JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Saar­nat­kaa evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le

Hartauskirjoitukset
11.6.2014 0.00

Tut­kit­ta­va teks­ti on Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min alus­sa. Kir­jan pu­nai­sek­si lan­gak­si on luon­neh­dit­tu Ju­ma­lan suun­ni­tel­man to­teu­tu­mis­ta Jee­suk­sen elä­mäs­sä ja kär­si­mi­ses­sä. Mar­kus lie­nee kir­joit­ta­nut evan­ke­liu­min­sa Roo­mas­sa 60-lu­vun lo­pul­la. Kir­ja on evan­ke­liu­meis­ta ly­hin, mut­ta sii­hen on tal­le­tet­tu olen­nai­sin, mitä Jee­suk­sen toi­min­nas­ta tie­det­tiin.

Na­sa­re­ti­lai­sen elä­mä­ker­ta­ku­vaus jää ohu­ek­si, mut­ta sen si­jaan Mar­kus an­taa yti­mek­kään vas­tauk­sen ky­sy­myk­seen Jee­suk­sen per­soo­nas­ta. Kir­jan en­sim­mäi­nen lau­se tii­vis­tää tä­män: ”Ilo­sa­no­ma Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta, Ju­ma­lan Po­jas­ta, läh­ti liik­keel­le näin.” Sit­ten on viit­taus Je­sa­jan en­nus­tuk­seen Jee­suk­sen edel­lä­kä­vi­jän, Jo­han­nes Kas­ta­jan, tu­le­mi­ses­ta. Ku­vaus Jee­suk­sen kas­tees­ta ja hä­nen jul­ki­sen toi­min­tan­sa al­ka­mi­ses­ta on niin ikään kir­jan alus­sa.

Jo­han­nes Kas­ta­jan van­git­se­mi­sen jäl­keen Jee­sus pa­la­si Ga­li­le­aan ja saar­na­si Ju­ma­lan evan­ke­liu­mia. Sa­no­man si­säl­tö kävi kuu­li­joi­ta koh­ti: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le; teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15). Pe­las­tus­his­to­ri­an rat­kai­se­va vai­he oli kä­sil­lä, Van­han tes­ta­men­tin ai­ka päät­tyi. En­nus­tuk­set oli­vat täyt­ty­neet ja lu­pauk­sen sana to­teu­tu­nut.

Ju­ma­la kut­suu kaik­ki­na ai­koi­na

Evan­ke­liu­min eli ilo­sa­no­man läh­tee­nä on Ju­ma­la. Sen pää­si­säl­tö­nä on to­dis­tus Jee­suk­ses­ta ja hä­nen työs­tään. Ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja vah­vis­ti vie­lä en­nen tai­vaa­see­nas­tu­mis­taan ope­tus-las­ten­sa lä­he­tys­teh­tä­vän: ”Men­kää kaik­keen maa­il­maan ja saar­nat­kaa evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le” (Mark. 16:15).

Apos­to­li Paa­va­li ku­vaa saa­man­sa kut­su­muk­sen Lä­het­tä­jän tah­don mu­kai­ses­ti: ”Paa­va­li, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja, kut­sut­tu apos­to­li, ero­tet­tu ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan evan­ke­liu­mia, jon­ka Ju­ma­la on edel­tä lu­van­nut pro­feet­tain­sa kaut­ta py­his­sä kir­joi­tuk­sis­sa, hä­nen Po­jas­tan­sa, – – Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta, mei­dän Her­ras­tam­me, jon­ka kaut­ta me olem­me saa­neet ar­mon ja apos­to­lin­vi­ran” (Room.1:1–5).

Kris­tuk­sen seu­raa­jil­le an­net­tu lä­he­tys­teh­tä­vä on ol­lut voi­mas­sa läpi ih­mis­kun­nan his­to­ri­an ja jat­kuu edel­leen Ju­ma­lan Hen­gen vai­kut­ta­ma­na maa­il­mas­sa eri kan­so­jen kes­kuu­des­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­su, hyvä sa­no­ma syn­tis­ten Va­pah­ta­jas­ta, on laa­jal­ti kuul­ta­vis­sa. Ny­ky­ai­kai­nen, te­ho­kas tie­don­vä­li­tys pal­ve­lee myös mo­nel­la ta­val­la evan­ke­liu­min työ­tä.

Kut­su seu­raa­maan

Jul­ki­sen toi­min­tan­sa alus­sa Jee­sus ta­pa­si Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la kul­kies­saan ka­las­ta­ja-vel­jek­set Si­mo­nin ja And­re­ak­sen. He oli­vat pyy­tä­mäs­sä ka­laa heit­to­ver­koil­la ma­ta­las­sa ve­des­sä. Kes­kel­lä ar­kis­ta työ­tään Jee­sus an­toi heil­le yl­lät­tä­vän kut­sun: ”Seu­rat­kaa mi­nua, niin minä teen teis­tä ih­mis­ten ka­las­ta­jia!” Mar­kus ker­too, et­tä koh­ta ka­las­ta­jat jät­ti­vät verk­kon­sa ja koko elin­kei­non­sa poh­ti­mat­ta rat­kai­su­aan enem­pää. Het­ken ku­lut­tua ti­lan­ne tois­tui. Vä­hän mat­kaa kul­jet­tu­aan Jee­sus ta­pa­si Se­be­deuk­sen po­jat Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen hei­dän ol­les­saan ve­nees­sään ka­la­verk­ko­ja sel­vit­te­le­mäs­sä. Myös he sai­vat Jee­suk­sel­ta seu­raa­mis­kut­sun. Kut­sul­le kuu­li­ai­si­na he liit­tyi­vät Kris­tuk­sen seu­raan ja sai­vat en­sim­mäi­si­nä ope­tus­lap­sen ni­men ja teh­tä­vän.

Kai­kes­sa ko­rut­to­muu­des­saan ta­pah­tu­ma oli ih­meel­li­nen. Jee­sus tun­si noi­den mies­ten mie­len ja näki hei­dän sy­dä­men­sä ti­lan. Jee­suk­sen kut­su oli ar­vo­val­tai­nen, Ju­ma­lan ar­mon ja rak­kau­den kut­su. Ar­kis­ta työ­tään te­ke­vät ka­las­ta­jat tun­si­vat sen vai­ku­tuk­sen ja osoit­ti­vat kut­sul­le luot­ta­vai­sen kuu­li­ai­suu­den. Aa­vis­ta­es­saan teh­tä­vän ai­nut­laa­tui­suu­den he oli­vat val­miit jät­tä­mään ajal­li­sen työn­sä. Jee­suk­sen kut­suun si­säl­tyi pal­jon enem­män kuin he tuol­loin ym­mär­si­vät. Asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys avau­tui heil­le us­kon kaut­ta.

Ih­mis­ten ka­las­ta­jik­si

Jee­sus kut­sui nämä mie­het ih­mis­ten ka­las­ta­jik­si. Ku­va­pu­hee­seen si­säl­tyi ver­taus ih­mis­ten kut­su­mi­seen ja pe­las­ta­mi­seen pois pa­han val­las­ta. Kun Ju­ma­lan kut­sun vas­taa­not­ta­va ih­mi­nen nöyr­tyy pa­ran­nuk­seen, kuu­lee ja us­koo syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min, hän siir­tyy pi­mey­des­tä ja pa­han val­las­ta rau­han ja val­keu­den val­ta­kun­taan ja pää­see näin Ju­ma­lan lap­seu­teen.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan verk­koa hei­te­tään yhä Jee­suk­sen an­ta­man teh­tä­vän mu­kai­ses­ti maa­il­man me­rel­lä. Evan­ke­liu­min työ jat­kuu mo­nis­sa mais­sa eri kan­so­jen kes­kuu­des­sa. Ilo­sa­no­man le­vi­ä­mi­ses­tä ker­too su­vi­seu­ro­jen lip­pu­ri­vis­tön kas­va­va mää­rä. Se on kii­tol­li­suut­ta he­rät­tä­vä vies­ti Ju­ma­lan ih­meel­li­ses­tä siu­nauk­ses­ta hä­nen val­ta­kun­tan­sa työs­sä.

Kut­su pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen on yhä voi­mas­sa. Et­si­väl­le ih­mi­sel­le se on ra­kas­ta­va kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja Kris­tuk­sen seu­raa­mi­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ver­kos­sa ole­vat elä­vät yh­des­sä mui­den kans­sa maa­il­mas­sa, mut­ta ei­vät ole maa­il­mas­ta. Kris­tuk­sen seu­raa­jat ovat py­hiä, maa­il­mas­ta Ju­ma­lal­le ero­tet­tu­ja, ku­ten evan­ke­lis­ta Jo­han­nes kir­joit­taa: ”He ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu” (Joh.17:16).

Työ päät­tyy ker­ran

Maa­il­man ai­ka päät­tyy ker­ran. Myös evan­ke­liu­min kyl­vö­työ tu­lee Ju­ma­lan mää­rää­mä­nä ai­ka­na pää­tök­seen. Ovet ka­tua vas­taan sul­keu­tu­vat ja myl­lyn ää­ni vai­me­nee. Tätä Saar­naa­jan kir­jan ru­nol­lis­ta ku­vaa on tul­kit­tu myös näyk­si lo­pun ajas­ta. Evan­ke­lis­ta Mat­teus kir­joit­taa vii­mei­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta: ”Vie­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on nuo­tan kal­tai­nen, joka hei­tet­tiin me­reen ja ko­ko­si kaik­ki­nai­sia ka­lo­ja. Ja kun se tuli täy­teen, ve­ti­vät he sen ran­nal­le, is­tuu­tui­vat ja ko­ko­si­vat hy­vät as­ti­oi­hin, mut­ta kel­vot­to­mat he vis­ka­si­vat pois.” (Matt. 13:47–48.)

Sa­mas­sa lu­vus­sa ole­va rik­ka­vil­ja­ver­taus on si­säl­löl­tään sa­man­kal­tai­nen. Mo­lem­mat ovat maa­il­man­lo­pun ku­vaus­ta ker­to­en suu­res­ta ti­lin-

te­os­ta. Ajan ku­lu­mi­nen ja sen vää­jää­mä­tön päät­ty­mi­nen pu­hut­te­le­vat mei­tä. Sii­nä pu­hut­te­lus­sa mat­ka­mies kai­paa Ju­ma­lan ar­moa ja evan­ke­liu­min uu­dis­ta­vaa voi­maa elä­män tai­pa­leel­le sen päät­ty­mi­seen as­ti. Sy­dä­men kai­paus­ta sii­vit­tää pyyn­tö ja ru­kous Ju­ma­lan var­je­luk­ses­ta oma­koh­tai­seen us­kon­kil­voi­tuk­seen ja pe­ril­le pää­se­mi­seen.

Teks­ti: Pent­ti Sau­lio

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään raa­ma­tun­koh­taa: Mark. 1:16–20.

Teks­ti on jul­kais­tu Sii­o­nin lä­he­tys­leh­des­sä 6/2014.

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys