JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Äl­kää tuot­ta­ko su­rua Py­häl­le Hen­gel­le

Matkaevääksi
28.10.2015 10.00

KUVA: ANNE NIKULA

Py­häin­päi­vän ai­kaan olen usein muis­tel­lut liki kah­den­kym­me­nen vuo­den ta­kais­ta työ­mat­kaa­ni Ruot­sis­sa.

Kiin­ni­tin huo­mi­o­ni eri­tyi­ses­ti kau­niis­ti si­dot­tui­hin ha­vuk­rans­sei­hin, joi­ta mo­net ruot­sa­lai­set hank­ki­vat py­häin­päi­vää var­ten lä­heis­ten­sä hau­doil­le las­ket­ta­vik­si. Tääl­lä Suo­mes­sa­kin tämä kau­nis tapa on tun­net­tu. Ul­ko­nai­set­kin asi­at, hy­vät ja kau­niit ta­vat, val­mis­ta­vat mie­li­äm­me ar­vok­kaa­seen juh­laan. Vie­lä­kin lie­nee tot­ta van­ha ope­tus: ”Var­je­le sinä ta­paa. Tapa var­je­lee si­nua.”

On ilo pi­tää esil­lä kris­til­lis­tä elä­män­ta­paa, joka ra­ken­taa myös ajal­lis­ta elä­mää ja yh­teis­kun­taa. Kris­til­li­sel­lä kult­tuu­ril­la on myös yh­teis­kun­taa pa­ran­ta­va vai­ku­tus. Py­häin­päi­vä on kir­kol­li­nen juh­la, jota viet­tä­es­säm­me voim­me sa­mal­la py­säh­tyä ja hil­jen­tyä elä­mäm­me tär­keim­män a­sian ää­rel­lä.

”Minä us­kon Py­hään Hen­keen”

Mikä on elä­mäm­me tär­kein asia? Ih­mi­nen on syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa tul­lut pe­ri­syn­nin ja kuo­le­man alai­sek­si. In­hi­mil­li­sen ih­mi­syy­tem­me puo­les­ta em­me ha­keu­du oma-aloit­tei­ses­ti Ju­ma­lan yh­tey­teen, päin­vas­toin. Kul­jem­me il­man Ju­ma­lan apua pois­päin hä­nes­tä, ku­ten Aa­ta­mi ja Ee­va pa­ra­tii­sis­sa lan­kee­muk­sen jäl­keen.

Jo rip­pi­kou­lus­sa meil­le ope­te­taan, mitä mer­kit­se Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen ja sy­dä­men yh­teys Ju­ma­lan elä­vään seu­ra­kun­taan. Us­kon­tun­nus­tuk­sen kol­man­nes­sa us­kon­kap­pa­lees­sa lau­sum­me: ”Minä us­kon Py­hään Hen­keen, py­hän yh­tei­sen seu­ra­kun­nan, py­häin yh­tey­den, syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sen, ruu­miin ylös­nou­se­mi­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män”.

Il­man Py­hää Hen­keä us­ko on kuol­lut­ta us­koa. Elä­vä us­ko on ai­na Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­maa ja liit­tää us­ko­jan Kris­tuk­sen seu­ra­kun­taan, py­hien yh­tey­teen.

Paa­va­lin oh­jeet so­pi­via ny­ky­ään­kin

Ju­ma­lan lap­si­na­kin eläm­me ”tur­me­luk­sen mat­ka­vaat­teen” maa­han pai­na­mi­na. Efe­so­lais­kir­jees­sä apos­to­li Paa­va­li muis­tut­taa kak­si­o­sai­suu­des­tam­me. Efe­so­lai­sil­le an­ne­tut ke­ho­tuk­set so­pi­vat meil­le­kin. Paa­va­li va­roit­taa va­leh­te­le­mi­ses­ta, kat­ke­ruu­des­ta, kiu­kus­ta, vi­has­ta, rii­te­lys­tä ja her­jaa­mi­ses­ta. Hän ke­hot­taa vält­tä­mään kie­len syn­te­jä ja so­pi­maan rii­dat.

Paa­va­lin oh­jeet jat­ku­vat: äl­kää va­ras­ta­ko, vaan teh­kää työ­tä. An­ta­kaa omas­tan­ne tar­vit­se­val­le. Pu­hu­kaa sa­no­ja, jot­ka tuot­ta­vat kuu­li­joil­le iloa. äl­kää an­ta­ko Ju­ma­lan vas­tus­ta­jal­le mah­dol­li­suut­ta syyt­tää syn­neis­tän­ne. äl­kää tuot­ta­ko su­rua Ju­ma­lan Py­häl­le Hen­gel­le. Olem­me­han jä­se­niä Kris­tuk­sen ruu­miis­sa eli hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. (Ef. 4:25–31.) ”Ol­kaa toi­si­an­ne koh­taan ys­tä­väl­li­siä ja lem­pei­tä ja an­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si, niin kuin Ju­ma­la­kin on an­ta­nut teil­le an­teek­si Kris­tuk­sen täh­den” (Ef. 4:32).

Py­hän Hen­gen voi­mal­la en­nen ja nyt

Pyhä Hen­ki on an­net­tu meil­le loh­dut­ta­jak­si ja opet­ta­jak­si ja Paa­va­lin sa­noin ”si­ne­tik­si lu­nas­tuk­sen päi­vään saak­ka” (Ef. 4:30). Py­hän Hen­gen voi­maa ovat tar­vin­neet myös mei­tä en­nen us­ko­neet ja kil­voi­tel­leet, joi­ta muis­tam­me nyt­kin py­häin­päi­vän ai­kaan.

Vuo­rol­lam­me mei­tä kaik­kia kut­su­taan tääl­tä ajan vai­vois­ta pois Ju­ma­lan las­ten le­poon. Kris­tuk­sen so­vin­to­ve­rel­lä syn­neis­tä puh­dis­tet­tu kaik­kien py­hien jouk­ko saa näh­dä ylös­nou­se­muk­sen päi­vä­nä lu­nas­ta­jan­sa kas­vois­ta kas­voi­hin (1. Kor. 13:12).

Jo vai­et­koon vai­ker­rus, it­ku,

ei sur­ra nyt, ys­tä­vät, au­ta.

Ah, Her­ras­sa pois nuk­ku­neil­le

on au­tuu­den port­ti­na hau­ta.

Nyt maa­il­man myrs­kyis­tä pääs­syt

on kät­kös­sä tur­val­li­ses­sa.

Nyt nuk­kuu hän, vaan he­rää ker­ran

taas uu­te­na kirk­kau­des­sa.

Sen aa­mun jo val­je­ta an­na,

kun toi­vom­me rie­mul­la täy­tät

ja it­se­si, elä­män Her­ra,

jo kas­vois­ta kas­voi­hin näy­tät.

Vk. 242: 1, 3, 9

Ta­pa­ni Kop­sa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.10.2015.

27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys