Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Elias Majuri
Lapsena seisoin kerran isäni kanssa suuren järven rannalla katsellen ulapalle. Katseeni ei yltänyt tavoittamaan vastarantaa. Kaukana näkyi vain taivaan ja veden viiva. Silloin mieleeni nousi kysymys, mitä on sen toisella puolella.
Kysymys on askarruttanut minua monta kertaa myöhemminkin. Elämässä on paljon sellaista, mihin katseeni ei yllä. Haluaisin nähdä pidemmälle, varmistua tulevasta ja ymmärtää Jumalan johdatuksen. Kuitenkin eteeni avautuu usein ulappa, jonka toista rantaa en näe.
Raamatussa näemme entisten pyhien esimerkin. He katsoivat uskossa kaiken näkyvän tuolle puolen. Tänäänkin usko on ojentautumista sen mukaan ja sitä kohti, mikä ei vielä näy, mutta mitä toivotaan (Hepr. 11:1). Toivon kohde on pääsy Jumalan lasten kirkkauteen ja vapauteen (Room. 8:21). Apostoli vakuuttaa: “me olemme toivossa vapahdetut” (Room. 8:24). Toivo pelastuksesta on varma. Sen perustana eivät ole omat kokemuksemme tai havaintomme, vaan Jumalan ikuiset lupaukset, joista usko vakuuttuu.
Apostoli opettaa meille toivon olemusta: “Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!” (Room. 8:24.) Toivon täyttymys on edessäpäin. Emme vielä näe sitä silmillämme. Kuitenkin uskon kautta taivas on jo omanamme. Ikuisen elämän osallisuus on elämämme sisältö ja voima tässä ja nyt. Näin uskovaisen elämään kuuluu yhtä aikaa omistaminen ja odottaminen.
Odottaminen kysyy kärsivällisyyttä (Room. 8:25). Kärsivällisyyttä tarvitsemme, koska emme ole vielä päässeet kirkkauteen, eikä turmeltunut luontomme vapaaksi synnin, pahan ja kuoleman vaikutuksista.
Apostoli muistuttaa Jumalan lasta myös osallisuudesta Kristuksen kärsimykseen (Room. 8:17). Jeesuksen seuraaminen merkitsee väistämättä rajan avautumista Hengen johdattaman ja Jumalasta vieraantuneen elämänmenon välille. Kristuksen risti on ainoa toivomme. Vapahtajan sovintoveri hänen valtakuntansa evankeliumissa on tänäänkin voimanlähde kristityn taistelussa syntiä vastaan. Myös Henki auttaa meitä heikkoja rukoillen puolestamme Jumalan tahdon mukaisesti (Room. 8:26–27).
Kun katson ulapalle, eivät silmäni aina näe vastarantaa, mutta usko näkee suuremmaksi rikkaudeksi jakaa Jumalan kansan kärsimykset ja Kristuksen osaksi tulevan häväistyksen kuin kaikki maailman rikkaudet ja synnin ohimenevän nautinnon. (Hepr. 11: 25–26.) Vain uskolla on tämän ja tulevan elämän lupaus. Jumalan kansan osallisuudessa minuakin kantaa tänään kirkkauden toivo.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.