JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Joo­sua ja Ka­leb saar­na­si­vat us­kon sa­no­maa

Hartauskirjoitukset
9.7.2015 0.00

Is­ra­e­lin kan­sa oli saa­pu­nut kor­pi­va­el­luk­sel­laan lu­va­tun maan, Ka­naa­nin­maan lä­hel­le. Mat­kan­sa ai­ka­na kan­sa oli ko­ke­nut mo­nen­lai­sia vai­hei­ta ja ko­et­te­le­muk­sia, mut­ta Ju­ma­la oli ol­lut sen kans­sa ja joh­ta­nut sitä va­kaal­la, kaik­ki­val­ti­aal­la kä­del­lään.

Kan­sa oli saa­nut mat­kal­laan ko­kea mo­nin ta­voin Her­ran hy­vyyt­tä. He oli­vat pääs­seet kui­vaa maa­ta pit­kin me­ren läpi tur­vaan egyp­ti­läis­ten so­ta­jou­koil­ta, saa­neet au­ti­o­maas­sa syö­däk­seen man­naa tai­vaas­ta ja juo­dak­seen vet­tä kal­li­os­ta. Sii­nain­vuo­rel­la Ju­ma­la oli an­ta­nut kan­san­joh­ta­jal­le, Moo­sek­sel­le, kym­me­nen käs­kyn lain­tau­lut oh­jeek­si ja op­paak­si us­ko­ne­lä­mään.

Kan­sa oli myös mon­ta ker­taa ka­pi­noi­nut Ju­ma­laa vas­taan. Is­ra­e­li­lai­set oli­vat jopa käs­ke­neet Moo­sek­sen vel­jeä Aa­ro­nia va­la­maan kul­tai­sen son­nin sil­lä ai­kaa, kun Moo­ses oli yl­hääl­lä vuo­rel­la, jos­sa Ju­ma­la an­toi hä­nel­le kak­si ki­vis­tä lii­ton tau­lua.

Ver­taus­ku­va kris­ti­tyn va­el­luk­ses­ta

Is­ra­e­lin kan­san va­el­lus kor­ven hal­ki koh­ti lu­vat­tua maa­ta on his­to­ri­al­li­nen to­si­a­sia, mut­ta myös ver­taus­ku­va kris­ti­tyn ih­mi­sen va­el­luk­ses­ta koh­ti us­kon pää­mää­rää, tai­vas­ta (Hepr. 3, 4). Mat­kal­laan kris­tit­ty ko­kee niin myö­tä- kuin vas­toin­käy­mi­siä, mut­ta Ju­ma­la joh­taa hä­nen elä­mään­sä hy­vin ja vii­saas­ti, kun hän sy­dä­mes­tään tur­vau­tuu Ju­ma­laan.

Ju­ma­la ei kos­kaan hyl­kää ih­mis­tä, mut­ta ih­mi­nen sen si­jaan saat­taa hy­lä­tä Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sen us­kon ja elä­män. Usein­kaan Ju­ma­lan tie ei ole sel­lai­nen kuin ih­mi­nen oman ym­mär­ryk­sen­sä va­los­sa toi­voi­si. Sil­ti se on oi­kea ja pa­ras mah­dol­li­nen.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja va­roit­taa, et­tei kris­tit­ty lan­ke­ai­si ka­pi­noi­maan Ju­ma­laa ja hä­nen joh­da­tus­taan vas­taan, ku­ten Is­ra­e­lin kan­sa kor­pi­mat­kal­laan: ”Ol­kaam­me siis va­ruil­lam­me. Ju­ma­lan lu­paus, et­tä pää­sem­me hä­nen le­po­paik­kaan­sa, on vie­lä täyt­ty­mät­tä, ei­kä yk­si­kään teis­tä saa jää­dä tai­pa­leel­le. – – Pyr­ki­kääm­me siis kai­kin voi­min tuo­hon le­poon, et­tei yk­si­kään lan­ke­ai­si seu­raa­maan noi­den nis­koit­te­li­joi­den esi­merk­kiä.” Kir­joit­ta­ja pai­not­taa, et­tä pe­ril­le tai­vaan ko­tiin pää­see, kun on us­kon kaut­ta kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan sa­nal­le (Hepr. 4:1–11).

Ju­ma­la pu­huu Py­hän Hen­gen kaut­ta seu­ra­kun­nas­saan ja ruok­kii elä­väl­lä sa­nal­laan las­ten­sa sie­lua. Syn­nin hou­ku­tus­ten kes­kel­lä voi­man­läh­tee­nä on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi, vir­voit­ta­va vesi, joka vuo­taa Kris­tus-kal­li­os­ta.

Epä­us­kon saar­na ai­heut­taa pel­koa

Kan­san pääs­tyä lu­va­tun maan ra­jal­le Moo­ses lä­het­ti kak­si­tois­ta mies­tä, yh­den jo­kai­ses­ta su­ku­kun­nas­ta, tut­ki­maan maa­ta. Kun tie­dus­te­li­jat pa­la­si­vat, he ker­toi­vat, et­tä maa oli juu­ri sel­lai­nen kuin oli odo­tet­tu­kin: kau­nis ja ra­vin­tei­kas maa, joka ”tul­vii mai­toa ja hu­na­jaa”.

Tie­dus­te­li­jat kui­ten­kin jat­koi­vat, et­tä maas­sa asu­va kan­sa on voi­ma­kas ja et­tä kau­pun­git ovat lu­jas­ti va­rus­tet­tu­ja. He sa­noi­vat: ”Em­me me pys­ty käy­mään sen kan­san kimp­puun. He ovat vah­vem­pia kuin me.” Pu­heil­laan he sai­vat is­ra­e­li­lai­set pel­kää­mään Ka­naa­nin­maa­ta.

Tie­dus­te­li­jois­ta ai­nos­taan Ka­leb ja Joo­sua jak­soi­vat luot­taa Ju­ma­lan voi­maan ja pu­hua us­kon saar­naa. Kun kan­sa al­koi huu­taa Moo­ses­ta vas­taan, Ka­leb tyyn­nyt­te­li sitä ja huu­si: ”Me hyök­kääm­me sin­ne heti ja otam­me maan hal­tuum­me! Me pys­tym­me sii­hen!”

Kan­sa kui­ten­kin us­koi epä­us­kon saar­naa, al­koi it­keä ja par­kua ja va­lit­ti koko yön. He nu­ri­si­vat Moo­sek­sel­le ja Aa­ro­nil­le: ”Kun­pa oli­sim­me saa­neet kuol­la Egyp­tis­sä! Kun­pa edes sai­sim­me kuol­la tääl­lä au­ti­o­maas­sa!”

Kan­sa jopa päät­ti va­li­ta it­sel­leen uu­den joh­ta­jan, joka vei­si hei­dät ta­kai­sin Egyp­tiin. Sil­loin Joo­sua ja Ka­leb sa­noi­vat: ”Maa, jota kä­vim­me tut­ki­mas­sa, on hyvä ja iha­na maa. Jos Her­ra on meil­le suo­si­ol­li­nen, hän vie mei­dät tuo­hon maa­han, joka tul­vii mai­toa ja hu­na­jaa, ja an­taa sen meil­le. Te et­te saa ka­pi­noi­da Her­raa vas­taan!”

Kan­sa uh­ka­si ki­vit­tää Joo­su­an ja Ka­le­bin hen­gil­tä, mut­ta ti­lan­ne muut­tui, kun Her­ran kirk­kaus il­mes­tyi py­häk­kö­tel­tas­sa, niin et­tä kaik­ki nä­ki­vät sen. Ju­ma­la ran­kai­si kuo­le­mal­la tie­dus­te­li­joi­ta, jot­ka oli­vat pu­hu­neet pa­haa lu­va­tus­ta maas­ta. Hän myös il­moit­ti, et­tei ka­pi­naan nous­sees­ta kan­sas­ta yk­si­kään kak­si­kym­men­vuo­ti­as tai sitä van­hem­pi mies pää­si­si pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han.

Tie­dus­te­li­jois­ta ai­no­as­taan Joo­sua ja Ka­leb sai­vat las­kea jal­kan­sa Ka­naa­nin­maan mul­taan. Hei­dän elä­män­sä muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on luot­taa Ju­ma­laan ja ol­la kuu­li­ai­nen hä­nen sa­nal­leen.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 4. Moos. 13–14

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 7–8/2015

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys