­vat Ju­ma­lan lah­jaa.

Sekä Joo­sef et­tä hä­nen vel­jen­sä oli­vat saa­neet ol­la Ju­ma­lan kou­lus­sa. Vel­jek­set oli­vat jou­tu­neet nöyr­ty­mään ja pyy­tä­mään pa­ho­ja te­ko­jaan an­teek­si. Enää hei­dän sa­nois­saan ei il­men­nyt sel­lais­ta yl­peyt­tä kuin vuo­sia ai­em­min ke­dol­la, jos­sa he pa­kot­ti­vat vel­jen­sä or­ja­kaup­pi­ai­den mat­kaan.

An­teek­si­pyy­tä­mi­nen ja -an­ta­mi­nen ei usein­kaan ole help­poa. Ju­ma­lan val­ta­kun­taa et­si­vä ih­mi­nen jou­tuu kul­ke­maan ah­taas­ta por­tis­ta pääs­täk­seen si­säl­le (Matt. 7:13). Sa­moin on jo­ka­päi­väi­sen pa­ran­nuk­sen kans­sa: syn­tiin lan­gen­neen Ju­ma­lan lap­sen ei ole ai­na help­poa nöyr­tyä pyy­tä­mään an­teek­si.

An­teek­si­an­ta­mi­nen­kin on jos­kus ko­vin vai­ke­aa. Jos ei pys­ty an­ta­maan lä­him­mäi­sel­leen an­teek­si, sy­dä­men saat­taa val­la­ta kat­ke­ruus, jos­ta on mo­nia ikä­viä seu­rauk­sia. On­kin tär­ke­ää ru­koil­la Ju­ma­lal­ta voi­maa, jot­ta jak­sai­si sekä an­taa et­tä pyy­tää an­teek­si. Kun Ju­ma­la aut­taa täs­sä, sy­dän saa va­pau­tua kat­ke­ruu­des­ta ja syn­nin taa­kois­ta. Sii­tä seu­raa iloi­nen ja ar­mol­li­nen mie­li.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 3/2015

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Moos. 50:15–21

31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys