JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­la kuu­li Ne­he­mi­an ru­kouk­sen

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
23.6.2015 12.27

Juttua muokattu:

1.1. 23:14
2020010123145620150623122700

Raa­mat­tu si­säl­tää lu­kui­sia ru­kouk­sia. Osa niis­tä on hy­vin tun­net­tu­ja, ku­ten Her­ran siu­naus (4. Moos. 6:23–27) ja Jee­suk­sen opet­ta­ma Her­ran ru­kous (Matt. 6:9–13).

Mui­ta tun­net­tu­ja ru­kouk­sia ovat esi­mer­kik­si Ma­ri­an kii­tos­vir­si (Luuk. 1:46–55), Jee­suk­sen ru­kous seu­raa­jien­sa puo­les­ta (Joh. 17) ja Ste­fa­nuk­sen ru­kous hä­nen ol­les­saan me­nos­sa kuo­le­maan (Apt. 7:59–60). Myös psal­meis­sa on run­saas­ti ru­kouk­sia. Raa­mat­tua voi­kin kut­sua ru­kous­ten kir­jak­si.

Tut­kit­ta­va­na ole­va Ne­he­mi­an ru­kous ei kuu­lu Raa­ma­tun tun­ne­tuim­pien ru­kous­ten jouk­koon. Ne­he­mi­an kir­ja on kui­ten­kin yk­si Raa­ma­tun tär­keis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta kir­jois­ta. Sii­nä ker­ro­taan ajas­ta, jol­loin osa Baa­be­lin pak­ko­siir­to­lai­suu­teen jou­tu­neis­ta oli jo saa­nut pa­la­ta ta­kai­sin ko­ti­seu­dul­leen (noin 450 eKr).

Ne­he­mi­an kir­ja muo­dos­tuu pää­a­si­as­sa Ne­he­mi­an muis­tel­mis­ta. Ne­he­mia oli Per­si­an ku­nin­kaan juo­man­las­ki­ja, jon­ka teh­tä­vä­nä oli mais­taa ku­nin­kaan juo­mia sen va­ral­ta, et­tei nii­tä ol­lut myr­ky­tet­ty.

Huo­no­ja uu­ti­sia Je­ru­sa­le­mis­ta

Ne­he­mi­an luok­se tu­lee hä­nen vel­jen­sä Ha­na­ni Juu­das­ta muu­ta­mien mui­den mies­ten kans­sa. Ne­he­mia ky­se­lee heil­tä Je­ru­sa­le­min olois­ta ja niis­tä juu­ta­lai­sis­ta, jot­ka oli­vat pääs­seet pa­laa­maan van­keu­des­ta.

Ne­he­mia saa ikä­vän ja huo­les­tut­ta­van vas­tauk­sen. Van­keu­des­ta pa­lan­neet eli­vät suu­res­sa kur­juu­des­sa ja hä­pe­äs­sä. Je­ru­sa­le­min muu­rit oli­vat rau­ni­oi­na, ja sen por­tit oli pol­tet­tu.

Vies­tit Juu­das­ta jär­kyt­ti­vät Ne­he­mi­aa. Ne kuul­tu­aan hän is­tui mon­ta päi­vää maas­sa it­kien ja paas­to­ten. Ah­dis­tuk­sen kes­kel­lä Ne­he­mia ava­si sy­dän­tään Ju­ma­lal­le ru­kouk­ses­sa.

Ne­he­mia ru­koi­lee nöy­rä­nä

Ru­kouk­ses­saan Ne­he­mia tun­nus­taa Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­den ja val­ta­suu­ruu­den. Hän muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la pi­tää liit­ton­sa voi­mas­sa ja on us­kol­li­nen niil­le, jot­ka ra­kas­ta­vat Ju­ma­laa ja nou­dat­ta­vat hä­nen käs­ky­jään.

Ne­he­mia pyy­tää, et­tä Ju­ma­la avai­si sil­män­sä nä­ke­mään ja kor­van­sa kuu­le­maan hä­nen ru­kouk­sen­sa. Ne­he­mia pal­jas­taa näin nöy­ryy­ten­sä Ju­ma­lan tah­don ja vii­sau­den edes­sä.

Tä­män jäl­keen Ne­he­mia tun­nus­taa, et­tä hän it­se, hä­nen per­he­kun­tan­sa ja is­ra­e­li­lai­set ei­vät ol­leet ky­en­neet täyt­tä­mään Ju­ma­lan käs­ky­jä. He oli­vat teh­neet syn­tiä Ju­ma­laa vas­taan rik­ko­mal­la Ju­ma­lan la­ke­ja, käs­ky­jä ja sää­dök­siä.

Ne­he­mia muis­tut­taa Ju­ma­laa myös sii­tä, kuin­ka hän oli Moo­sek­sel­le sa­no­nut, et­tä hän ha­jot­tai­si is­ra­e­li­lai­set, jos he luo­pui­si­vat Ju­ma­las­ta. Ju­ma­la oli kui­ten­kin lu­van­nut, et­tä ti­lan­ne muut­tui­si, jos is­ra­e­li­lai­set kään­tyi­si­vät Ju­ma­lan puo­leen ja nou­dat­tai­si­vat hä­nen käs­ky­jään ja eläi­si­vät nii­den mu­kai­ses­ti. Täl­löin hän ko­ko­ai­si hei­dät jäl­leen yh­teen, vaik­ka hei­dät oli­si ha­jo­tet­tu maan ää­riin.

Ju­ma­la kuu­lee ru­kouk­sen

Ne­he­mia pyy­tää, et­tä Ju­ma­la vai­kut­tai­si ku­nin­kaas­sa suo­peu­den hä­nen suun­ni­tel­miin­sa. Ju­ma­la kuu­lee hä­nen ru­kouk­sen­sa. Ne­he­mia pää­see esit­tä­mään ku­nin­kaal­le pyyn­nön, et­tä hän sai­si läh­teä Juu­daan ra­ken­ta­maan uu­del­leen Je­ru­sa­le­mia (Neh. 2:4–6).

Ku­nin­gas suos­tuu pyyn­töön. Hän an­taa Ne­he­mi­al­le jopa käs­ky­kir­jeet, jot­ka aut­ta­vat mat­kal­la Je­ru­sa­le­miin ja Je­ru­sa­le­min ra­ken­ta­mi­ses­sa. Näin ta­pah­tuu Ne­he­mi­an mu­kaan sen vuok­si, et­tä Ju­ma­lan suo­jaa­va käsi oli hä­nen yl­län­sä. (Neh. 2:6–8.)

Ne­he­mi­an kir­jas­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­lan avul­la Je­ru­sa­le­min muu­rit ja por­tit ra­ken­net­tiin uu­del­leen. Työ­tä teh­tiin yh­des­sä, ja sa­mal­la ol­tiin val­mii­ta tais­te­le­maan vi­hol­lis­ta vas­taan. (Neh. 3–6.) Juu­dan vi­hol­li­set­kin jou­tui­vat tun­nus­ta­maan, et­tä kaik­ki työ saa­tiin pää­tök­seen Ju­ma­lan avul­la (Neh. 6:16).

Ne­he­mi­an ta­voin voim­me ru­kouk­ses­sa lä­hes­tyä Ju­ma­laa hä­nen lu­pauk­siin­sa tur­vau­tu­en. Ru­kous on sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa. Jee­sus opet­ti, et­tä Ju­ma­la tie­tää, mitä me tar­vit­sem­me jo en­nen kuin olem­me sitä hä­nel­tä pyy­tä­neet­kään (Matt. 6:8).

Tär­ke­ää on ru­koil­la, et­tä Ju­ma­lan tah­to to­teu­tui­si. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan Ju­ma­lan tah­to to­teu­tuu, kun ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja saa syn­tin­sä an­teek­si. Tä­män myö­tä Ju­ma­la siu­naa myös ajal­li­ses­ti (Matt. 6:33).

Ant­ti Sa­ve­la

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Neh. 1:1–11

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 6/2015

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys